Sinä, joka asuit pitkään rivarissa tai kerrostalossa ennen muuttoa omakotitaloon: mikä muuttui?

Ihan kaikki. Loppui muiden ihmisten elämänmenon kuuntelu. Käytäväjuoksut ja hissinovien kolahdukset. Ei tarvinnut miettiä koska voi käydä suihkussa ja kuinka kovaa voi illalla kuunnella musiikkia ja televisiota. Jatkuvasti on jotain pientä kivaa puuhaa.

Kerrostalosta omakotitaloon muutettu

- nurmikonleikkuu

-lumityöt

-muut pihahommat, kesäkukat yms

-grillaaminen

-pihalla hengailu

-lähiössä ollaan, eli naapureita kolmella puolella

-sisällä voi mesoa äänekkäämmin, pihalla ei viiti

-pyykit pystyi kuivattaa kerrostalonkin pihalla, mutta nyt ei ole naruilla muita käyttäjiä eli ovat varmasti vapaana

Riippuu tietenkin tilanteesta. Muutatteko remonttia kaipaavaan rintamamiestaloon maalle vai uuteen omakotitaloon postimerkin kokoiselle tontille johonkin nukkumalähiöön? Nämä vaikuttavat käytännön tasolla todella paljon: ensimmäisessä vaihtoehdossa tulee varmasti enemmän työtä verrattuna rivitaloon, toisaalta omaa rauhaa saa varmasti enemmän - toisessa taas pihapiiri voi olla vähemmän suojaisa kuin hyvä rivaripiha, mutta asuminen on verrattain vaivatonta. Missä tahansa voi saada tontin raja-aidan toiselle puolelle jonkun hullun stalkkerin. Yhtä vastausta ei ole.

Vihdoinkin oma rauha.. ei tarvitse miettiä naapureita häiriköivätkö vai häiritseekö itse.. halvemmaksikin asuminen muuttui kertaheitolla - remonttia voi tehdä jos haluaa ihan omassa tahdissa ja omilla varoilla eikä tarvitse tyytyä hallituksien sun muiden päätöksiin.. voi pihalla elellä ja puuhastella vaikka keskellä yötä .. 

Naapuri loittoni.

heti muutama viikko ilman vettä kun jotain jäätyi ja sitten alkoi rännejä putoilla ja piti kiipeillä kovassa pakkastuulessa niitä korjailemaan, en jatka tähän nyt enempää

Naapuri valitti rumpujensoitosta kun katsoo ohjelmia ikkuna auki, ja itse ajelee nurmikkoaan ja antaa koiriensa haukkua pihalla ajoissa ja myöhään, että pahemmat meluhäiriöt täällä kuin entisessä kerrostalossa.

Jos äänieristykset olisivat hyvät, niin en haaveilisi omakotitalosta. Sehän kun johtuu siitä, että naapurit alkaa v-tuttamaan kun joutuu olla niiden elämässä mukana tavalla tai toisella.

Voin fyysisesti paremmin kun on oma iso piha jolla dallailla. Uni on parempaa. Aineenvaihdunta on parempaa.

Asuin vuoden verran omakotitalossa. Olen 47v ja aina asunut kerrostalossa tai rivarissa. Mulle riitti vuosi. En kaipaa enää yhtään. Ihmiset arvostavat eri asioita. Itse en ole mikään puutarhuri enkä loppujen lopuksi siellä pihalla edes pahemmin hengaillut. Oltiin superedullisella vuokralla siinä koska tuttu tarvitsi "talonmiestä". 

Yks hyvä puoli siinä oli. Saatiin laulaa karaokea sydämen kyllyydestä kovaa ja korkeelta eikä kukaan kärsinyt :D

Oma tupa oma lupa. Naapurit pitää huolen omista asioistaan ja me omista. On tilaa olla ja oma piha, keltään ei tarvitse kysyä lupia (tai tietysti rakennusvalvonnasta, jos oikein laajentamaan rupeaa). Istuttaa, leikkaa ja maalaa ja laittaa ilmalämpöpumppua silloin kun siltä tuntuu ja niin kuin hyväksi näkee. Kutsuu ihmisiä ja soittaa musiikkia vaikka yöllä jos huvittaa.

