Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko 2,5v vielä liian pieni isoveljeksi?
04.12.2009 |
Mietimme miehen kanssa milloin olisi hyvä aika antaa toiselle lapselle mahdollisuus, jos on tullakseen. Esikoinen on ollut vaativa lapsi, olin raskausaikana hyvin väsynyt 24/7 huonovointisuudesta ja sitten alkoivat koliikkihuudot, joiden pelko on suurin syy miettiä _vakavasti_ milloin uskaltaa yrittää toista.. Se oli niin hirveää aikaa ja vaativaa aikuisillekin, että miten onnistuisi pienen esikoisen hoitaminen ja nukuttelu samalla jos kuopus huutaisi kurkku suorana tuntitolkulla? Mitenköhän yleistä on, että koliikinomaisia itkuja tulee useammalle lapselle samaan osoitteesen? Mies vielä pohti, miten aikaa ja leppoisaa yhdessäoloa riittää enää esikoiselle, jos toinen syntyy. Että olisiko tuollainen reilu parivuotias vielä liian pieni.
Minkälaisia ajatuksia, näkemyksiä ja kokemuksia teilä muilla on?
Kommentit (19)
Mukava kuulla. Kerrotko vähän enemmän, miksi ajattelet niin? Miten meni odotusaika, voitko koko ajan hyvin ja jaksoit siis hienosti esikoisen kanssa? Onko ollut mustasukkaisuuksia? Pitikö hankkia vielä esim. tuplarattaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä kuopus syntyi kun esikoinen oli 2v8kk ja kaiken kaikkiaan on ollut aivan loistava ikäero. Esikoinen oli jo tosi omatoiminen kun kuopus syntyi. Ikäero ei kuitenkaan ole liian suuri, isompana ovat paljon leikkineet yhdessä.
meillä ekalla ja tokalla on sen verran. Kakkosella ja kolmosella oli 3 vuotta, se oli jo liikaa ja kolmosella ja nelosella 1v3kk joka taas oli jo liian vähän.
Esikoinen ja kakkonen on mitä loistavin pari, kun ovat tarpeeksi lähellä toisiaan. Vaikka meillä kakkonen oli itkuisa vauva, homma sujui silti hyvin. Toki ajoittain tuntui et oli rankaa, mutta liian rankaksi ei käynyt, ainakaan niin et loput lapset olis jääneet tekemättä :)
kun esikoinen oli 2,5v kun kakkonen syntyi. Esikoisella oli koliikki, mutta kakkosella ei ollutkaan.
Aloitin esikoisen kanssa yhteisen harrastuksen kun vauva syntyi, puhuin aina meistä, annoin auttaa hoidossa (hakea vaipppoja tms).
Ei juuri ollut mustasukkaisuutta, nyt tappelevat paljon enemmän, ovat 7,5 ja 5.
Miehen panos on tärkeä, jotta esikoinenkin saa tarpeeksi huomiota.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole ikinä tullut mieleen että olisi ollut liian pieni. Ihanneikäero mielestäni ollut. Nyt nuorimmainen tuon 1v8kk jo, helppoa ollut kaikki ja lapsista paljon seuraa toisilleen. Luulen että mitä isompi ikäero sitä mustasukkaisempi on isosisarus. Pieno unohtaa äkkiä olleensa joskus ainokainen ja pikkusisarus kuuluu pian luontevasti isonsisaren elämään.
Onko toisen kanssa osannut ottaa rennommin? Meillä varmasti tuo itkuisuus ja yövalvomiset olivat suurin syy, miksi koin niin raskaaksi esikoisen vauva-ajan. Mutta jospa toisen kanssa muutenkin helpompaa, kun ottaa rennommin..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ei ihan ehditä siihen, nyt on vasta yritys alkanut ja esikoinen täyttää kuukauden kuluttua 2. tietty jos heti tärppäisi, niin ei tulisi kauheen paljoa yli 2,5 vuotta.. ;)
Eihän se vauva-aika ikuisuuksia kestä. Muutaman kuukauden ja sitten sisaruksista on jo valtavasti seuraa toisilleen!
Meilläkin on ollut HYVIN vaativa ja touhukas lapsi, ja itsekin välillä mietin, että apua jos toisestakin tulee samanlainen, mutta sehän on vain elämää. uskon kyllä, että te selviätte oikein hienosti! minusta on kyllä hienoa, että mietit jo tässä vaiheessa tällaisia, ainakin osaat sitten varautua "pahimpaan". Mutta luulen, että tuo ikäero olisi juuri passeli!
Ei isoveljellä ole velvoitteita, hän voi olla minkä ikäinen tahansa ja olla juuri sopiva silti. Kaksosista toinen on vanhempi, eikä 2,5v isoveljen tarvitse olla yhtään kypsempi kuin 2,5v:n jolla ei ole pikkusisarusta.
