Psykiatriset muotidiagnoosit.
Miten näiltä voi välttyä?
Olen asioinut mt-palveluissa 20 vuoden sisällä muutaman kerran, liittyen kriisiintyneisiin elämäntilanteisiin. Hirveä hinku niitä diagnooseja tuntuu olevan kirjoittaa, ymmärrettävää sikäli mikäli mutta aika vaarallisen oloista touhua. 20 vuotta sitten minulle diagnosoitiin mielialan aaltoiluhäiriö ( siis lievä kaksisuuntainen) kahden tapaamiskerran perusteella. Olin vielä teini-ikäinen, ja oireiluni oli perus teinien perseilyä, ei masentuneisuutta eikä itsetuhoisuutta. Nyt sitten tänä vuonna psykiatrin kanssa yhden puhelun jälkeen huomasin kannasta että minulle uumoillaan nyt uutta muotidiagnoosia: epävakaata persoonallisuushäiriötä. Muuten ihan hyvä, mutta kun yksikään oireista ei täsmää. Mielialan vaihtelevat ja toisiin ihmisiin olen äreänä 3 päivää ennen kuukautisia, muuten olen lauhkea kuin lammas. Impulsiivinen en ole, pikemminkin valintojen tekeminen on vaikeaa. En ole koskaan ollut väkivaltainen.
Haluaisin apua lapsuuden traumoihin, mutta en väärää ja mahdollisesti haitallista diagnoosia. Miten näitä voi välttää?
Kommentit (38)
Jokainen on epävakaa tuon listan ja matchin perusteella
Aloittaja tässä.
Minulla ei täyty mikään noista oireista. Välillä ahmin, mutta ihan vaan siksi että joskus tunnen nälkää vain kerran päivässä, ja sitten tulee syötyä kerralla paljon. Tunnesäätelyyn tämä ei liity mitenkään. Haitallisiin seksisuhteisiin olen päätynyt, sen näen selvästi liittyvän lapsuuden aikaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaikeuteen kieltäytyä seksistä, minun impulsiivisuuttani tai aloitteita näihin ei liity.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on epävakaa tuon listan ja matchin perusteella
No niinpä. Väitän, ettei kukaan uskoisi minustakaan, että minulla on tuo. Viimeksi tällä viikolla sain palautetta ihmisten kanssa olemisesta, että olen "aina toiset huomioiva". Minua pidetään rauhallisena, tunnollisena ja lempeänä (näitä on sanottu usein). Mutta olen ihan älyttömän herkkä. Itsetuntokin on ollut aina huono. Parikymppisenä viiltelin ja olin masentuneena itsetuhoinen. Silloinkaan en uhkaillut itsemurhalla. Viiltelyäkin häpesin ja tein kaikkeni ettei kukaan huomaa. Sain tuolloin (parikymppisenä) epävakaan diagnoosin. Nyt olen ollut yli 10 v. ilman psykiatrista hoitoa. Nykyisen kumppanin kanssa olen ollut 5 v, hänkään ei tiedä, että olen "epävakaa".
Uskon itse kuitenkin, että olen "jotenkin epävakaa". Lähinnä itseinhon vuoksi. Ehkä Käypä hoidon artikkelissa tms luki jotenkin niin, että monilla epävakailla on tunne, ettei heillä ole oikeutta omaan elämäänsä. Tuo kuvaa hyvin sitä minunkin kokemaa arvottomuuden määrää.
Mitä "kriisiintyneet elämäntilanteet" ovat olleet? Jos niistä tai tavasta reagoida niihin/selviytyä niistä on tullut se epäily epävakaasta?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä.
Minulla ei täyty mikään noista oireista. Välillä ahmin, mutta ihan vaan siksi että joskus tunnen nälkää vain kerran päivässä, ja sitten tulee syötyä kerralla paljon. Tunnesäätelyyn tämä ei liity mitenkään. Haitallisiin seksisuhteisiin olen päätynyt, sen näen selvästi liittyvän lapsuuden aikaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaikeuteen kieltäytyä seksistä, minun impulsiivisuuttani tai aloitteita näihin ei liity.
Ei noissa huomioida sitä syytä taustalla. Siis toisin sanoen oire on oire vaikka syy siihen olisi mikä. Epävakauden taustalla on usein traumoja.
Aloittaja taas Hei.
5,tilanteet ovat olleet tulipalo ja vanhemman itsemurha. Luonnollisesti nämä aiheuttivat stressiä ja ahdistusta, mutta omasta mielestäni aika normaalissa tai jopa tunnekylmissä määrin (kumpaakaan tilannetta en ole esim. itkenyt kertaakaan)
Tiedän ja tiedostan että epävakaus liitetään traumoihin, ja ymmärrän että traumaattisen elämäntapahtumien takia lähinnä tuota diagnoosia halutaan minulle automaattisesti sorvata. Mutta jos kriteereistä täyttyy kaksi (tai itseasiassa yksi, nuo oireet kun menevät molemmat "impulsiivisuuden" alle), ei se vain yksinkertaisesti riitä. Post-traumaattisesta stressistä kärsin ihan kiistämättä, mutta en uskalla sanoa sitä, kun tuntuu että potilaan "omat diagnoosit" ohitetaan täysin.