Enemmän neliöitä samalla hinnalla.

Saatiin enemmän tilaa ja yksityisyyttä. Sai soittaa musiikkia ihan vapaasti. Saatiin myös isommat elinkustannukset (sähkölämmitys), äänekkäät tonttinaapurit, mielenterveysongelmaiset tonttinaapurit, runsaasti pihatöitä, paljon tavaraa (ruohonleikkuri, haravoita, lapioita, jänisverkkoa, lehtipuhallin, lumikola, jne, jne).

Nyt asumme kerrostalossa ja tunnen melkein syyllisyyttä siitä, miten helppoa elämä onkaan.

Rivitalosta omakotitaloon, eikä ikinä takaisin.

Sitä ennen kunnan kerrostalossa, jossa hyvää uusi rakennus ja vuokra ja huonoa kaikki naapurit. Vuorotyöläisenä kiva kuunnella muiden bileitä, kakaran huutoa, riitelyä, mekastusta käytävällä esim. koripallon pompotusta, fillaria et voi jättää sekunniksikaan pihalle tai pyörävarastoon, kun on vähintään renkaat puhkottu. Röökinsavu leijuu makuuhuoneeseen ilmastoinnin kautta, kun joku idiootti polttaa sisällä jne.

Toisessa vuokra-asunnossa yläkerran naapuri imuroi asuntoaan valehtelematta neljä kertaa päivässä (kaksiota), kakaransa juoksi pitkin päivää asunnossa tai jonkun koira haukkui kuusi tuntia putkeen. Yöllä kuului jonkun naapurin perheriitoja. Muutenkin seinät kastuvat päälle ahtaissa asunnoissa.

Rivitalossa jaetut talkkarivuorot. Lumitöitä ja ruohonleikkuuta pitää tehdä kun oma vuoro on, riippumatta siitä tuletko iltavuorosta kuolleena ja muodon vuoksi aina, vaikka sataisi sentti lunta. Kaikkiin isompiin remontteihin ja suunnilleen tapetin poistoon (koska asbestivaara) pitää hakea lupaa. Jos naapurit haluavat teettää turhia remontteja, maksat niistä, jos enemmistö niin päättää - riippumatta siitä tarvitsetko remontteja vai et. Pihalla ei voi olla rauhassa, kun parin metrin päässä naapurissa kakarat tappelevat tai kyylämummo tonkii kukkapenkkiä.

Omakotitalossa, jossa tuplasti tilaa, asumismenot / kk puolet siitä, mitä velaton yhtiövastike aikanaan rivarissa. Pihalla saa olla rauhassa ja ei tarvitse miettiä mitä tekee ja mihin aikaan. Naapureista ei ole minkäänlaista häiriötä. Ruohon kun välillä leikkaa, niin ok. Lumityöt tekee silloin kun huvittaa. Riittää, että pääsee pihaan ja sisälle asuntoon tarvittaessa. Olen asunut lapsuuteni omakotitalossa ja ihmettelen mitä nämä ihmiset oikein kotonaan puuhaavat, jotka uupuvat omakotitaloasumiseen. Jos et asu jossain sortumisvaarassa olevassa mörskässä, niin ei sitä hommaa oikeasti ole nimeksikään. Remontoida voi halutessaan, eikä tarvitse naapureiden pillin mukana pomppia, kuten asunto-osakeyhtiöissä. Oma tupa oma lupa.

