Raskausdiabetesdiagnoosi ahdistaa ja masentaa

Tuo seuranta ja hoito on teidän parhaaksenne. Noudata ohjeita niin voit myös rentoutua.

Kaverilla myös aikoinaan diagnosoitiin hoitoa vaativa raskausdiabetes, ja hän teki niin kuin sanottiin eli hoiti itseään hyvin. Lapsesta tuli terve, kiva ja fiksu.

No siis ylipaino tai painon nousu ei aiheuta raskausdiabetesta, mutta nopea painon nousu voi viitata puhjenneeseen diabetekseen. Jotkut saa apua oikein suunnitellusta ja ajoitetusta iltapalasta, jotta aamusokerit ei ole koholla. Kehosi siis hädissään työntää vereen lisää sokeria paaston aikana ja varsinkin aamuyö on herkkää aikaa, jos ei ole illalla syönyt "oikein". Kannattaa lukea aiheesta enemmän.

Tsemppiä ja voimia! Radi-diagnoosi ei ole maailmanloppu, vaikka nyt siltä tuntuisi. Sinusta ja vauvasta pidetään huolta, vauvan synnyttyä häneltä mittaillaan sokereita. Radi voi tulla kenelle tahansa, myös normaalipainoiselle synnyttäjälle. Älä siis soimaa itseäsi. Voimia viimeisiin raskausviikkoihin ja onnea pienokaisesta jo nyt! :)

paino ei kerro raskausdiabeteksesta. mulle kertyi raskausaikana 20 kiloa ja ei raskausdiabetesta. ei kannata nyt tuijottaa painoa, vaan keskittyä hoitamaan raskausdiabetesta ohjeen mukaan.

Itse sain sen kuriin syömällä just tarkkaan ohjeiden mukaan ja ahkerasti lenkkeillen (kävely). Kyllä sitä ihmeteltiin neuvolassa. Mutta otin asian tosissaan, tutkin tarkkaan ja noudatin tarkasti. Hyvin meni.

Mulla oli kolmannessa raskaudessa raskausdiabetes, vaikka olen hyvin hoikka. Minulla on vain tosi paha alttius, joka periytyy kummaltakin puolelta. En tarvinnut insuliinihoitoa, koska noudatin tosi tiukkaa ruokavaliota, jossa hiilihydraatit oli rajattu 20 grammaan/ruokailu. Pieniä annoksia n. 2,5-3 h välein. Ja lisäksi kävelylenkkejä ym. liikuntaa, mitä vain pystyy tekemään.

Lapsella oli syntyessää hiukan alhainen verensokeri, mutta tilanne korjautui nopeasti itsestään. Raskauskiloja tuli vain 8, joten olin miinuksella jo sairaalasta tullessani. Se hyöty tuossa hevoskuurissa oli.

Eli nyt vain ruokavalio tiukkaan syyniin ja paljon liikuntaa.  Siitä on hyötyä myös jatkossa.

Minulla todettiin myös radi kun odotin kuopustani. Minulla oli paastosokeri ja yhden tunnin arvot kunnossa, mutta kahden tunnin arvo oli koholla. Itse pääsin siinä mielessä helpolla että en tarvinnut insuliinia, vaan radia hoidettiin ruokavaliolla, mutta tunnistan tuon tunteen että oma kroppa olisi pettänyt. Minua harmitti myös suunnattomasti ja tunsin kiukkua omaa kehoani kohtaan. Itselläni ei ollut ylipainoa eikä suurta painonnousua raskaudessa, mutta ikää oli sen sijaan 40+, mistä tämä todennäköisesti johtui (esikoisen kohdalla ei ollut radia). Minua myös pelotti kovasti ne verensokerin mittaukset, mitä piti alkaa tekemään, mutta loppujen lopuksi se meni hyvin eikä ollut mikään iso juttu. Aika nopeasti pääsin myös omasta pettymyksestäni yli ja asian kanssa oppi elämään.