Onko siis niin, että ongelma ei ollutkaan että onko 2,5v liian pieni isoveljeksi, vaan että mikä olisi hyvä ikäero kahdelle (oletus) vaikealle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuplia en ehkä hankkisi enää jos ikäeroa 2½v. Meillä ne jäivät tuossa vaiheessa jo varastoon, seisomalaudalla mentiin tai pyöräillen kun tuli kevät ja isompi pyöräili n kilsan matkat jo reilusti alle 3v iässä.
t: se jolla ikäeroa 1v8kk
Kahden lapsen kanssa joutuu olemaan järjestelmällisempi. Ja onhan sitä sotkua ja pyykkiäkin ihan eri tavalla. Eikä juuri omaa aikaa.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt 5v, 2v7kk ja 1v1kk.
Ikäerot kahden vanhemman välillä siis 2v3kk ja kahden nuoremman välillä 1v6kk.
Mielestäni kumpikin on tosi loistava. Ei ole tullut mieleen, että isompi olisi liian pieni. Tosin, meillä kaikki kolme ovat olleet vauvana -ja ovat vieläkin- umpisuperhelppoja.
Mukava kuulla. Kerrotko vähän enemmän, miksi ajattelet niin? Miten meni odotusaika, voitko koko ajan hyvin ja jaksoit siis hienosti esikoisen kanssa? Onko ollut mustasukkaisuuksia? Pitikö hankkia vielä esim. tuplarattaat?
Itsellä oli kakkosen odotus kaikin puolin hankala, väsytti tolkuttomasti, oli pahoinvointia ja ennenaikaisia supistuksia. Tietysti esikoisen kanssa väsytti, mut jos sitä aikaa alkaa odottaa niin saat odottaa siihen asti että esikoinen muuttaa pois kotoa- omat ongelmansa niissä aina on. Mies otti enemmän hoitovastuuta esikoisesta, kun olin kehnommassa kunnossa.
Samaten mustasukkaisuus, sitäkin tulee väistämättä etkä sitä pysty estämään millään ikäeron optimoimisella. Meillä ainakin kakkonen oli kaikkein mustasukkaisin ja vaikein siinä 3v 2kk iässä kun kolmonen syntyi. Vaikka 2,5v olikin mustasukkainen, se meni melko nopeasti ohi, noin muutamassa kuukaudessa. Kakkosen mustasukkaisuutta kesti melkein vuoden...
Ja tuplarattaita ei tarvittu. Seisomalauta riitti mainiosti.
T: se jolla on neljä lasta, en nyt muista numeroani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan erilaisissa ikäeroissa on hyvät ja huonot puolenasa. Enemmän kuin pelkkä ikäero kylläkin vaikuttavat yksilölliset erot lapsissa, perheen yleinen tilanne ja olot jne.
t. äiti, jonka lapsilla 1 v 4 kk ikäeroa ja lukenut aiheesta kaiken mitä käsiinsä on saanut ja mm. lapsipsykologin kanssa keskustellut
No joo, vähän leikkimielellä kirjoitin tuon "onko liian pieni" -jutun, lähinnä kun mies eilen alkoi juuri tuolla avauksella pohtimaan mahdollista toisen lapsen yrittämistä. Toki siinä mielessä, että minusta jokaisen lapsen on kiva antaa olla jonkin aikaa yksinään huomion keskipisteenä, ennen kuin on pikkusisarus vanhempien aikaa jakamassa. Mutta tuo, miten jaksaa kahta pientä.
kaksoset nyt isompina, eli kuin paita ja peppu. Alku oli aika kiireistä, nyt jo helpottaa. Lapset siis 6v ja 7v.
Eli siis kolme lasta.
Ei ole liian pieni ikäero mielestäni, mutta sehän on toki selvä että mitä isompi ikäero on, sen helpompaa on.. Eli siis kun vanhempi lapsi esim. ymmärtää hyvin puhetta, käy itse vessassa jne..
Nyt vanhin lapsi 9v. ja ehdottoman iloinen olen että ikäero ei ole toiseen esim. 3 vuotta koska leikkivät toistensa kanssa vielä hyvin.. :)
pienenpi nyt vajaa 3kk ja aikas rankkaa on. 2 vaippa ikäistä, 2 syötettävää. Vanhempi tutkii ja repii kaiken alas mitä käsiinsä saa, kova vahtiminen. Yöt rikkonaisia ja vauva itkuinen. Vauva viihtyy liiankin hyvin sylissä.
Onneksi mies osallistuu 100% kotona ollessaan.
Mutta tätä osasinkin odottaa. Ihanaa silti ja eihän tätä loputtomiin kestä..
Alue: Aihe vapaa
Ja minusta tämä on unelmaikäero.