No hyviä puolia täällä jo onkin, mutta: Vastuuta tulee paljon. Jos viemäri menee totaalisen tukkoon (tai paineensäätöventtiili alkaa vuotamaan) ei talonmiestä välttämättä saa (ainakaan nopeasti). Usein urakoitsijat katsovat nenänvartta pikkuhommiin ja jonkun Putkiville saat kyllä paikalle mutta et ole varma että auttaako se vai aiheuttaa enemmän ongelmia sähläilyllään. Kaikista paikoista on pidettävä itse huolta esim katto on huollettava, seinät huollettava jne. Ja jos ei ole yhtiövastiketta niin samalla tavalla paikat hajoilee kun kerrostalossa/rivarissa joten kannattaa säästää korjauksia varten rahaa. 

Eli täysin "kädettömille" en suosittele omakotitaloa ellei pinkka ole kunnossa ja kontaktit kohdallaan.

Rivarissa on oikeastaa usein omakotitalon huonot puolet yhdistettynä kerrostalon huonoihin puoliin :D

- kerrostaloa yli 20v., rivaria 10v, omakotitaloa 20v -

Rivitalo -> ok talo, pk-seutu

- asuinympäristö muuttui rauhallisemmaksi

- kaikki säästöt meni ja lainaa jouduttiin ottamaan n 50.000

- tilaa tuli runsaasti enemmän. Ei enää tavararöykkiöitä

- pienempiä remppoja joutui alkaa tekemään itse, ulkoseinien maalausta, vesihanojen korjausta, kodinhoitouone kokonaan uusiksi. Vanhalla kylppärillä, saunalla ja keittiöllä jatketaan, kylppäriin laitettiin suihkukaappi, pakastin, astianpesukone ja liesi vaihdettiin koska vanhat romuja

- sellaiset asiat kuten lumityöt ja puutarhatyöt meni tasan koska rivitalossa yhteisiä tiloja hoidettiin talkoilla 

- autolla ajaminen ei lisääntynytkään koska pääsin bussilla töihin kuten ennenkin. Tosin kauppareissut piteni

- vesimaksun suuruus yllätti. Osa maksuista on yhtä huuhaata kuten "hulevesimaksu".

- talo sähkölämmitteinen, vähemmän maksaa kuin jos olisi kaukolämpö

- 

Oma päätösvalta. Kyllähän naapureita näkee ja pitäisi ottaa huomioon yhtä lailla omakotitalossakin kuin rivarissa tai kerrostalossa - jopa maalla hehtaaritonteilla. Mutta omakotitalossa on ihan eri asemassa kuin taloyhtiössä tehdessään laillisia päätöksiä siitä, milloin, miten ja millä tavoitteilla talostaan pitää huolta.

Saan maalata saan tehdä lumityöt ja ajaa nurmikon silloin kun minulle sopii tai jättää kokonaan tekemättä ja ajamatta, saan kunnostaa leikkurin tai ostaa uuden omn harkinnan mukaan, saan halutessani haravoida lehdet tai silputa nurmikonleikkurilla ruohon sekaan, saan tehdä sellaisen pihan kuin haluan taloyhtiöltä kysymättä, saan maalata taloni tai korjata rännini jos itsestä tuntuu siltä, ei tarvitse ylipuhua taloyhtiön hallitusta tai väistellä mummojen komentelua.

Toki siihen sitten sisältyy myös se, että o vastuussa näistä asioista itse. Itse maksat kulut, näet vaivan tai kärsit seuraukset.

Eki63 kirjoitti:

Ihan kaikki. Loppui muiden ihmisten elämänmenon kuuntelu. Käytäväjuoksut ja hissinovien kolahdukset. Ei tarvinnut miettiä koska voi käydä suihkussa ja kuinka kovaa voi illalla kuunnella musiikkia ja televisiota. Jatkuvasti on jotain pientä kivaa puuhaa.

Puhut varmasti totta omalta kohdaltasi, mutta moni asuu omakotialueella, joissa on pienet pihat, ja naapuriksi saattaa osua vaikka kuinka meluisa perhe, jonka takia omalla pihalla ei olla yhtään sen yksityisemmin kuin rivarissa. 

