Olenko kamala äiti, jos laitan oman hyvinvointini vähäksi aikaa lapsen edelle?

Terve suhde. Sinä olet valinnut lapsesi isän ja hankkinut hänen kanssaan lapsen. Elä sen mukaan.

Olet koska valitsemasi mies on sen lapsen isä eikä lapsi ole valintaa tehnyt.

Ei sinun ole pakko isää tavata. Hyvä, jos isovanhemmat apuna. Isä se hankala on, jos ei päiväkotivaihto tai yökyläily ei onnistu.

Et aseta itseäsi lapsen edelle. Ongelma on ettei isä huolla lasta eikä suostu päiväkotivaihtoihin.

Et ole.

Hienoa, että olet keksinyt ratkaisuja.

Joskus on parempi olla näkemättä ja lapsen etu on, että äidillä pysyy terveys ja pää kasassa. Lapsi kyllä kokee sinun ahdistuksesi, ymmärtää sen jollain tasolla.

Oma terveys on tärkeä. Kun saat vähän aikaa ja välimatkaa tapahtumiin, niin ehkä kroppasi ja mielesi voi suhtautua neutraalisti. Kertoo paljon, että sulle tulee fyysisiä oireita. Mutta usko pois, myös aika auttaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi. Olet oikealla tiellä.

Hyvin usein lapsen hyvinvointi alkaa vanhemman hyvinvoinnista. Vanhemman pahoinvointi heijastuu väistämättä lapseen tavalla tai toisella. Siinä mielessä siis sinun tuleekin laittaa tarvittaessa oma hyvinvointisi lapsen edelle, väliaikaisesti, ja kuitenkin lapsen tarpeet huomioiden. Hellittää siis välillä voi, kunhan ei jätä lasta heitteille.

Vierailija kirjoitti:

Olet koska valitsemasi mies on sen lapsen isä eikä lapsi ole valintaa tehnyt.

Lapsi ei voi valita äitiä ja isää. Erotilanteissa lapsi ei eroa.Jos elämäsi noin hiton vaikeaa. Anna lapsi sijaisperheeseen.Voit tehdä mitä lystää,masenuskin loppu kun liekaa,eli lasta ei jalassa!Hanki ehkäisy itsellesi. Ettet lisää tee lapsia,kun yhdenkään kanssa et pärjää.Lisäksi lastikan,eli sossun kautta olisit voinut sopia isä-lapsi tapaamiset heidän tiloissa. Koska olet noin ahdistunut.

Vierailija kirjoitti:

Terve suhde. Sinä olet valinnut lapsesi isän ja hankkinut hänen kanssaan lapsen. Elä sen mukaan.

Käypä sinä kasvattamassa vähän joko empatiaa tai itsesensuuria. Molempi parempi, mutta jos on kapasiteettivajetta, niin valitse toinen ja yritä kehittyä siinä oikein hyväksi.

Olemme miehen kanssa eronneet, emmekä muuten ole tekemissä.

Mies ollut enemmän poissa lapsen elämästä kuin paikalla ja minunkin kanssani oli vain paremman puutteessa (näin ilmaissut itse). Onko muka oikeasti niin, että väkisin pitää exän kanssa olla tekemissä vain koska on yhteinen lapsi, vaikka voi asian takia henkisesti niin huonosti, että osastohoidossakin on oltu?

Kaipa siis niin. Aina olen pyrkinyt tekemään kaiken lapsen kannalta parhain päin ja yrittänyt järjestää asiat niin, että meillä aikuisillakin olisi molemmilla hyvä olla asian kanssa. Vuosia olen erilaisia kompromisseja tehnyt, kun miehelle ei ikinä käy mikään mitä ehdotan. Kaipa cain taas mentävä siten mikä miehelle kätevintä.

Olen myös harkinnut tukiperheen hakemista tai että lapsi menisi väliaikaisesti sijaishuoltoon, koska tapaamiset miehen kanssa ajavat minut niin syvälle masennuksessani, että en ole varma olenko paras mahdollinen aikuinen lapseni elämässä. Mies ei suostu lasta ottamaan.

