Lue keskustelun säännöt.
Kun työkokemusta on vain vähän niin miten saada työpaikka?
27.05.2008 |
Koulun sain juuri päätökseen (AMK) ja jatko-opinnot siintää mielessä, mutta töitäkin pitäisi tehdä. Ongelma on nyt se, että työkokemusta on tosi vähän eli parilta kesältä, koska sain lapseni nuorena ja olen joutunut palloilemaan kodin ja opiskelujen välillä.
En saa mitään työpaikkaa, koska a) työkokemusta on niin vähän ja b) minulla on lapsi. Olen siis kaikinpuolin surkea ehdokas mihinkään työpaikkaan, en enää tiedä mitä tehdä, kun paikkaa en saa, vaikka mitä tekisin ja mistä etsisin... Motivaatiota kyllä riittää ja halua ja innostusta ja kaikkea... Kohta pitää varmaan alkaa keksimään tekaistuja meriittejä tai jotain, en halua jäädä työttömäksi. Haluan tehdä töitä! :-(
Mikä avuksi?
Kommentit (14)
mutta ei se auta. Kukaan ei halua palkata insinööriä tekemään jotain liukuhihnatyötä, koska he tietävät, että häivyn maisemista heti paremman tilaisuuden tullessa... Eli joko olen ylikouluttautunut tai sitten koulutuksen suhteen pätevä, mutta aina löytyy niitä, jotka voittaa minut työkokemuksen avulla tai ovat lapsettomia jne.
En kyllä tiedä mitä tehdä, toisen lapsen hankintaakin pitää viivyttää vuosikaudet vaan siksi, että saisi tärkeätä työkokemusta... Koska haluan joskus edetä urallani. En vaan tiedä mikä auttaisi, ahdistaa tämä tilanne :-(
Tsemppiä sulle 2.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... mielestäni etusijalla. onnittelut että sinulla on jälkikasvua!
minä olen saanut puurtaa töissä, mutta raskaaksi en ole tullut kolmen vuoden yrityksestä huolimatta. ikää 32 v.
ja et sinä työnhakijoista kaikkein heikoimmilla ole. osaat selvästikin hyvää suomea. minulla tuttavapiirissä kokemusta, kuinka on vaikea saada edes oman opiskelualansa harjoittelupaikkaa, kun suomenkielentaito ei ole kovin hyvä.
tsemppiä!
M
Uskon kyllä, että työpaikka voisi aueta, jos edes haastatteluun pääsisi, sillä luonteeltani olen kyllä "miellyttävä" ihminen ts. iloinen, ystävällinen ja sosiaalinen, mutta turhauttavaahan se on, kun ei pääse edes näyttämään kunnolla naamaansa.
Ei kai auta kun vaan toivoa parasta, viime aikoina olen vaan pelännyt pahinta ;-)
-Ap
Jos sut jostain paikasta hylätään, sitä ei kannata ottaa itseensä. Haet vaan reippaana ja omaan kyvykkyyteesi uskoen jokaista paikkaa joka tuntuu kiinnostavan. Nyt on kuitenkin periaatteessa pula hyvistä tyypeistä ja jos et itse usko olevasi hyvä tyyppi niin se valitettavasti näkyy niin hakemuksissasi kuin haastatteluissa. Älä lankea hekumoimaan itsensä toteuttavalla ennusteella.
Sit vielä jos olet homssuuntunut kotivuosina, laita nekin asiat kuntoon. Osta siisti jakkupuku, käy kampaajalla ja hanki vähän laadukkaista meikkejä. Näin sulla on henkistä selkärankaa olla valmiina myös haastatteluun.
Ja sitten vielä: soita aina paikkaan ennen kuin teet hakemuksen. Näin osaat tehdä paremmin painotetun hakemuksen ja jäät ehkä mieleenkin jo tässä vaiheessa.
Olen jopa yhteen työhaastatteluun päässytkin (jossa haettiin hyvää tyyppiä), mutta en sitten kelvannut. Itse asiassa kukaan muistakaan haastatelluista ei kelvannut. Vähänkö harmitti etten kerennyt saada uusia silmälaseja ennen haastattelua. Taisi se juttu kariutua siihen kulahtaneeseen ilmeeseen. Tai sitten 15 kg:n ylipainoon.
...Nyt on kuitenkin periaatteessa pula hyvistä tyypeistä ja jos et itse usko olevasi hyvä tyyppi niin se valitettavasti näkyy niin hakemuksissasi kuin haastatteluissa. Älä lankea hekumoimaan itsensä toteuttavalla ennusteella.
Sit vielä jos olet homssuuntunut kotivuosina, laita nekin asiat kuntoon. Osta siisti jakkupuku, käy kampaajalla ja hanki vähän laadukkaista meikkejä. Näin sulla on henkistä selkärankaa olla valmiina myös haastatteluun.
Ja sitten vielä: soita aina paikkaan ennen kuin teet hakemuksen. Näin osaat tehdä paremmin painotetun hakemuksen ja jäät ehkä mieleenkin jo tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaa myös soittaa ja kysellä "fiksuja" työpaikasta työhakemuksen jättämisen jälkeen. Joskus voi olla tosi pienestä kiinni, kuka tasavertaisista hakijoista kutsutaan haastatteluun tai valitaan tehtävään. Jäät mieleen ja vaikutat ehkä hiukan kiinnostuneemmalta ja terävämmältä kuin ne toiset!