Töitä ja rahanmenoa helvetisti lisää. Jatkuvasti jotain pitää rempata tai kunnostaa, pitää kyykkiä puutarhassa, rakentaa terassia, kitkeä kukkapenkkejä, ajaa ruohoa, huolehtia nuohooja, rassata salaojia, tehdä halkoja, talvella lumityöt. Sähköä menee ihan infernaalisia määrisiä kun neliöitä ja kuutioita on paljon. Että kyllähän as oy:ssä on omat puolensa, voisin kyllä hyvin luopua ja varmasti luovunkin tästä työleiristä pian. Kerrostaloon en kyllä ehkä enää halua, pitäis miettiä mitä keksii.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalosta omakotitaloon, eikä ikinä takaisin.

Sitä ennen kunnan kerrostalossa, jossa hyvää uusi rakennus ja vuokra ja huonoa kaikki naapurit. Vuorotyöläisenä kiva kuunnella muiden bileitä, kakaran huutoa, riitelyä, mekastusta käytävällä esim. koripallon pompotusta, fillaria et voi jättää sekunniksikaan pihalle tai pyörävarastoon, kun on vähintään renkaat puhkottu. Röökinsavu leijuu makuuhuoneeseen ilmastoinnin kautta, kun joku idiootti polttaa sisällä jne.

Toisessa vuokra-asunnossa yläkerran naapuri imuroi asuntoaan valehtelematta neljä kertaa päivässä (kaksiota), kakaransa juoksi pitkin päivää asunnossa tai jonkun koira haukkui kuusi tuntia putkeen. Yöllä kuului jonkun naapurin perheriitoja. Muutenkin seinät kastuvat päälle ahtaissa asunnoissa.

Rivitalossa jaetut talkkarivuorot. Lumitöitä ja ruohonleikkuuta pitää tehdä kun oma vuoro on, riippumatta siitä tuletko iltavuorosta kuolleena ja muodon vuoksi aina, vaikka sataisi sentti lunta. Kaikkiin isompiin remontteihin ja suunnilleen tapetin poistoon (koska asbestivaara) pitää hakea lupaa. Jos naapurit haluavat teettää turhia remontteja, maksat niistä, jos enemmistö niin päättää - riippumatta siitä tarvitsetko remontteja vai et. Pihalla ei voi olla rauhassa, kun parin metrin päässä naapurissa kakarat tappelevat tai kyylämummo tonkii kukkapenkkiä.

Omakotitalossa, jossa tuplasti tilaa, asumismenot / kk puolet siitä, mitä velaton yhtiövastike aikanaan rivarissa. Pihalla saa olla rauhassa ja ei tarvitse miettiä mitä tekee ja mihin aikaan. Naapureista ei ole minkäänlaista häiriötä. Ruohon kun välillä leikkaa, niin ok. Lumityöt tekee silloin kun huvittaa. Riittää, että pääsee pihaan ja sisälle asuntoon tarvittaessa. Olen asunut lapsuuteni omakotitalossa ja ihmettelen mitä nämä ihmiset oikein kotonaan puuhaavat, jotka uupuvat omakotitaloasumiseen. Jos et asu jossain sortumisvaarassa olevassa mörskässä, niin ei sitä hommaa oikeasti ole nimeksikään. Remontoida voi halutessaan, eikä tarvitse naapureiden pillin mukana pomppia, kuten asunto-osakeyhtiöissä. Oma tupa oma lupa.

Tällä asenteella huollettuja omakotitaloja näkee aina välillä Oikotiellä. Alle 20v. omakotitalo on jo surkeassa kunnossa, kun rakentamisen jälkeen huoltoja ja remontteja on "tehty omaan tahtiin", eli ei oikeasti mitään. Pysyyhän se talo pystyssä jonkin aikaa niinkin, mutta jos haluaa talon arvon säilyvän, niin kyllä huolloista ja ylläpitoremonteista kannattaa pitää huoli.