Kun ei ole tärkeä kenellekkään.
Yhteydenpito on aina yksipuolista. Tuntuu että olen ala-asteesta lähtien jahdannut ihmisiä.
En ymmärrä kun musta yleensä tykätään, olen myös hauska mutta yhteydenpito jää.
En enää kestä tätä yksinäisyyttä. Siis se on niin uskomattomam kipeä asia ettei tosikaan.
Yksinäisyys vie työelämästäkin voimat pois. En suoriudu enää mistään. Taidot laskevat, pää ei toimi. Tämä äärimmäinen yksinäisyys kuluttaa niin valtavasti sisältäpäin.
Olen aina porukoiden välissä, koskaan ikinä ei minulle ole kellään aikaa.
Ei tule jäämään muistoja elämästä, en tuu perustamaan perhettä,en tule koskaan tietämään minkalaista on tehdä asioita ystävien kanssa.
Olen yrittänyt muuttaa asioita ja ollut erittäin aktiivinen ja olen myös onnistunut siinä. Silti kailli on pelkkää pintaa, ystäviä ei vieläkään ole.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat siltä, että olet aika raskasta seuraa. Et ole ottanut vastuuta omasta elämästäsi vaan syytät maailmaa kohtalostasi. Kaikki ihmiset täällä ovat yksin.
Justhan kirjoitin kuinka olen tehnyt valtavasti töitä elämän eteen, työelämässä menee hyvin. Minusta tykätään mutta siihen se jää.
Millä tavalla olen raskas seura?
Tämä on aivan sietämätön ongelma. Osaako joku sanoa tai onko omia kokemuksia?
Mikä on kuin yhteys jää puuttumaan? Voiko enää aikuisena saada ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aivan sietämätön ongelma. Osaako joku sanoa tai onko omia kokemuksia?
Mikä on kuin yhteys jää puuttumaan? Voiko enää aikuisena saada ystäviä?
Tietenkin voi. Ihmiset muodostavat ystävyyssuhteita koko elämän.
Mutta miten? Olen tässä 10 vuoden aikana tavannut useita kymmeniä potentiaalisia tyyppejä.
Kaikki jää siihen "...joo nähdään joku päivä"
Ikinä koskaan kukaan olisi oikeasti varannut aikaa mun näkemiseen. Yhden työkaverin kanssa on ollut "..nähdään ens viikolla" - juttua jo 5 vuotta.
Ala harrastamaan jossain urheiluseurassa. Saat takuulla ystäviä.
Sille vaan ei joskus voi mitään, ap. Täytyy keksi omaan elämään sisällöt ja tarkoitus muulla tavalla kuin niistä ns. kavereista. Kyllä vaihtoehtoja on, usko pois kun vähän katselet ympärillesi. Paskalla ystävyyssuhteella et tee yhtään mitään, se on vain turha ylimääräinen energiasyöppö kuorma.
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten? Olen tässä 10 vuoden aikana tavannut useita kymmeniä potentiaalisia tyyppejä.
Kaikki jää siihen "...joo nähdään joku päivä"
Ikinä koskaan kukaan olisi oikeasti varannut aikaa mun näkemiseen. Yhden työkaverin kanssa on ollut "..nähdään ens viikolla" - juttua jo 5 vuotta.
Voi ap, kuulostaa niin tutulta. :(
Itsekin olen ainoastaan tärkeä siinä mielessä, että miten voin tehdä palveluksia ihmisille. Kun minuun otetaan yhteyttä, niin lopuksi tulee aina jokin pyyntö. Eikä tämä sinänsä vaivaa minua enää, voihan sen myös ajatella kohteliaisuutena, että minun apuuni aina turvaudutaan ensimmäisenä.
Miesasiamiehet aina öyhöttävät, että miehet ovat vain hyödyke. No totta se on ainakin kohdallani. Minua ei ole koskaan kukaan rakastanut tai osoittanut, että on edes välittävinään. No, jos edes voin tuoda hyvää muiden elämään olemalla hyödyke, niin olkoon sitten niin.
Hyödyke on hyvä olla, silloin ei rasitu polla.
Kuulostat siltä, että olet aika raskasta seuraa. Et ole ottanut vastuuta omasta elämästäsi vaan syytät maailmaa kohtalostasi. Kaikki ihmiset täällä ovat yksin.