Elämä täynnä tuttuja ja yksinäisyys painaa päälle.
Olen lapseton nainen. Minulle sosiaalinen elämä on äärettömän tärkeä enkä tykkää olla kotona. Ikävää on kun ei ole ketään kenen kanssa voi tehdä asioita.
Ymmärrän että kaikilla on oma lähipiiri ja elämä joka vie aikaa. Tuntuu että jään piirien välissä ja jotenkin välinputoajana.
Kommentit (3)
Ymmärrän!
Minäkin olen todella sosiaalinen, mutta iän myötä (olen nyt 28v) on tullut yksinäisyyttä.
Omanikäiset kaverit seurustelee/on naimisissa/saaneet vauvoja, vähän vanhemmat kaverit elää ruuhkavuosia tai muuten vaan muuttuneet tylsemmiksi/pariutuneet ja nuoremmat ystävät tällä hetkellä muualla opiskelemassa.
Joitain potentiaalisia sinkkututtavia olisi ja välillä nähdään, mutta vaikuttaisi siltä ettei hengaamaan alkaminen käy yhtä luontevasti kuin 20-vuotiaana. :(
Tällä hetkellä tilanne on se, ettei minulla ole oikein ketään kaveria kenen kanssa pitää hauskaa, yökyläillä ja vaan hengata.
Ne, joiden kanssa oli aikaisemmin tuollaista, ovat nykyään parisuhteessa eli ihmisiä joita täytyy TAVATA.
Joku?