En ole "homssuuntunut" kotiäitivuosina, olen "vasta" 23-vuotias eli periaatteessa koko ajan olen opiskellut ja samalla hoitanut lasta. Jostain on kuitenkin pitänyt vähän tinkiä ja mulla se valitettavasti oli sitten työnteko, kun halusin koulusta paperit nopeasti ulos ja silti olla myös lapseni kanssa. Eli olen kyllä mielestäni ihan nuorekas, siisti ja meikkaan muutenkin joka päivä.
Yritän olla aina innokas, kiinnostunut ja hyväntuulinen ja hyvin haastattelut onkin siihen asti sujunut kunnes aletaan puhua työkokemuksesta.. Lapsesta on myös kyselty, kesätöitäkin sain aikaisempina vuosina kuin "ihmeen kaupalla".. Pitäisi kai toivoa sitä ihmettä uudelleen :-)
Tuota soittamista vähän vierastan, mutta olen yrittänyt soitella nihin kaikkein mielenkiintoisimpiin hommiin. Sitä pitää sitten petrata, joskus vaan huonoja kokemuksia, kun puhelinkyselyihin vastataankin erittäin tylysti... :-/
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tilanne, insinööri täälläkin ja vailla työkokemusta, mutta mulla 3 lasta, 6 vuotta kotiäitivuosia takana, joten turha näköjään ees haaveilla työpaikasta. ikääkin jo 28v, joten noloa jo sanoa, että en ole tehnyt päivääkään töitä. Sä oot vielä nuori!!
Mieti omat vahvuutesi niitä on nimittäin muitakin kuin kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ollut rohkea, kun olet uskaltanut jäädä kotiin. Mä en uskalla edes haaveilla toisesta lapsesta, ehkä sitten kun olen tehnyt muutamia vuosia töitä... Kyllä kait se meilläkin vielä joskus tärppää työnhaussa :-)
Periaatteessa mun alalla töitä riittää, mutta ei se siltä tunnu juuri nyt. Työttömäksi en todellakaan halua jäädä, mutta nyt täytyy kyllä jo myöntää, ettei työpaikkaa olekaan niin helppoa saada kuin sitä kuvittelisi. Joka paikkaan on nykyään useampia hakijoita ja vaatimukset on korkealla.
-Ap
joka ei ole kovassa huudossa työmarkkinoilla (lapsia on, työkokemusta ei, suhteita ei).
Koulutuskin on kyllä vielä kesken (yht.kuntatieteitä opiskelen), taustalla myös yo-merkonomin paperit.
Mutta yllätyksekseni pääsin työhaastatteluun erääseen erittäin vaativaan työtehtävään (useasta kymmenestä hakijasta 4 henkilöä kutsuttiin haastatteluun-minä yksi heistä).
Valituksi en tullut (tällä kertaa) mutta sain älyttömästi uskoa itseeni: vielä jonain päivänä saan kunnon työn....(tällä hetkellä siivoilen:))
Usko itseesi, älä lannistu. Vielä jonain päivänä näytät muille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ikäloppu" insinööri. Ikää 35-v. Työkokemusta 2-vuotta heti valmistumisen perään, sitten 8-vuodeksi kotiin. Lapsia yksi ja ikää tuolla ainokaisella reilut 2-vuotta, toista mietitään, vaelä ei tiedetä tehdäänkö... Paljonko on tässä tilanteessa mahdollista töitä saada???
Alkuvuodesta aloin töitä hakemaan. Laitoin hakemuksia, soittelinkin jos mihinkin. Mikään paikka ei kuitenkaan hakiessa tuntunut omalta. Sitten osui silmiin ilmoitus, josta tiesin heti, että tonne haluan! Soitin siltä istumalta ilmoituksessa olevaan numeroon, olin kiinostunut, kyselin (mm. työajoista, sillä lapsen vuoksi joustava työaika on iso plussa jne.), vastailin kysymyksiin. minua pyydettiin lähettämään CV, lähetin heti, pari tuntia puhelun jälkeen. Samana päivänä soitettiin ja pyydettiin haastatteluun, haastattelusta laitettiin edelleen testattavaksi ja psykologin haastatteluun ja samana päivänä kun viimeisen testin kävin tekemässä soitettiin koska voin aloittaa? Nyt siis olen koulutusta vastaavassa työssä, esimieheni ymmärtää, että on mahdollisuus, että jään kohta äitiyslomalle, minulla on vain taivas kattona etenemisen suhteen tässä yrityksessä, nyt jo on väläytelty paria mahdollista positiota :).
Vinkkini on. Soittakaa ja toimikaa ripeästi. Älkääkä haaskatko aikaa sellaisten paikkojen hakemiseen, joista ette oikeasti ole kiinostuneita. Se paistaa takuulla läpi ja vie samalla myös intoa hakea niitä oikeasti kiinostavia töitä.
Älä keksi tekaistuja meriittejä, niistä jää kiinni ennemmin tai myöhemmin kumminkin ja luottamus menee vain kerran.
Korosta töitä hakiessa motivaatiota ja halua ja innostusta tehdä töitä. Ne ei kuule ole itsestään selvyyksiä nykyisin.
Itse katson palkatessa eniten (tietysti vähän tehtävästi riippuen) asennetta, motivaatiota ja lisäksi yritän arvioida sopiiko porukkaan vai ei. Näitä on vaikea korvata tai opetella, mutta useimmat työtehtävät ovat opeteltavissa.
ei juuri yhtään työkokemusta ja kolmas tulossa..mutta kyllä mä uskon, että työpaikka löytyy, ei vaan ehkä pidä heti lähteä tavoittelemaan korkeinta pallia.
sellastahan se bisnesmaailma on, että kaikki hyöty pyritään maksimoimaan ja perheellinen työkokemusta vailla oleva ei ole oikeastikaan paras sijoitus :(.