Muita säännöllisesti jumalanpalveluksissa käyviä?
Miten koette jumalanpalvelukset? Kuinka usein käytte? Oletteko tulleet uskoon aikuisina?
Kommentit (18)
Kävisin jos siellä kävisi muitakin nuoria, ja jumalanpalveluksen jälkeen tehtäisiin jotain yhdessä.
Haluaisin käydä säännöllisesti, olen vähän niinkuin kaapissa uskoni kanssa.
Mutta on korkea kynnys lähteä yksin nuorehkona naisena sinne tyhjään kirkkoon istumaan, yhdessä muutaman mummon kanssa.
Kerran kävin, ja siellä tosiaan 4/5 tyhjillään, ja muut olivat noin 80-vuotiaita. Oli kyllä kaunis, rauhallinen tilaisuus, viihdyin.
Tunnen parhaiten yhteyden Jumalaan meditoidessa yksin kotona, puutarhaa hoitaessa tai ihan vaan luonnossa liikkuen. Kirkossa en ole koskaan saanut tuota fiilistä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen parhaiten yhteyden Jumalaan meditoidessa yksin kotona, puutarhaa hoitaessa tai ihan vaan luonnossa liikkuen. Kirkossa en ole koskaan saanut tuota fiilistä.
Mä saan parhaiten yhteyden lepakkomieheen pöntöllä istuessa. Sitä voi tehdä vaikka mitä mielikuvitusyhteyksiä kunhan vaan jättää järjen käytön vähemmälle.
Näin lyhyen ajan sisällä useampi hihhuli on jo ehtinyt kommentoimaan. Minä kun luulin, että suomalaiset ovat älykästä kansaa.
Juu käyn. Luterilainen oon. Välillä on tylsää, mutta ajattelen tämän koulutuksena. Ei koulussakaan aina ole superkivaa, mutta pitkäjänteisyys tuo tulosta. Sama työelämässä.
Kun jokin asia on tärkeää, sen eteen on valmis näkemään vaivaa. En kyllä kävisi kirkossa montaa kuukautta, jos koko ajan olisi tylsää. On siellä myös ystäviä ja joskus oppiikin jotain tärkeää. Tiettyä turvaa tuo myös se, että on jotain pysyvää ja suurempaa, ja joku, joka ei petä. Tietty jos ei usko, tuo on vain sanahelinää ja hulluutta. Kun uskoo, se on Jumalan voima, taivas ja elämä tämän elämän jälkeen.
Siellä missä käyn, on vanhuksia, nuoria, lapsiperheitä myös
Normi ev-lut. piireissä on lähinnä vanhuksia.
Missä sitten noita muita on?
- Erikoisyhteisöt (Uusi verso, majakka, tuomasmessu, mikaelmessu jne)
- Sley, Kansanlähetys, Raamattuopisto, lhpk
Vapaissa suunnissa on yleensä heterogeenisempaa porukkaa, eli vapis, hellarit, muut sekalaiset seurakunnat. Googlaa lisää.
Lähisukulaisten hautajaisissa, ei ole aivan säännöllisesti.
Kuuntelen aina tarkkaan sen, mitä pappi on saarnaansa pannut.
Miten hän sen pyhäpäivän tekstin itse käsittänyt ja mitä mieltä pappi on asioista.
Saarna on aina kiinnostavin kohta jumalanpalveluksessa, koska siitä saa aina jotain uuutta asiaa ja näkemystä.
Muu menohan siellä on sitä standardia joka toistuu joka jumalanpalveluksessa.
Myös kirkkokuoron esiintymistä on hienoa kuunnelle.
Joskus meidän seurakunnassa tarjotaan kirkkokahvitkin jumalanpalveluksessa käyville.
Käydäkseen kirkonmenoissa ja messuissa ei tarvitse olla uskovainen.
Kirkoissa ei todellakaan enää saarnata tulenkiven katkuista tekstiä synnistä tai uskoon tulemisesta.
Itseasiassa se papin puhe on usein hyvin ajankohtainen ja maanläheinen.
Siellä ei tuputeta uskoa kenellekään. Siellä saa istua ihan rauhassa omissa oloissaan ja kuunnella sen puheen minkä pappi pitää ja kuunnella myös urkujen soittoa ja laulukuoroja.
Tietty on ne pakolliset jutut kuten Isä meidän jne, jotka kuuluvat luterailaisen kirkon joka pyhäisiin menoihin.
Mielestäni on todella kiehtovaa oppia lisää Raamatusta (saarnojen yhteydessä) sekä laulaa virsiä (voisin laulaa niitä enemmänkin - niistä tulee vain syvästi onnellinen olo).
