Lue keskustelun säännöt.
meen pois täältä ku ahistaa.. miks niin moni kiusaa ja räkkää lapsiaan.
03.12.2009 |
en enää tuu tänne... paha olla. :( moni "vihaa" lapsiaan, ei halaa, ei jaksa lasta... kauheaa. onko nykyajan äidit niin itsekkäistä ja laiskoja ja tunteettomia, ettei oo aikaa kuulla ja kuunnella lasta ja sylitellä ja halia? täytyy olla netissä ja saada "omaa aikaa".
Itse aina kun mietin että ärsyttävä tuo lapseni, niin ajattelen miltä tuntui itse lapsena, kun ei ollut johonkin tervetullut. onneksi kotiin kuitenkin olin. mietin että miltä olisi tuntunut jos ei olisi ollut syliä kun oli paha mieli.
Kuunnelkaa ja rakastakaa niitä lapsianne ja myös Sinä, älä tiuski, huuda, hauku, raivoa ja kiukuttele, koska lapsesi ei ole syyllinen!
Kommentit (7)
kaikki kai joskus huutaa tai tiuskii, mutta anteeksi pitää myös osata pyytää. jotkut puhuu lapsilleen aina tiuskimalla ja rumalla äänen sävyllä. kauheaa kuunneltavaa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on paha mieli vain, koska kuvittelet olevasi niin hyvä ja herkkä äiti ettet kestä raadollista ulkomaailmaa. Totuus on, että suakin vituttaa joskus se lapsi etkä ihan aina jaksaisi tehdä sen kanssa kaikkea mitä pitää, mutta sut on opetettu ajattelemaan niin että äidin "pitää" jaksaa vaikka puolikuolleena. Näkee kirjoitustyylistäsi...
totta... en ole hyvä, mutta herkkä kyllä.
eikä ole opettettuajattelemaan mitään, mutta olen itse älynnyt sen mitä lapsi haluaa ja tarvii, juuri siitä mitä itse olen kaivannut... ja totta sekin että olen vielä täällä.
en enää tuu tänne... paha olla. :( moni "vihaa" lapsiaan, ei halaa, ei jaksa lasta... kauheaa. onko nykyajan äidit niin itsekkäistä ja laiskoja ja tunteettomia, ettei oo aikaa kuulla ja kuunnella lasta ja sylitellä ja halia? täytyy olla netissä ja saada "omaa aikaa".
Itse aina kun mietin että ärsyttävä tuo lapseni, niin ajattelen miltä tuntui itse lapsena, kun ei ollut johonkin tervetullut. onneksi kotiin kuitenkin olin. mietin että miltä olisi tuntunut jos ei olisi ollut syliä kun oli paha mieli.
Kuunnelkaa ja rakastakaa niitä lapsianne ja myös Sinä, älä tiuski, huuda, hauku, raivoa ja kiukuttele, koska lapsesi ei ole syyllinen!
Sulla on paha mieli vain, koska kuvittelet olevasi niin hyvä ja herkkä äiti ettet kestä raadollista ulkomaailmaa. Totuus on, että suakin vituttaa joskus se lapsi etkä ihan aina jaksaisi tehdä sen kanssa kaikkea mitä pitää, mutta sut on opetettu ajattelemaan niin että äidin "pitää" jaksaa vaikka puolikuolleena. Näkee kirjoitustyylistäsi...
Meillä vanhemmilla on vastuu, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Meillä naapurin lapset ihmettelevät sitä että meidän lapsia halitaan ja pusitaan kun lähtevät ulos(kotonani ei koskaan edes otettu syliin ja muistan kuinka pahalta se tuntui). Ei meiklläkään jakseta aina lapsia, mutta tilanne käsitellään aina johdonmukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun työpäivän jälkeen kotityöt kaatuvat päälle ja minä ja lapset olemme väsyneitä, lapset kiukuttelevat ja riehuvat ja minä tiuskin ja rähisen. Kun tilanne rauhoittuu, otan taas lapset syliin, halittelemme ja leikimme yhdessä.
Ei tunnu aina kivalta, mutta se on sitä tosielämää. Lapset oppivat, että erilaiset tunteet kuuluvat elämään. Voi suuttua ja antaa anteeksi.
huutoon, kiukutteluun ja tiuskimiseen. Välillä vaan kaikki elämän osa-alueet on vastatuulessa ja joskus se lapsi lyö sen viimesen naulan, ja ratkeaminen on siinä.
Mutta silti lapseni on aina tervetullut syliini, suukottelen päivittäin, halailen ja sipaisen hellästi ohimennen hiuksia/kasvoja/olkapäitä jne.
Toki tunnen todella huonoa omaatuntoa huudoistani. Mutta kun elämä EI aina ole sitä auringonpaistetta. Toivottavasti lapseni huomaa, että vaikka välillä tulee kiivaita sanoja, ei rakkauteni ole sen vähäisempää kuin hyvinäkään päivinä.