Yksinäisen ihmisen identiteetti?
Oon vasta vähän aika sitten tajunnut että mulla on "yksinäisen ihmisen identiteetti." Oon aika järkyttynyt! Huomaan vaan kun muut ihmiset kertoo elämästään niin en pysty samaistumaan nykyään enää juuri mihinkään tarinaan mihin kuuluu muut ihmiset, jos nyt vähän kärjistää . Ja lisäksi mun odotusarvo on että teen kaiken yksin! Kamalaa! Onko tää korona ollut viimeinen tikki ja nyt olen hautaan saakka aina yksin?
Onko muille käynyt samaa? Esim kuunnellessa kavereiden juttuja tajuutte että olette itse aina yksin, kukaan ei odota missään ja et ole tärkein ihminen kellekään tms.?
Kommentit (9)
Olen sosiaalinen ja hyväntuulinen ihminen, joka tulee kaikkien kanssa aina juttuun. Siitä huolimatta minulla on vain 'tuttuja' joka paikassa joiden kanssa voin jutella aika pinnallisesti eri asioista. Yhtään todella läheistä ihmistä minulla ei ole enkä koe olevani kenellekään se tärkein ihminen....Päivän päätteeksi menen aina tyhjään kotiin syömään ja nukkumaan.
Mä olen ruvennut olemaan sinut yksinäisen ihmisen identiteettini kanssa. Käyn yksin elokuvissa, kierrän kaupungilla, vietän kaiken vapaa-aikani yksin. Mutta oivalsin olevani sinut tämän kanssa kun olen alkanut töissä kertoa, mitä olen (yksin) tehnyt - samalla kun muut kertoilevat mitä tekivät perheen tai ystävien kanssa. Ja olen jotenkin ihan ylpeä itsestäni nyt.
Joo sama homma. Kukaan kavereistakaan ei enää edes odota, että mulla olis ketään miestä tai edes mitään sutinan poikasta. Säälittävää, tunnen itseni ihan luuseriksi. Ja lähestyvä joulu taas ahdistaa ihan helkutisti. Joka jouluaatto mä istun illalla sohvalla yksin, kun olen tullut vanhempieni luota syömästä ja haaveilen, että kumpa seuraavana jouluna siinä kainalossa olis joku ihana tyyppi. Ei ole vielä tapahtunut. Niinpä olen mennyt ja tulen varmaan tänäkin jouluna menemään jouluaattona itku kurkussa nukkumaan.
Yksinäisyyttä hävetään aivan turhaan. Suomalainen kulttuurikin jo mahdollistaa tai saa aikaan yksinäisyyttä. Sinkkuja on monissa ikäryhmissä ja niitä koulu-. työ- tai harrastuskavereita ei ole tai ne ajat ovat menneet.
Perhe ei pidä yhtä ja niin edelleen. Ei ole mikään häpeä olla yksinäinen.
Kuvittelisin, että monet palstalaiset semmoisia ovat, kompensoivat sitä yksinäisyyttä nimenomaan palstailulla.
Ennen minut jätettiin tarkoituksella yksin ja eristettiin muista - nykyään taas viihdyn hyvin yksiksenikin.
Mikä on yksinäisen ihmisen identiteetti? Ei ainakaan oma identiteettini ole mitenkään kytköksissä yksinäisyyteni kanssa.
Menkää seurakuntaan, menkää työväenopiston kursseille, lähtekää tekemään hyväntekeväisyystöitä, menkää käsityöryhmään, menkää tanssikursseille älkääkä aina sanoko EI SOVI TÄNÄÄN kun työkaverit lähtevät yhdessä ulos. Mistä te luulette että me muut olemme saaneet partnerit?
En ole jutellut kenellekään pitkin aikoihin. Tajunnut olen jo kauan sitten, etten ole tärkeä kenellekään. Ei haittaa ollenkaan. Jokaisen on opittava olemaan yksin ja tämä on minun oppiläksyni.