Mikä se on se "oma elämä" - ihminenhän on kuitenkin sosiaalinen eläin?
Ihan vilpittömästi nyt ihmettelen, että mikä se on se "oma elämä", jota aina jokaisen pitäisi elää - ei saa olla riippuvainen vanhemmistaan, eikä lapsistaan, eikä ystävistään vaan pitää "elää omaa elämää". Ulkomaille muutto on ok, vaikka oma vanhempi olisi saattohoidossa. Vanhemmille ei tarvitse soitella, jos omat riennot ja oma puoliso vaikka vievät kaiken ajan.
Kuitenkin parisuhde tuntuu olevan ok - on ok olla riippuvainen puolisosta ja elää sitten kuitenkin sellaisena yksikkönä ja symbioosissa.
Niin en oikein ymmärrä. Olen itse ihminen, joka tykkää olla paljon ihmisten kanssa, vaikkapa ystäväperheiden kanssa porukalla ja muuta. Ei jatkuvasti, mutta usein. Lapseni ovat minulle myös tärkeitä ja vähän jo hirvittää se noin 10v päästä tuleva itsenäistyminen ja kotoa muutto. Kun taas parisuhdetta (olen eronnut) en välttämättä koe tarvitsevani - paitsi juurikin siksi, että tuntuu, että suurella osalla ihmisistä on se parisuhde, mikä täyttää suuren osan siitä sosiaalisuuden tarpeesta ja se "on siinä koko ajan", niin väistämättä sinkkuystävä jää ajoittain hyvinkin vähälle.
Niin jotenkin minusta tässä on joku ristiriita? Exäkin moitti minua joskus, että "elä omaa elämääsi", kun minulla ei ollut mitään suurta intohimoharrastusta, vaan tykkäsin työstäni ja toisaalta olla paljon ihmisten kanssa. Kun taas eromme jälkeen hän itse hyppäsi useampaan uuteen suhteen peräkkäin ja kerrankin minulle (yhden suhteen kariuduttua) murehti, että "kun yksinkään ei oikein osaa olla".
Ehkä ydinkysymys siis on, että miksi parisuhde on se tavoiteltava tila, tehdä kaikki kaksin tai ainakin olla siinä tukena ja turvana se toinen ja aivan varmasti riippuvainen puolin ja toisin, mutta omat lapset, vanhemmat, ystävät, sukulaiset - näistä ei saisi olla riippuvainen?
Kommentit (5)
Eiköhän tuo sanonta viittaa läheisriippuvuuteen. Jos valitsee koulupaikan sen mukaan mihin paras kaveri menee, harrastukset sen mukaan mitä vanhemmat haluaa ja asuinpaikkakunnan sen mukaan mitä puoliso haluaa, kuinka omaa elämää se muka on?
Tuolla sanonnalla viitataan myös siihen ettei pidä märehtiä muiden asioita, juoruta, arvostella toisten valintoja, udella jne vaan hankkia siihen omaan elämäänsä sisältöä ja kiinnostuksen kohteita.
Minulle se on sitä, että kun muut ovat olleet niin mukavuudenhaluisia, että aina saisin olla huomauttelemassa, että tehkää itse sitä ja tätä ja huomauttelun jälkeenkin tehdä itse, kun jättävät tekemättä, niin kun menen omia menojani, saan vastata vain itsestäni! Reagoin vain omaan nälkääni kokkaamalla, pesen pyykkini ja siivoan jälkeni! Paljon helpompaa kuin huolehtia niistä, jotka tahtovat "elää omaa elämäänsä" samassa taloudessa kanssani ja jättää arjen pyörityksen minun vastuulleni!
Arki on todellakin tylsyydessään kovaa arkea, jos joutuu huolehtimaan useamman edestä! Pienet lapset ja vanhukset kyllä ymmärrän ja heissä on ehdottomasti jo tarpeeksi autettavaa!
Saa olla riippuvainen, mutta ei sillä tavalla, että elää vain toisten kautta. Ihmisellä pitää olla myös omia tavoitteita ja mielenkiinnon kohteita.
🇺🇦🇮🇱
Minusta omalla elämällä tarkoitetaan sitä, että elää omien halujensa näköistä elämää. Tekee päätökset niin, että ne tuntuvat itsestä hyviltä. Ei muiden toiveiden mukaan.
Minun omaan elämääni kuuluu niin vaimo kuin sukulaisia ja ystäviäkin. En kuitenkaan elä elämääni heidän neuvojaan noudattaen vaan omien tuntemusteni mukaan. Vaimonkaan kanssa ei tarvitse elää missään symbioosissa. Meillä on omat kiinnostuksenkohteemme, omat harrastukset ja ystävät. Silti teemme monia asioita yhdessä molempien yhteisestä halusta.