G: Olitko kauneimmillasi omissa häissäsi?

Mies löi ympäri korvia viikkoa ennen häitä ja se näkyi minusta pelokkuutena vaikka yritin peittää. Kampaaja ei onnistunut kampauksessa, oli aika kaukana toiveestani. Meikkaaja teki liian vahvan meikin. Hääpuvun sain pari päivää ennen häitä ompelimosta, oli liian iso. Jokseenkin kaikki meni pieleen. Minun olisi pitänyt perua häät.

vaatteet etsitty kiireellä vauva vaunuissa.



Mutta onnellisen näköinen olin!

Olin ainakin 6kg liian kevyt (laihduin just ennen häitä hirveesti ja puku oli vähän liian iso), meikki oli mun makuuni liian pliisu, eikä kampauskaan nyt ihan onnistunut... Mutta naimisiin päästiin ja oli mukavat häät :D

19v.



Ihana meikki ja kampaus(kävin meikkaajalla ja kampaajalla), kaunis hääpuku oli juuri sopiva, kukkakimppu oli juuri sellainen kun halusinkin, ja odotin esikoistamme 4. kuulla :)

Olin kyllä kaunis, mutta en mitenkään erityisen kaunis. Meikki oli pliisu, olisin itse tehnyt paremman. Kampaus ei ollut lähellekään sitä mitä sen oli puhe olla, todella pliisu sekin. En ollut mitenkään häikäisevä...

Liikaa meikkiä, tylsä ja liian raskas meikki nuorelle morsiamelle. Hiuksetkaan ei olleet erikoiset, kampaajalla oli selkeä mielipide mitä tehdään, enkä osannut itse alkaa ehdotella omia ajatuksiani tarpeeksi.



Sen siitä saa, kun menee nuorena naimisiin ;), ei luottanut itseensä ja omiin näkemyksiinsä noissa asioissa tarpeeksi uhmatakseen ammattilaisia.

Kuin kesan paiva.



Sitten tuli kaksi lasta ja se paasti itsensa vahan levahtamaan. Taisteli viiden kilon paahan haakunnosta, mutta se viimeinen laskiklimppi ei taida lahtea. Jenkkakahva keraytyy kammeneen tuosta vyotaron kohdalta.



Ei jaksa duunilta enaa lahtea pilatekseen entiseen tahtiin... mutta hyvin se on kasassa pysynyt kun sen kavereita katselee.

Ensimmäisellä kerralla olin nuori ja hyvin hoikka, toisella kerralla hyvin onnellinen ja säteilevä. Kummallakaan kerralla en jättänyt mitään sattuman varaan, vaan joko tein itse tai käytin ehdottoman luotettavia, tuttuja ammattilaisia. Ei siis mitään epäonnistuneita meikkejä, kampauksia tai pukuja minulle.



Eniten kehuvaa palautetta ulkonäöstäni olen saanut kuitenkin vasta vähän myöhemmin, noin nelikymppisenä. Moni tuli silloin sanomaan, että olen kauniimpi kuin nuorena. Olin kai niinsanotusti löytänyt tyylini, ja onnellisen avioliiton pitkäaikaisvaikutukset näkyivät itseluottamuksena.

hyi hitto mikä kusipää!

Lyön vetoa, että itse et näe edes munaasi mahasi alta.

olin mielestäni. 19-vuotias milleniumvuoden morsian. Tunsin itseni ainakin hyvin kauniiksi.

hetkistä, kun tunsin olevani erityisen kaunis :)

Esikoisen syntymästä puolentoista vuoden jälkeen olin omasta mielestäni kauneimmillani n. 3 vuoden ajan.

Tukka oli silloin hirveän lyhyt, joten siitä ei saanut mitään ja olin keskenmenon turvottama kasvoista. Nyt olen paljon nätimpi....

nuori ja nätti:)

Erehdyin menemään ammattimeikkaajalle, tulos: sirkuspelle/variksenpelätin. Vieläkään en voi katsoa hääkuvia värähtämättä inhosta. :(

Just häiden alla sairastuin ja se nyt tietenkin jonkin verran näkyi kuvissa, mutta olin mielestäni kaunis kuitenkin :)

Olin kyllä kaunis ja ystävänikin sanoivat, että odottivan minun olevan todella kaunis morsian, mutta olin sanattoman kaunis. Mitään vikaa minussa ei sinä päivänä ollut, hiukset nätisti, hoikassa kunnossa (niin kuin aina) ja meikkikin ihan ok.



Mutta koska menin naimisiin 30 vuotiaana ja kahden lapsen äitinä, niin voin kyllä 100% varmuudella sanoa, että olen ollut kauniimpikin! :)

Kauneimmillani oli parhaan kaverini häissä pari vuotta omistani. Olin raskaana ja tuntui, että oikein sädehdin. Puku, kampaus ja meikki olivat onnistuneet, vaikka olin omasta mielestäni kauhea tankki. Monet kävivät sanomassa, että eivät ole ikinä nähneet mua niin kauniina!!!

taisin olla lähes hoikimmillani, pidin kampauksesta ja puvustani. Meikkikin oli kaunis, mutta minulle poikkeuksellisen vahva - pien 5 v serkkuni ei meinannut tunnistaa minua kun ei ollut silmälasitkaan päässä...

olin talvikalpea ja raskauden jäljiltä vielä pöhöttynyt...



Paljon nätimpi olen nyt :)