Aikuisten, ongelmaisten lasten vanhemmat - jälkiviisaana: mitä tekisitte lasten kanssa toisin?

Ero ei aiheuta mielenterveys ongelmia. Kannabis kyllä. Jos olet ollut vastuuntuntoinen ja lapsen tarpeisiin vastaava vanhempi. Ottanut vastuun omista ongelmistasi. Ja hoitanut lapsesi selvinpäin. Asettanut hänelle rajat. Et olis voinu tehdä enää paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ero ei aiheuta mielenterveys ongelmia. Kannabis kyllä. Jos olet ollut vastuuntuntoinen ja lapsen tarpeisiin vastaava vanhempi. Ottanut vastuun omista ongelmistasi. Ja hoitanut lapsesi selvinpäin. Asettanut hänelle rajat. Et olis voinu tehdä enää paremmin.

Uskon, että kaikki vanhemmat yrittää parhaansa. Myös he, jotka eivät ole selvinpäin. Ongelma on mielestäni se, että jokainen lapsi on erilainen erilaisine tarpeineen. Voin pitää omasta mielstäni hyvät rajat, mutta yhden luontoiselle lapselle ne ovat liian lepsut ja toiselle liian kireät. Tai vastuun ottaminen merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jne jne jne jne. Ja tähän kun lisätäännse, ettei meistä kukaan ole täydellinen, niin onko ihme, että i¨lapset vaurioituvat.

Eikö kukaan muu mieti tällaisia asioita?

Ap

Minulla on teini-ikäiset lapset. En siis vielä tiedä, miten aika ja kypsyminen vaikuttaa. Mutta olen jo nyt miettinyt: miksi en etsinyt/pyytänyt jo aiemmin apua lievästi autistiselle lapselleni; tutkimuksia, toimintaterapiaa. Nyt apu alkoi hitaasti vasta 11v alkaen ja kunnolla vasta 14v. Miksi en itse hakeutunut psykoterapiaan aiemmin.

Ihan turhaa miettiä tommosia. Mt ongelmia voi tulla kenelle tahansa, vaikka olisi ollut täydellinen lapsuus.  Et voi tehdä asialle mitään, eikä ketään voi rakastaa ehjäksi. Toipuminen alkaa ihmisen omasta halusta parantua ja hankkia ammattiapua, ei äidin kyttäämistä ja hyysäämistä, mikä voi olla vain karhunpalvelus ja mahdollistavaa toimintaa.

Mulla on ollut mielenterveysongelmia ja pidän yhtenä syynä niihin sitä, että vanhempani eivät eronneet isäni salasuhteen paljastuttua. Vanhempien välit olivat kireät ja kodin ilmapiiri raskas. Eli erotessasi ainakaan et ole toiminut väärin.

Mulla on tuttu, joka on kaltoinkohdeltu lapsena. Sen vanhemmat selittää myös juuri noin, että parhaansa on tehneet ja että kukaan ei ole täydellinen.

Näihin vedotaan, ettei tarvitse kohdata sitä, että se "parhaansa" oli ala-arvoinen suoritus. Ja että se epätäydellisyys on kaunistelua. Lasten karmea lapsuus on vakavampi asia kuin kaunisteltu "epätäydellisyys".

En tiedä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Parhaani yritin ja voi olla, että nykyisten ongelmien syy onkin juuri siinä, että EN epäonnistunut. Lapsellani on siis asperger ja adhd ja koko hånen lapsuutensa ja muoruutensa tehtiin töistä sen eteen, että hän pystyi opiskelemaan normaalisti ja että oli sosiaalisia shteita ja harrasteita. Nyt aikuisena hän on sitten liian normaali saadakseen mitään tukea ja liian outo saadakseen töitä. Jos olisi silloin antanut vaan mennä ja siirtäny erityiskouluputkeen, olisi hän ehkä nyt turvallisesti eläkkeellä. Varmaan hän on itse onnellisempi näin, mutta mun rahat ei riitä ylläpitämään tätä enää.

Olisin ehkä käynyt lasteni kanssa kaiken maailman kerhoissa ja pakottanut ne "ihmisten ilmoille" sen sijaan, että nyhjäsivät aina kotona eivätkä sosiaalistuneet. Ovat aika erakoita nyt kumpikin, ja sosiaalisesti ahdistuneita.