Taidan siis olla huono äiti. Se todella sattuu tajuta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa eronneet, emmekä muuten ole tekemissä.

Mies ollut enemmän poissa lapsen elämästä kuin paikalla ja minunkin kanssani oli vain paremman puutteessa (näin ilmaissut itse). Onko muka oikeasti niin, että väkisin pitää exän kanssa olla tekemissä vain koska on yhteinen lapsi, vaikka voi asian takia henkisesti niin huonosti, että osastohoidossakin on oltu?

Kaipa siis niin. Aina olen pyrkinyt tekemään kaiken lapsen kannalta parhain päin ja yrittänyt järjestää asiat niin, että meillä aikuisillakin olisi molemmilla hyvä olla asian kanssa. Vuosia olen erilaisia kompromisseja tehnyt, kun miehelle ei ikinä käy mikään mitä ehdotan. Kaipa cain taas mentävä siten mikä miehelle kätevintä.

Olen myös harkinnut tukiperheen hakemista tai että lapsi menisi väliaikaisesti sijaishuoltoon, koska tapaamiset miehen kanssa ajavat minut niin syvälle masennuksessani, että en ole varma olenko paras mahdollinen aikuinen lapseni elämässä. Mies ei suostu lasta ottamaan.

Taidan siis olla huono äiti. Se todella sattuu tajuta. Ap

Et ole huono äiti. Mieti lapsen isän roolia. Hänhän on vain joku kaveri lapselle, joka tapaa silloin tällöin. Ei mitään huoltovastuuta.

Voit ottaa tavoitteeksi sen, että jonain päivänä pystyt neutraaliin kanssakäymiseen kasvotusten ja että jatkuvasti pidät huolen siitä, että lapselle puhut toisesta vanhemmasta aina neutraalisti vaikka ketuttaisikin.

Mutta jos tapaamiset tekevät noin huonon olon, päiväkotivaihto tai isovanhempien apu on järkevää. Tarvitset toippumisaikaa. Lapsenkaan etu ei ole puhkiväsynyt vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet koska valitsemasi mies on sen lapsen isä eikä lapsi ole valintaa tehnyt.

Lapsi ei voi valita äitiä ja isää. Erotilanteissa lapsi ei eroa.Jos elämäsi noin hiton vaikeaa. Anna lapsi sijaisperheeseen.Voit tehdä mitä lystää,masenuskin loppu kun liekaa,eli lasta ei jalassa!Hanki ehkäisy itsellesi. Ettet lisää tee lapsia,kun yhdenkään kanssa et pärjää.Lisäksi lastikan,eli sossun kautta olisit voinut sopia isä-lapsi tapaamiset heidän tiloissa. Koska olet noin ahdistunut.

Onko tämä kommentti minulle?

Masennukseen olen hakenut apua ja juuri etsin terapeuttia. Lapsen kanssa pärjään hyvin. Hän on ainoa asia, jonka vuoksi jaksan edes esim opiskella. Hänen vuokseen jaksan nousta aamulla sängystä, siivota kodin, tehdä ruokaa ja lukea iltasadun. En minä lapsesta halua luopua, mutta haluan, että hänellä on hyvä ja turvallinen olla ja jos minä en sitä hänelle pysty tarjoamaan, niin en väkisin sitä häneltä halua riistää.

Lastebvalvojalla yritin sopia tuetut tapaamiset, niin ettei minun tarvitsisi lapsen isää nähdä ja tapaamiset kuitenkin järjestettäisiin turvallisessa ympäristössä, jonne kaikkien olisi helppo tulla. Isä ei suostunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet koska valitsemasi mies on sen lapsen isä eikä lapsi ole valintaa tehnyt.

Lapsi ei voi valita äitiä ja isää. Erotilanteissa lapsi ei eroa.Jos elämäsi noin hiton vaikeaa. Anna lapsi sijaisperheeseen.Voit tehdä mitä lystää,masenuskin loppu kun liekaa,eli lasta ei jalassa!Hanki ehkäisy itsellesi. Ettet lisää tee lapsia,kun yhdenkään kanssa et pärjää.Lisäksi lastikan,eli sossun kautta olisit voinut sopia isä-lapsi tapaamiset heidän tiloissa. Koska olet noin ahdistunut.

