Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vilpitön kysymys sukupuolista

Vierailija
19.10.2021 |

Alkuun disclaimer: tämän on tarkoitus olla täysin objektiivinen kysymys. Tarkoitus ei ole loukata ketään ja toivon että myös kommenttiosio pysyy asiallisena. Hyväksyn kaikki sukupuolet ja sukupuolettomuuden ❤️

Sitten asiaan. Mitä se tarkoittaa kun joku tuntee itsensä mieheksi tai naiseksi? Olen itse cis nainen ja olen yrittänyt miettiä, miltä se tuntuu olla nainen? Mikä tekee minusta naisen? Miksi ajattelen olevani nainen?

No, minulle on lapsena kerrottu että olen tyttö, koska mulla on pimppi. Sen takia mulla on aina ollut pitkät hiukset ja juhlissa mekko. En mä ole niitä varsinaisesti halunnut, mutta ei ne ole myöskään aiheuttaneet negatiivisia viboja.
Sitten murrosiässä mulle kasvoi rinnat ja lantio leveni. Nuorena aikuisena synnytin ja imetin vauvani omasta kehostani. Nämä on myös merkkejä siitä että olen nainen. Toisaalta näihin voi pystyä myös transmies, riippuen siitä millaisia muutoksia hänen kehoonsa on tehty. Transnainen ei ainakaan minun ymmärrykseni mukaan näihin vielä tässä lääketieteen kehityksen vaiheessa pysty. Toisaalta myöskään kaikki cis naiset eivät pysty.
Minä meikkaan silloin tällöin, voin myös olla meikkaamatta. Eräs oireyhtymä (joka aiheuttaa hormoonihäiriöitä) tekee minulle parrankasvua, ja muutakin "miestyypillistä" karvankasvua, vaikken ole vielä edes keski-ikäinen. En silti koe olevani vähempää nainen.

Nämä on mulle merkkejä naiseudestani. Muutoin ajattelen eläväni täysin kuin muutkin ihmiset. En ajattele sukupuoleni ohjanneen minua ammattiini (vaikka se naisvaltainen onkin), minulla on ollut veljeeni nähden yhtäläiset mahdollisuudet opiskella, tehdä töitä, valita kumppani (mistä tahansa sukupuolesta) ja toteuttaa unelmia. Naiseuteni ei ole vaikuttanut näihin. Osaan tehdä pieniä korjauksia autooni, vaihtaa sulakkeen, maalata seinän, kaataa puun ja tehdä halkoja. Se on jo enemmän kuin mitä moni tuntemani mies voi sanoa 😄 osaan myös tehdä kotitöitä, neuloa, virkata, meikata ja laittaa hiuksia (hienoja juttuja nämä stereotyyppiset naisten jutut 😅).

Mitä siis tuntevat he, jotka tuntevat olevansa vastakkaista sukupuolta kuin mihin heidät anatomian ja biologian mukaan on määritelty? Jos minä tuntisin olevani mies, miltä se tuntuisi? Onko se vain fyysisiä ominaisuuksia? Vai sitä että sairaanhoitajan sijaan mun pitäisi olla automekaanikko? Vai että mekon sijaan haluaisin käyttää pukua? Sanat "mies" ja "nainen" ovat kuitenkin vain sanoja eivätkä mielestäni määrittele ihmistä tänä päivänä muutoin kuin fyysisiltä ominaisuuksilta. (Jätetään nyt tasa-arvokeskustelu tästä. Sitä ajatellenhan varmaan kaikki haluaisi olla miehiä 🤭 se ei nyt liity tähän).

Olisi siis kiva kuulla erityisesti trans-ihmisten ajatuksia 😊 millä tavoin koit olevasi mies tai nainen? Mikä kaikki elämässäsi oli "väärin" ennen muutosta? Oliko se vain keho? Vai yhteiskunnan oletukset? 🤔 Olisiko se sama asia olla naisten vaatteisiin pukeutuva, miehen kanssa seurusteleva, tyypillistä "naisten ammattia" harjoittava mies, kuin tehdä hormonaalinen, kirurginen ja juridinen sukupuolen korjaus? Olisiko elämä jotenkin erilaista? Varmasti, mutta miksi? Haluaisin ymmärtää, miltä se tuntuu kun tuntee olevansa jotain muuta kuin miksi muut itsensä määrtittelee. Ajatteleeko trans-naiset naiseudesta samalla lailla kuin cis naiset? 🤔

Pahoittelen jos loukkasin jotakuta. Se ei ollut tarkoitukseni. Haluni on vilpittömästi lisätä omaa ymmärrystä, enkä oikein tiedä miten se onnistuu jos ei kysymällä. 😊

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
19.10.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taidat olla muusu.

Vierailija
2/5 |
19.10.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla muusu.

Kuten tuossa ylempänä sanoin, olen cis nainen 😊

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
20.10.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Vierailija
4/5 |
20.10.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaipa tässä suurin tekijä on se mihin identifioituu. Jos sulkee silmänsä eikä ajattele kehoaan ja vaatteita, unohtaa hetkeksi miten yhteiskunta määrittelee. Mitä sukupuolta tuntee olevansa, vaiko eikö mitään niistä? Ja myös, mitä tuntee olevansa kun on maailman menossa mukana. Kun on töissä, kaupassa, teatterissa, matkalla, missä vaan. Siitä se kai lähtee.

Vierailija
5/5 |
20.10.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä, varsinkin kasvuiässä, olin todella identifioitunut tytöksi/naiseksi. Se oli jotenkin todella iso osa minun sielunmaisemaa ja sitä kuka olen. Siksi pystyn kuvittelemaan miltä tuntuisi, jos olisinkin ollut pojan kehossa. Miten ahdistavaa olisi, jos kaikki sanoisivat pojaksi ja fyysiset piirteet kehittyisivät toiseen suuntaan. Jotenkin se naiseus tuli esiin kaikessa mitä tein ja paljossa mitä mietin.

Nykyään sukupuoli ei määrittele niin isoa osaa identiteestä ja fiilikset asiaan ovat tasoittuneet enemmän tuollaisiksi kuin alkuperäisen viestin kirjoittajalla.

Uskon, että jos eläisimme, minun mielestä ideaaliyhteiskunnassa, niin, ettei sukupuolella olisi oikeasti väliä. Tyttöjä ja poikia ei jaoteltaisi eri ryhmiin, ei olisi ennakkoasenteita, että koska olet poika niin sinun pitää. Nimet eivät olisi sukupuolittuneita, ei erillisiä vessoja jne. Ei olisi mitään syytä tuoda sukupuolta esille, paitsi lääkärissä ja keskutelussa kumppanin kanssa siitä että miten saisisimme lapsia. Silloin transihmisten hoidot olisivat varmaan vähemmän rajuja, olisi enemmän parrakkaita ihmisiä mekoissa, koska sukupuoli ei esittäisi niin isoa osaa siinä miten sinua kohdellaan.

Mutta yhteiskunta toimii näin ja siitä johtuen sukupuoli on iso osa myös ulkoista olemusta ja ihminen haluaa tulla kohdelluksi sellaisena, kun hän sisällä päin tuntee olevansa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi yksi