Huomenta, aloittaja täällä.
Tyrmistyneenä nyt lueskelen täällä nyt omakannan kirjauksia. Psykiatrin kanssa olen siis puhunut puhelimessa kerran, sairaanhoitajan kanssa kahdesti. Sairaanhoitaja on korjaillut tietoihini mm. että minulla on velkaa, viittaillen siis impulsiivisuuteen. Minulla on siis varsin kohtuullinen määrä opintolainaa, siinä velkani. Luottotiedot on kunnossa, en ole koskaan ottanut lainaa kun pienen määrän autoa varten, ei siis pikavippejä yms.
Uskaltaako näihin pyytää mitään korjauksia, vai leimataanko sitten vain vaikeaksi hulluksi?
Sanot, että mielialasi kulkee hormonikiertosi mukaan. Ei ne pysty mitään diagnoosia sen jälkeen antamaan kun sen sanot. Ei mikään mielenterveydongelma ole päällä vain ovulaation tai kuukautisten aikaan. Se on naisen hormonitoiminnan vaihtelua.
Ap. Olisit psykopaatti, jos et olisi reagoinut traumatisoitumalla elämäsi tapahtumiin. Se on täysin terve reaktio. Traumat ei ole mielenterveysongelmia. Kannattaa muistuttaa sitä diagnoosiliipaisimella olevaa hoitavaa tahoakin siitä. Olet kokenut vakavia traumaattisia kokemuksia siinä iässä missä sinulla ei ollut vielä henkisiä eikä älyllisiä kykyjä/ osaamista käsitellä niitä tehokkaasti ja siksi käsittely on viivästynyt ja olit jäätynyt. Ei myöskään ole yhtä oikeaa tapaa käsitellä traumaa. Älä anna nyt itsesi pudota siihen suohon, että katsot osaamatonta hoitotahoa liian pitkään. Sillä on myös traumatisoivat vaikutukset.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että mielialasi kulkee hormonikiertosi mukaan. Ei ne pysty mitään diagnoosia sen jälkeen antamaan kun sen sanot. Ei mikään mielenterveydongelma ole päällä vain ovulaation tai kuukautisten aikaan. Se on naisen hormonitoiminnan vaihtelua.
Mainitsin tästä puhelussa kahdesti. Minulla on terveyskeskuskäyntejä asiaan liittyen. Kirjattu oli "kokee että liittyy pms-oireisiin". Että hullut tässä nyt vain kokee näin....
Vierailija kirjoitti:
Huomenta, aloittaja täällä.
Tyrmistyneenä nyt lueskelen täällä nyt omakannan kirjauksia. Psykiatrin kanssa olen siis puhunut puhelimessa kerran, sairaanhoitajan kanssa kahdesti. Sairaanhoitaja on korjaillut tietoihini mm. että minulla on velkaa, viittaillen siis impulsiivisuuteen. Minulla on siis varsin kohtuullinen määrä opintolainaa, siinä velkani. Luottotiedot on kunnossa, en ole koskaan ottanut lainaa kun pienen määrän autoa varten, ei siis pikavippejä yms.
Uskaltaako näihin pyytää mitään korjauksia, vai leimataanko sitten vain vaikeaksi hulluksi?
Sinun potilastietojasihan ne ovat. Ihan hyvin voit pyytää velkamainintaan täsmennyksen mistä velasta on kyse, jos kerran jotkut opinto- ja autolainat pitää mainita potilastiedoissa. Olen samaa mieltä kanssasi, että esim. useat pikavipit tai luottokorttien holtiton käyttö olisi aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Sanot, että mielialasi kulkee hormonikiertosi mukaan. Ei ne pysty mitään diagnoosia sen jälkeen antamaan kun sen sanot. Ei mikään mielenterveydongelma ole päällä vain ovulaation tai kuukautisten aikaan. Se on naisen hormonitoiminnan vaihtelua.
Riippuu vähän käytöksestä. Hormoonitoiminta voi laukaista kerran kuussa tapahtuvan viiltelyn.
Minkä koodin aloittaja sai? Se on tässä tärkeämpää, koska tautien luokitus nimet ovat usein virheellisiä.
Hormonitoimintani ei laukaise viiltelyä eikä itsetuhoisuutta missään muodossa, vaan ahdistuneisuutta ja ihan puhdasta vitutusta.
