Miten ymmärrät sanan omaehtoinen?
Olen aina käsittänyt omaehtoisen ihmisen sellaiseksi, joka toimii omin ehdoin, vähän muiden mielipiteistä välittämättä. Puheterapeutti kuvaili 4-vuotiasta lastani omaehtoiseksi.
Sivistyssanakirja kuitenkin määrittelee sanan "itsestään viriävä, oma-aloitteinen, spontaani, pakoton, ohjaamaton"
Kommentit (14)
Ymmärrän sen tuon sivistyssanakirjan määritelmän mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tuhma potilas.
Tuskin. Ja määritelmä taitaa olla asiakas=)
Vierailija kirjoitti:
En syö puuroa vaikka tapellaan.
Vähän tämäntyyppiseksi kuvailisin lastani...joskus =)
Eli ei välttämättä tanssi aikuisen pillin mukaan kyselemättä, vaan aikuisen täytyy osata käsitellä. Puheterapeutti on aivan ihana, osaa käsitellä lapsia ja saa heidät innostumaan.
ap
Mulla se luki joskus ihan papereissa.
Ja edessä sana liian.
🦨
Isäni oli joskus jostain lehdestä leikannut artikkelin missä puhuttiin omaehtoisuudesta. Koki tarpeelliseksi antaa sen minulle, ja vähän ehkä loukkaannuin, koska pidin sitä huonona ja itsekkäänä asiana.
Vanhemmiten olen tajunnut että helvetin hyvä, että olen melko omaehtoinen. Kykenen kyllä yleensä jonkinlaisiin kompromisseihin, mutta itselleni todella tärkeissä asioissa myönnän seuraavani enemmän omaa sydäntäni, vaikka läheiset sanoisivat mitä (vaikka se saattaa joskus sattua). Olen tajunnut sen, että jos en vahingoita muita, niin minun valintojeni ei pitäisi olla kenellekään ongelma, ja jos on, niin ei meidän tarvitse olla tekemisissä.
Voisin kuvitella että kuolinvuoteellani ennemmin katuisin sitä että taivuin muiden tahtoon ja jätin kuuntelematta itseäni.
Asiat tehdään omalla aikataululla ja aina silloin kun itselle sopii.
Vrt omaehtoinen opiskelu.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli joskus jostain lehdestä leikannut artikkelin missä puhuttiin omaehtoisuudesta. Koki tarpeelliseksi antaa sen minulle, ja vähän ehkä loukkaannuin, koska pidin sitä huonona ja itsekkäänä asiana.
Vanhemmiten olen tajunnut että helvetin hyvä, että olen melko omaehtoinen. Kykenen kyllä yleensä jonkinlaisiin kompromisseihin, mutta itselleni todella tärkeissä asioissa myönnän seuraavani enemmän omaa sydäntäni, vaikka läheiset sanoisivat mitä (vaikka se saattaa joskus sattua). Olen tajunnut sen, että jos en vahingoita muita, niin minun valintojeni ei pitäisi olla kenellekään ongelma, ja jos on, niin ei meidän tarvitse olla tekemisissä.
Voisin kuvitella että kuolinvuoteellani ennemmin katuisin sitä että taivuin muiden tahtoon ja jätin kuuntelematta itseäni.
Lisään vielä tähän, että olin joskus hyvin tottelevainen yms., toki hampaita kiristellen (itsetuntoni murskattiin lapsena). Jossain vaiheessa huomasin, että ne jotka koittavat minua tunkea johonkin boksiin, eivät itsekään tiedä mistään mitään, joten miksi pitäisi niitä sitten kuunnella?
Jos kasvatusalalla käytetään tuota sanaa, niin on ongelmia. Lapsi on yhteistyöhaluton tai - kyvytön, pyrkii sanelemaan aikuiselle miten tehdään. Ennen olisi sanottu suoraan, että ylpistynyt, kuriton pentu, joka pitäisi palauttaa maan pinnalle.
Vierailija kirjoitti:
Jos kasvatusalalla käytetään tuota sanaa, niin on ongelmia. Lapsi on yhteistyöhaluton tai - kyvytön, pyrkii sanelemaan aikuiselle miten tehdään. Ennen olisi sanottu suoraan, että ylpistynyt, kuriton pentu, joka pitäisi palauttaa maan pinnalle.
Näin juuri. Kauniimpi ilmaisu tottelemattomalle lapselle, jolla on vaikeuksia toimia ohjeiden mukaan.
Tarkoittaa sitä, että viet huonosti kasvatetun tai nepsyoireisen lapsen luultavasti verorahoin kustannettuun puheterapiaan. Siellä korkeasti koulutettu ammattilainen käyttää työaikaansa siihen, että maanittelee lastasi tekemään ohjeiden mukaan, jotta hän oppisi puhumaan, mutta lapsi viis veisaa.
Ei liity muiden mielipiteisiin mitenkään. Määritelmä on ok, lähinnä oma-aloitteinen ja itsenäinen.