Minulla on vain yksi läheinen ja se on äitini

Minä olen 65 ja äitini 22 v vanhempi ja hyvin omatoiminen. Kuinka joku voi olla huolissaan vielä 65- vuotiaasta. 

Itse olen pitkäaikaissairas ja lähimmät ihmiset ovat 400 km päässä. Eikä pelota yhtään.

Pelottaa todellakin yksin jääminen. Äitini on vanha, jo 84v. Aina olen voinut turvautua häneen mm. taloudellisesti. Aviomies on ja pelkään hänenkin kuolemaa. Ikää minulla kuitenkin vasta alle 40v eli pitkä aika elää yksinäinen loppuelämä jos jää ihan yksin. Tiedän ettei mieheni jätä minua mutta pelkään että hän kuolee tai vammautuu. Muita läheisiä, kavereita, tuttuja tai sukulaisia ei ole. Hirveä elää kokoaikaisessa pelossa tulevasta.

Olen nyt elänyt ehkä siinä tilanteessa vuosia, joita monet pelkää, eli elänyt omin avuin, ei ole ketään läheistä keneen turvautua apua tarvitessa. Asunnottomuudesta en ehkä selviäisi, mutta muuten en tiedä, mistä ei tässä yhteiskunnassa selviäisi ilman läheisiä ihmisiä. Toki kamalaahan tämä on, mutta kyllä yksin selviää.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt elänyt ehkä siinä tilanteessa vuosia, joita monet pelkää, eli elänyt omin avuin, ei ole ketään läheistä keneen turvautua apua tarvitessa. Asunnottomuudesta en ehkä selviäisi, mutta muuten en tiedä, mistä ei tässä yhteiskunnassa selviäisi ilman läheisiä ihmisiä. Toki kamalaahan tämä on, mutta kyllä yksin selviää.

kuka auttaa jos esim joutuu leikkaukseen ja pitää olla joku henkilö kotiutumisen aikan??

Vierailija kirjoitti:

Pelottaa todellakin yksin jääminen. Äitini on vanha, jo 84v. Aina olen voinut turvautua häneen mm. taloudellisesti. Aviomies on ja pelkään hänenkin kuolemaa. Ikää minulla kuitenkin vasta alle 40v eli pitkä aika elää yksinäinen loppuelämä jos jää ihan yksin. Tiedän ettei mieheni jätä minua mutta pelkään että hän kuolee tai vammautuu. Muita läheisiä, kavereita, tuttuja tai sukulaisia ei ole. Hirveä elää kokoaikaisessa pelossa tulevasta.

Ymmärrän, itsekin elän jatkuvassa pelossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt elänyt ehkä siinä tilanteessa vuosia, joita monet pelkää, eli elänyt omin avuin, ei ole ketään läheistä keneen turvautua apua tarvitessa. Asunnottomuudesta en ehkä selviäisi, mutta muuten en tiedä, mistä ei tässä yhteiskunnassa selviäisi ilman läheisiä ihmisiä. Toki kamalaahan tämä on, mutta kyllä yksin selviää.

kuka auttaa jos esim joutuu leikkaukseen ja pitää olla joku henkilö kotiutumisen aikan??

Olen käynyt leikkauksessa, mutta ei kotiutumisessa tarvinnut olla henkilöä. Päiväkirurgisesta ei taida päästä samana päivänä kotiutumaan, jos ei ketään saattajaa ja seuralaista seuraavaksi yöksi. Sitten mennään osastolle yöksi ja seuraavana päivänä kotiutus onnistuu ilman saattajaa.

Leikkauksen jälkeen oli nostokielto (max 1 kg sai nostaa), mutta ei ne edes siellä osastolla kysynyt voiko sitä sitten kotona toteuttaa ja saako mistään apua.