Lue keskustelun säännöt.
Mitäs mammat on mieltä noista Riivatuista
23.11.2009 |
taloista sun muista yliluonnollisista joita tuntuu pesiytyneen joka kanavalle. Katselin sitä Lisa JokuWalkuinen -ohjelmaa ja tuli mieleen että koko juttu on ihan sopaa. Ok, jotenkuten menee vielä se idea että kummitus istuu sohvalla naisen vieressä ja selittää läheisilleen, mutta että naisihminen konttii laittialla ja on muka ottanut kummituksen kiinni. Just joo. Ja entä sitten Riivatut talot. Pöydän ympärillä ollaan ringissä ja kummitus muka liikuttaa pöytää, mutta liike kuvataan vaan pöydän alta ja talon omistaja sanoo että "jännä että kun sanoitte että pöytä liikkuu en tuntenut mitään liikettä". Tai jotenkin noin se sanoi, myötähäpeästä vaihtui kanava sillä sekunnilla.
Siis että miten tähän nyt pitäisi suhtautua? Tai miten ihmiset yleensä suhtautuu? Ajatteleeko kaikki että keksittyähän tää kaikki on, mutta viihteenä katsotaan, vähän niin kuin sarjoja. Onko tämä tosi-tv:n seuraavan loogisen kehityskulun ensiaskelia, jolloin raja käsikirjoitetun ja "oikean" tosi-tv:n välillä hämärtyy tunnistetamattomaksi? Ja mitä siitä seuraa vuosikymmenien mittaan? Leviääkö tendenssi tavallisten ihmisten elämään eikä pian ole enää niin nöpönuukaa vastaako puhe ja todellisuus toisiaan? Se voisi oikeasti olla aika hauskaa. Että voisi ikään kuin viihteenä esittää elämästään tietynlaista, ei ihan tosiasioiden kanssa rimmaavaa tarinaa. Tai tietysti kaikki tekee niin koko ajan, mutta tämä olisi tietoisempaa ja suunnitelmallisempaa ja vähemmän häpeävetoista.
Kommentit (5)
kyllä kaiken huippu, käsipainot lenteli seinään ja pyykkikone liikkui metrin iteksiään kylppärissä. YMS YMS.
vai sellaisia tarinoitako ne haastateltavat kertoi? Toikin jotenkin vielä menee että ihmiset kertoo todeksi kokemiaan asioita. Voihan olla että niille on luonnolliset selitykset, mutta noissa brittisarjoissa on mielestäni ihan selvä petos kyseessä. Vai onko? Uskooko niihin sarjoihin joku? Onko edes tarkoitus uskoa? Kaikki tietää että ne on roskaa, mutta leikitään että ne on totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiaa vasta kun katsoin eilen vai toissapäivänä fst:ltä vähän samantapaisen ohjelman, jossa pari teiniä laitettiin tekemään pelottavia tehtäviä entiseen mielisairaalaan, jossa muka kummitteli. Koko aikana ei oikein tullut selväksi oliko se parodia vai ei. En katsonut alusta joten ehkä hämmenykseni johtuu siitä. Mutta että oliko osallistujat näytteljöitä vai ei? Oliko tapahtumat tosia vai ei? Luuliko osallistujat tekevänsä jotain mikä on totta ja tuotantoryhmä taas vain veti heitä täysillä höplästä?
Tähän asti on kai paradigma silti ollut että tosi-tv-yrittää olla "totta". Kaikki tietää että totuus voi olla hyvinkin raa-asti vääristeltyä, mutta silti jotain totuuden siementä on mukana. Ja jos osallistujia jekutetaan, se paljastetaan heille edes lopuksi. Mutta nähtävästi ollaan siirtymässä uuteen paradigmaan. Hämmentävää.
vaarallista leikkiä. Ensin se voi tuntua hauskalta leikiltä mutta kun syvemmälle upotaan aiheeseen, huomataan että ei olekaan kyse enää leikistä vaan paholainen ja hänen juonensa ovat todellisuutta. Paholainen on aluksi ovela, houkutteleva käyttää esim tämänkaltaisia ohjelmia saadakseen ihmisiä kiinnostumaan itsestään.
Lohduttavaa tässä kaikessa kuitenkin on se, että paholaisella ei ole mitään valtaa yli Kristuksen sovintoveren. Jeesuksessa on se valkeus mitä pahan voimat eivät kestä.
kyllä kaiken huippu, käsipainot lenteli seinään ja pyykkikone liikkui metrin iteksiään kylppärissä. YMS YMS.