Vierailija kirjoitti:
Hormonitoimintani ei laukaise viiltelyä eikä itsetuhoisuutta missään muodossa, vaan ahdistuneisuutta ja ihan puhdasta vitutusta.
Syötkö pillereitä?
Vierailija kirjoitti:
Ap. Olisit psykopaatti, jos et olisi reagoinut traumatisoitumalla elämäsi tapahtumiin. Se on täysin terve reaktio. Traumat ei ole mielenterveysongelmia. Kannattaa muistuttaa sitä diagnoosiliipaisimella olevaa hoitavaa tahoakin siitä. Olet kokenut vakavia traumaattisia kokemuksia siinä iässä missä sinulla ei ollut vielä henkisiä eikä älyllisiä kykyjä/ osaamista käsitellä niitä tehokkaasti ja siksi käsittely on viivästynyt ja olit jäätynyt. Ei myöskään ole yhtä oikeaa tapaa käsitellä traumaa. Älä anna nyt itsesi pudota siihen suohon, että katsot osaamatonta hoitotahoa liian pitkään. Sillä on myös traumatisoivat vaikutukset.
Kiitos kauniista ja rohkaisevasti viestistä
T. Aloittaja
Mulle on vuorotellen diagnosoitu kaikki muut persoonallisuushäiriöt paitsi epäsosiaalinen.
Tosiasiassa olen traumatisoitunut lapsuuden helvetillisistä kokemuksista johtuen.
Ehdottomasti pyydät korjauksia noihin virheellisiin kohtiin. Sanot että sairaanhoitaja tai psykiatri on ymmärtänyt/kirjannut väärin nuo.
Nykyajan muotidiagnooseja on ADHD ja kaksisuuntainen mielialahäiriön. Monet narkkarit yrittää saada itselleen ADHD diagnoosin käytettävien lääkkeiden takia. Tietävät oirekuvan ja sen mukaan valehtelevat lääkäreille
Jos ihmisellä on näistä oireista 3:
1. Kiihkeitä yrityksiä välttyä todelliselta tai kuvitellulta hylätyksi tulemiselta. Huom. Älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä yms. vahingoittamista (kriteeri 5)
2. Epävakaita ja intensiivisiä ihmissuhteita, joita luonnehtii äärimmäisen ihannoinnin ja vähättelyn vaihtelu
3. Identiteettihäiriö: merkittävästi ja jatkuvasti epävakaa minäkuva tai kokemus itsestä
4. Impulsiivisuus ainakin kahdella potentiaalisella itselle vahingollisella alueella (esim. tuhlaaminen, seksi, kemiallisten aineiden käyttö, holtiton liikennekäyttäytyminen, ahmiminen). Huom. älä ota huomioon itsetuhoista käyttäytymistä tai itsensä viiltelyä ym. vahingoittamista (kriteeri 5)
5. Toistuva itsetuhoinen käytös, siihen viittaavat eleet tai uhkaukset tai itsensä viiltely ym. vahingoittaminen
6. Affektiivinen epävakaus, joka johtuu mielialan merkittävästä reaktiivisuudesta (esim. intensiivinen jaksoittainen dysforia, ärtyneisyys tai ahdistuneisuus, joka kestää tavallisesti muutamia tunteja ja vain harvoin muutamaa päivää kauemmin)
7. Krooniset tyhjyyden tuntemukset
8. Asiaankuulumaton, voimakas suuttumus tai vaikeus kontrolloida suuttumusta (esim. toistuva äkkipikaisuus, jatkuva vihaisuus, toistuva tappeleminen)
9. Hetkellinen stressiin liittyvä paranoidinen ajattelu tai vakava dissosiatiivinen oireilu
Ja näistä 2:
(1) minäkuvan, sisäisten pyrkimysten ja seksuaalisen suuntautuneisuuden epävarmuus ja häiriintyneisyys
(2) taipumus intensiivisiin ja epävakaisiin ihmissuhteisiin ja niiden myötä tunne- elämän kriiseihin
(3) liiallinen hylätyksi tulemisen välttäminen
(4) toistuvaa itsensä vahingoittamista tai sillä uhkailua
(5) jatkuva tyhjyyden tunne.
saa epävakaan persoonallisuushäiriön rajatila-tyypin diagnoosin.
Esim. Jos yksilöllä on
-epävakaa minäkuva
-ahmimista
-reagoi ahdistumalla tunneiksi jostain tapahtuneesta
sekä
-sisäisten pyrkimysten epävarmuutta
-liiallista hylätyksi tulemisen välttämistä
saa jo epävakaan dg:n (rajatilatyyppi).
Tunne-elämältää epävakaa persoonallisuushäiriö on niin moninainen; diagnoosi on kuin sateenvarjo, jonka alla voi olla lähes loputtomia variaatioita "epävakaudesta".