Onko tämä kommentti minulle?

Masennukseen olen hakenut apua ja juuri etsin terapeuttia. Lapsen kanssa pärjään hyvin. Hän on ainoa asia, jonka vuoksi jaksan edes esim opiskella. Hänen vuokseen jaksan nousta aamulla sängystä, siivota kodin, tehdä ruokaa ja lukea iltasadun. En minä lapsesta halua luopua, mutta haluan, että hänellä on hyvä ja turvallinen olla ja jos minä en sitä hänelle pysty tarjoamaan, niin en väkisin sitä häneltä halua riistää.

Lastebvalvojalla yritin sopia tuetut tapaamiset, niin ettei minun tarvitsisi lapsen isää nähdä ja tapaamiset kuitenkin järjestettäisiin turvallisessa ympäristössä, jonne kaikkien olisi helppo tulla. Isä ei suostunut. Ap

Isänhän on pakko suostua, jos haluaa lasta tavata. Ei ole sinun tehtävä sopeutua isän oikkuihin. Joustat jo hyvin, kun suostut tuollaisiin naurettaviin tapaamisiin.

Ex yrittää vaan hallita sinua. Pysy tiukkana ja vaadit nuo vaihdot noin. Eli päiväkodin tai isovanhempien kautta. Antaa exän kiukutella. Saattaa toki jättää lapsen noutamatta silloin kokonaan, mutta sekin on varmaan parempi kuin että sinä ahdistut. Ex saattaa syyttää sua siitä, ettet anna lasta nähdä, mutta älä usko. Koska saahan hän, vaikka ei sinun kautta lapsi tulekaan. Ja jos tuon takia lapsen hylkää, ehkä parempi niin. Hae tukiperhettä. Tai voisiko exän vanhemmat joskus ottaa lasta, että saat lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Et ole.

Hienoa, että olet keksinyt ratkaisuja.

Joskus on parempi olla näkemättä ja lapsen etu on, että äidillä pysyy terveys ja pää kasassa. Lapsi kyllä kokee sinun ahdistuksesi, ymmärtää sen jollain tasolla.

Oma terveys on tärkeä. Kun saat vähän aikaa ja välimatkaa tapahtumiin, niin ehkä kroppasi ja mielesi voi suhtautua neutraalisti. Kertoo paljon, että sulle tulee fyysisiä oireita. Mutta usko pois, myös aika auttaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi. Olet oikealla tiellä.

Kiitos paljon kauniista sanoista. Tulee aina niin huono olo, kun isä tyrmää kaikki ehdotukseni ja jotenkin esittää ne niin, että olen täysin mahdoton tyranni, joka vain haluaa, että asiat hoidetaan minun tavallani. Perheneuvolassakin mainitsin, että saan fyysisiä oireita tapaamisista, niin silti he ehdottavat puistotapaamisia tai, että isä toisi lapsen kotiin johon lapsen isä sitten pyöritteli silmiä dramaattisesti, että "ei saa, äiti ei anna tulla edes pihalle". Turhauttaa ja surettaa.

Viime tapaamisen jälkeen menin niin huonoon kuntoon, että lapsen oli mentävä vanhemmilleni pariksi päiväksi hoitoon, jotta sain kasattua itseni. Laihduin parissa viikossa 5kg, kun ruoka ei mene alas. Hävettää olla tällainen ja mieskin aina sanonut, että olen liian tunteellinen ja herkkä (hänellä oli paha tapa haukkua minua suhteen aikana, ja minä kuulemma ylireagoin, jos loukkaannuin).

Haluan voida paremmin ja vaikka tällä hetkellä tuntuu, etten enää ikinä halua miestä nähdä, niin olisihan se hienoa pystyä olemaan neutraali lapsensa toisen vanhemman kanssa. Vielä en vain siihen pysty

:( ap

Lapsen ei ole hyvä elää ilmastokriisin keskellä. Ajattele joskus häntä eikä omaa lisääntymistarvettasi.

