Tunnetteko nuoria, jotka eivät osaa valita omaa alaansa?

Kokeilemalla sen löytää. Hyvähän se on että yritystä löytyy eikä vaan kotona makaa.

Eivät tunne itseään, eivät pysty sitoutumaan ja niin edelleen. Ovat jääneet keskenkasvuisiksi. Kierre voi jatkua koko elämän ja näkyä kaikilla elämänalueilla.

Vierailija kirjoitti:

Kokeilemalla sen löytää. Hyvähän se on että yritystä löytyy eikä vaan kotona makaa.

Tuo ei varsinaisesti vastaa kysymykseen, ei edes läheltä liippaa.

Ap

Olen 27 ja vieläkin hukassa sen kanssa, mitä todella haluaisin työkseni tehdä. Olen opiskellut itselleni yhden ammatin mutta se ei ollutkaan oma juttuni. On paljon sellaista mitä haluaisin tehdä, en jotenkin osaa päättää. Taustalla kyllä pitkät vuodet mt-ongelmien kanssa jotka edelleen vaikuttavat työkykyyn ja jaksamiseen ylipäätään. Saatan innostua jostain alasta, mutta sitten alan epäillä itseäni ja sitä, olisiko se oma juttuni ja pärjäisinkö siinä. Töissä olen ollut paljon, useimmiten asiakaspalveluhommissa. Tykkään siitä, mutta sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa.

Ei nykyään ole välttämättä sellaista kuin yksi ainoa lopullinen ala. Elämä on täynnä mutkia. Joskus ne ovat vain hyvästä. Pahoittelen, en minäkään vastannut johdattelevaan kysymykseesi.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole välttämättä sellaista kuin yksi ainoa lopullinen ala. Elämä on täynnä mutkia. Joskus ne ovat vain hyvästä. Pahoittelen, en minäkään vastannut johdattelevaan kysymykseesi.

Mitä tarkoitat johdattelevalla kysymyksellä?

Minua kiinnostaa se, miten paljon suunnanmuutoksia muiden tuntemilla nuorilla on ollut opinpolullaan. Tämä minun esimerkkitapaukseni tuntuu hakevan eri linjoilta hauskimmat osat ja loikkaa sitten muualle ja on itsekin aika huvittunut touhustaan. Ei tässä uteliaisuutta enempää ole taustalla.

Ap

Vaikkei papereita tutkinnoista ole ulos saanut, onhan tuossa saavuttanut ammattitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikkei papereita tutkinnoista ole ulos saanut, onhan tuossa saavuttanut ammattitaitoa.

Tuosta ensimmäisestä ja pisimmästä sai toki nipun kortteja, mutta kyllä tutkintokin pitää jostain saada. Neljäs opiskeluvuosi menossa, ja tutkinto on aikaisintaan kolmen vuoden päässä. Riuska ja älykäs kaveri, joten pärjää kyllä lopulta, mutta tällainen loikkiminen on ollut yllätys. En edes tiennyt, että noin voi tehdä.

Ap

Minä olen juuri sellainen tapaus. Ikää nyt 42 enkä vieläkään tiedä, mikä ala minulle sopisi. Haluaisin kyllä tietää, mutta en jaksa enää edes miettiä asiaa, kun ei se miettiminen ja ammatinvalintapsykologin kanssa jutteleminen johda mihinkään.