Koeta ajatella pienen kasvavan lapsesi hyvinvointia ja yritä päästä tästä yli. Radi ei ole maailmanloppu ja yleensä verensokerit normalisoituvat synnytyksen jälkeen. Seuraa ohjeita ja hoida itseäsi ja sen myötä lastasi. Kyllä sä pääset tästä yli ja löydät taas sen odotuksen ilon. Jos ei näin pian tapahdu, juttele rohkeasti asiasta neuvolassa ja pyydä vaikka keskusteluapua. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen odottava äiti, jolla todetaan radi. Kaikkia, joilla se todetaan, varmasti harmittaa. Koeta ajatella että on hyvä että se huomattiin, niin sitä voidaan hoitaa, sekä itsesi että lapsesi hyväksi.

Toivotan sinulle voimia ja hyvää loppuraskautta! Kyllä sä pärjäät!  

Hohhoijaa. 1 tyypin diabeetikotkin tekee lapsia ja voi vaan unelmoida noista arvoista.

En ymmärrä, miksi noin vähäpätöisestä asiasta tehdään tuollainen hirviö, kun radi voi tulla kenelle tahansa?

Itse olen varautunut siihen, että tulee radi, kun äidillä on diabetes (joka oli alunperin radi) ja samoin äidinäidillä. No, sokerirasituksessa narahdin oikein kunnolla, kun aamupaasto oli yli 9, tunnin arvo 14 ja se kahden tunnin arvokin yli 10. Silti väitettiin, että radi se vain on, lähtee kyllä heti kun lapsi ja istukka on ulkona. Vain yksi lääkäri arvioi, että voisi olla määrittämätön diabetes jo alkujaankin, ja sehän se sitten oli. Synnytyksen jälkeen kaikki arvot oli 11 ja meni kuukausi ennen kuin tasaantuivat normaaleiksi. Ennen raskautta olin normaalipainoinen ja myöhemmin taas normaalipainoon päästyäni sokerit jämähtivät sinne kutosen tienoille, eli esidiabetekseen.

Insuliinit aloitin jo rv15 ekassa raskaudessa, ateriainsuliini tuli mukaan myöhemmin, eli jos ap joutuu laittamaan vain iltainsuliinia, niin eihän se ole vielä paha ollenkaan. Se, että lasket jokaikisellä aterialla paljonko syöt hiilihydraatteja ja piikität itseäsi 4-5 kertaa päivässä illan lisäksi, alkaa olla jo rasittavaa, etenkin kun väärällä annostuksella on joko liian korkeat tai liian matalat sokerit - ja ne matalat on vielä korkeitakin pahemmat. Itsekin kammosin ajatusta, mutta tuohon tottui hyvin nopeasti.

Raskauksien välissä käytin insuliinia tuon kuukauden ennen kuin ei enää tarvinnut, ja tässä uudessa raskaudessa jo ihan alusta saakka, tyyliin rv7. Edelleen ketuttaa pistää 6 kertaa päivässä insuliinia, eikä sekään aina auta koska raskauden edetessä insuliinin tarve muuttuu (nousee) ja silti tulee liian korkeita ja myös niitä liian matalia arvoja. Syön kyllä normaalia ruokaa, etten ole rajoittanut hiilihydraatteja, mutta en myöskään mässää ylettömästi sokeria tai roskaruokaa. Painoa tullut tähän mennessä vähemmän kuin edellisessä raskaudessa.

Minulle asia ei ollut missään vaiheessa maailmanloppu, vaikka riskiraskaudeksi luetellaan, mutta kyllähän se nyt toista odottaessa harmittaa, että joudutaan taas synnytyksen jälkeen sokeriseurantaan molemmat, minä sekä vauva. Esikoinen on vielä niin pieni, että ahdistaa ajatus siitä, että joutuu olemaan pahimmillaan kolmekin päivää ilman äitiään, kun hyvä jos on ollut edes kolmea tuntia ilman. Samaan aikaan muut uudelleen synnyttäjät pääsee parhaimmillaan kuudessa tunnissa ulos ja takaisin kotiin.