Vierailija kirjoitti:

Ex yrittää vaan hallita sinua. Pysy tiukkana ja vaadit nuo vaihdot noin. Eli päiväkodin tai isovanhempien kautta. Antaa exän kiukutella. Saattaa toki jättää lapsen noutamatta silloin kokonaan, mutta sekin on varmaan parempi kuin että sinä ahdistut. Ex saattaa syyttää sua siitä, ettet anna lasta nähdä, mutta älä usko. Koska saahan hän, vaikka ei sinun kautta lapsi tulekaan. Ja jos tuon takia lapsen hylkää, ehkä parempi niin. Hae tukiperhettä. Tai voisiko exän vanhemmat joskus ottaa lasta, että saat lepoa.

Lapsi on todella läheinen minun vanhempieni kanssa ja viettää siellä öitä lähes viikottain, onneksi, niin saan välillä omaa aikaa. Mies ei vain suostu hakemaan lasta sieltä tai suostu, että tapaisi lasta siellä. Vain hänen oma perheensä sopii ja ymmärrän sen täysin, mutta hän ei itse saa sovittua asioita perheensä kanssa vaan minun pitää nekin tapaamiset sopia (jos siis mies haluaa nähdä useammin kuin sen kaksi kertaa kuussa). Raskasta se välillä kyllä on olla vastuussa kaikesta ja tuntuu, etten tee tarpeeksi kun mies sitten mm. Siellä perheneuvolassa saa asian kuulostamaan siltä, että tapaisi lasta enemmän, jos minä en olisi niin hankala. Siksi nytkin mietin olenko vain hankala, jos en osaa laittaa lasta edelle vaan mietin vain omaa pahaa oloani.

Mutta vuosia laitoin miehen tarpeet edelle. Nyt minun aikani laittaa omat tarpeeni edelle. Saan syyttää vain itseäni, että mies tottui siihen, että sai tehdä mitä halusi. Tästä viisaampana. Ap

Eikö vaihtoa voi tehdä niin nopeasti, että et edes näe miestä? Lapsi vaan menee auton kyytiin ja sinä lähdet heti pois. 5-vuotias pärjää jo sen hetken yksin, jos sinä vain jäät ovelle katsomaan, kun hän menee autoon.

Vierailija kirjoitti:

Eikö vaihtoa voi tehdä niin nopeasti, että et edes näe miestä? Lapsi vaan menee auton kyytiin ja sinä lähdet heti pois. 5-vuotias pärjää jo sen hetken yksin, jos sinä vain jäät ovelle katsomaan, kun hän menee autoon.

Ei ole autoa. Ja vaikka se kuulostaa varmasti naurettavalta, niin tietokin siitä, että mies pihassa ahdistaa, kotini ja pihani ja sen ympäristö kuitenkin ns. Minun turva-aluettani, jossa saan. Ns. Hengittää vapaasti. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin tällä hetkellä se, että mies tulisi "reviirilleni" ahdistaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö vaihtoa voi tehdä niin nopeasti, että et edes näe miestä? Lapsi vaan menee auton kyytiin ja sinä lähdet heti pois. 5-vuotias pärjää jo sen hetken yksin, jos sinä vain jäät ovelle katsomaan, kun hän menee autoon.

Ei ole autoa. Ja vaikka se kuulostaa varmasti naurettavalta, niin tietokin siitä, että mies pihassa ahdistaa, kotini ja pihani ja sen ympäristö kuitenkin ns. Minun turva-aluettani, jossa saan. Ns. Hengittää vapaasti. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin tällä hetkellä se, että mies tulisi "reviirilleni" ahdistaa. Ap

Ja sama pätee toisin päin eli jos minä hakisin lapsen miehen luolta (asuu kerrostalossa ja mies löhettäisi lapsen esim. Yksin alas ja odottaisin siellä, on tällä hetkellä mahdotonta, koska ahdistus alkaa kasvaa mitä lähemmäs menen miehen asuntoa. Minulla on lääkitys ahdistukseen, mutta en haluaisi ns. Turhaan syödä, jos voin välttää ahdistuksen kokonaan. Ap