Onkohan Helsingin alueella luonnontieteisiin/matikkaan erikoistunutta tarhaa/tms. hoitopaikkaa?

minun ratkaisuni oli hoitaa lapsi kotona ja antaa hänelle siellä paljon virikkeitä, lisäksi kuljetin häntä jo pienestä harrastuksissa.



Päiväkotipäivän jälkeen ei olisi enää halunnut eikä jaksanut innostua noista touhuista.



Poika on nyt matikkaluokalla ja opettajan mukaan tosi lahjakas.

"matikkakerho" , jossa sen alan taitoja leikin varjolla harjoitellaan ja toisaalta on myös "sydänkerho", jos keskitytään tunteisiin liittyviin juttuihin

että siihen on joko lahjakkuutta tai sitten ei ole. Sitä ei voi opettaa kuin tietyssä määrin. Itse olen muuten lahjakas mutta matikka vaikeaa. Yrityksestä ja motivaatiosta huolimatta en sitten fyysikoksi tai lääkäriksi päätynyt juuri sen takia:)



Lapsia ei kauheasti kannata pienestä saakka painostaa mihinkään suuntaan. Minulla poika joka laski sujuvasti päässä yhteen ja vähennyslaskuja ja jopa kertolaskujakin neljävuotiaana ja muutaman ensimmäisen luokan oli 1,5v ikätasoaan edellä ja nyt ysillä matikka 6.



Toinen poika nyt 7v oppi lukemaan just 4v täytettyään, vuotta nuorempi siskonsa oppi lukemaan 6v muutama viikko sitten. Siskon lukutaito on kehittynyt kolmessa viikossa saman mitä veljen kolmessa vuodessa, lukevat jo yhtä hyvin.



Itse olin todella hyvä piirtäjä ja kävin 4 vuotta kuvataideluokkaa ja 6 vuotta kuvataidekoulua (taiteen perusopetus)lapsena. Kuvisopet ja vanhemmat omasta mielestään kannusti, itse koin painostuksena ja murrosikäisenä lopetin koko homman. Sen jälkeen en ole piirtänyt ikinä enää mitään ja taito on jäänyt just sinne lapsuuteen.



Oikeasti preppaamalla lasta pienestä ei voi päättää lapsen tulevaa uravalintaa. Ja kun on kyse päiväkoti-ikäisestä niin eikö annettaisi pienten kasvaa ja kehittyä omien taipumustensa ja mielenkiintonsa mukaan eikä muokata heistä vanhempien toiveiden mukaisia? Lapsen älyn ja luovuuden kehityksen kannalta on tärkeintä leikki, sitten tosiaan voi aikanaan sinne yliopistoon mennä luonnontieteitä lukemaan jos haluaa;) Luonnontieteitä voi harrastaa ikätasoon sopivasti ihan kotioloissakin ja se on juuri luontoretkityyppistä ja luonnonilmiöistä ym. keskustelua ja yhdessä tutkimista. Matematiikan alkeet tulee sitten eskarissa ja hyvä että vasta silloin.

Eli ehdottomasti lähimpään. Minusta on hieno voimavara tuntea lapseni ystävien vanhemmat vanhempainilloista ja kutsua lähellä asuvia lapsia leikkimään. Matikkaa voi harjoitella ekasta luokasta niin paljon kuin haluaa, mutta sosiaaliset taidot ja lähiympäristön tunteminen on minusta huomattavasti tärkeämpää. Mitä jos lapsesi on matikassa ihan palikka, kiva sen sitten siellä lahjakkaiden seassa istua ja tuntea olonsa tyhmemmäksi kuin muut?

Mä olen myöskin ihan lähitarhan kova kannattaja. Erityisesti kaupungissa, jossa vanhempien lastenkin reviirit ovat melko pieniä. Mitä lähempänä ne kaverit on, sitä helpompaa kaikille.



Ja kuskaaminenhan ei lopu päiväkotiin. Jos lähtee jo alakoulussa erikoiskouluun, niin eipä sitä 7-vuotiasta kovin pitkälle voi yksin lähettää. Tai sit pitää valita asuinpaikka koulun mukaan.

esim. www.helsinginmontessori.fi



Helsingin Montessoriyhdistys pyörittää 5 montessorileikkikoulua (Munkkiniemi, Herttoniemi, Herttoniemenranta, Pakila, Töölö). Montessoriin kuuluu PALJON muutakin, mutta yksi osa-alue on matemaattiset valmiudet (esim. tutustumista 10-järjestelmään) ja kulttuuri ml. maantiede, kasvit ja eläimet ja luonto yleensäkin.

mutta muistaakseni Herttoniemessä tai viikissä oli joku tarha, joka on erikoistunut luontoon noin yleisesti. Mutta tuskin siellä mitään tieteitä harjoitetaan, ihan tekevät vaan enemmän lasten kanssa metsäretkiä yms.