Jumalanpalveluksissa tulee sellainen olo, että hetken mieli lepää ja rauhoittuu arjen stressin vasrapainoksi. Koko sen tilaisuuden rauha, lempeys ja rakkaudellisuus hoitavat mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Käydäkseen kirkonmenoissa ja messuissa ei tarvitse olla uskovainen.
Kirkoissa ei todellakaan enää saarnata tulenkiven katkuista tekstiä synnistä tai uskoon tulemisesta.
Itseasiassa se papin puhe on usein hyvin ajankohtainen ja maanläheinen.Siellä ei tuputeta uskoa kenellekään. Siellä saa istua ihan rauhassa omissa oloissaan ja kuunnella sen puheen minkä pappi pitää ja kuunnella myös urkujen soittoa ja laulukuoroja.
Tietty on ne pakolliset jutut kuten Isä meidän jne, jotka kuuluvat luterailaisen kirkon joka pyhäisiin menoihin.
Tuo on totta, tosin itse haluaisin kuulla synnistäkin, sillä haluan oppia ja kehittyä ihmisenä parempaan suuntaan. Ei sitä uskoa sinänsä tuputeta kansankirkon jumalanpalveluksissa, mutta toisaalta on mukavaa käydä aidosti uskovien jumalanpalveluksissa, joissa siis muutkin ovat täysillä mukana. Vaikkei tunnekaan niitä muita välttämättä, niin on tietty yhteenkuuluvaisuuden tunne silti.
Käyn epäsäännöllisesti buddhalaisessa keskuksessa/temppelissä. En ole buddhalainen, mutta siellä on todella hyvä meininki.
Vierailija kirjoitti:
En käy kirkossa. Olen kirkosta eronnut. Vanhat ihanat virret uusiksi laitettu.Kuin suvivrsi kouluista viety!Kirkko ei anna minulle henkisesti mitään.Minun kirkkoni on ilma jota hengitän taivas on isäni ja maa on äitin!
Ihan mielenkiinnosta, milloin olet eronnut kirkosta? Nykyinen virsikirja on ollut käytössä vuodesta 1986 asti, eikä sen laajentaminen lisämateriaalilla ole vienyt "pääosan" virsiä mihinkään.
Aloituksen kysymykseen vastaan että kyllä, käyn kirkossa joka sunnuntai. Pääosin luterilaisessa, mutta ajoittain myös katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Tuntuu hyvältä tulla kirkkoon rukoilemaan, laulamaan virsiä, kuulemaan sanaa ja nauttimaan ehtoollista. Usein kuulee valitettavan ettei saarnoissa puhuta enää Kristuksesta vaan kaikesta muusta, mutta kuluneiden vuosien aikana harvassa ovat olleet ne kerrat kun pappi on puhunut siitä sun tästä pääsemättä koskaan evankeliumiin asti.
Vierailija kirjoitti:
En käy kirkossa. Olen kirkosta eronnut. Vanhat ihanat virret uusiksi laitettu.Kuin suvivrsi kouluista viety!Kirkko ei anna minulle henkisesti mitään.Minun kirkkoni on ilma jota hengitän taivas on isäni ja maa on äitin!
Kai tiedät ettei tuo kuulu kristinuskoon vaan enemmänkin esim. wiccalaisuuteen tms.?
Käyn kirkossa ja vien myös lapset pyhäkouluun. Sellainen pyhäpäivä meillä 🙂
Joka kolmas Suomalainen ei kuulu kirkkoon.
Käyn kirkossa aina silloin, kun jaksan pyhäaamuna nousta riittävän ajoissa. Liturgia on mielestäni aliarvostettu. Se ei ole ainakaan minulle "pelkkää liturgiaa" , vaan mahdollistaa oman mieleni liittymään sen ilmaisemiin asioihin ja rukouksiin. Voisin sanoa, että elän sen liturgian. Myös virret.
Jos saarna on yhdentekevä, se ei haittaa, onhan liturgia ja virret, jotka kantavat syvällistä sanomaa. Kirkossa, tosin kaikkialta muuallakin, saan olla rakastavan ja kaikkitietävän Jumalan edessä.
En käy kirkossa. Olen kirkosta eronnut. Vanhat ihanat virret uusiksi laitettu.Kuin suvivrsi kouluista viety!Kirkko ei anna minulle henkisesti mitään.Minun kirkkoni on ilma jota hengitän taivas on isäni ja maa on äitin!