Puheen köyhtyminen kokemuksia
Olen sairastanut psykoosin ja yhtenä vahvana oireena mulla on ollut puheen köyhtyminen. Vastailen niukasti muutamilla sanoilla ja yksinkertaisilla lauseilla kun tuntuu etten vaan osaa enää puhua. Pää lyö tyhjää ja tuntuu etten muista yksinkertaisia sanoja.
En oikeen osaa kuvailla sitä miltä se tuntuu. Joutuu kauan miettimään että miten sanoo asiat ja missä järjestyksessä ne sanat on siinä lauseessa ja en osaa vastata mihinkään kattavasti kun tuntuu että ajatuksetkin on köyhtyneet. Hankalaa on muodostaa pitkiä lauseita tai kertoa tarkasti jostain kun en vaam saa sisältöä siihen puheeseen.
Mulla saattaa olla joku ajatus mutta en saa muutettua sitä sanoiksi. Saan sanotuksi vaan jotain yksinkertaista muutamalla sanalla.
En ole ikinä ollut työhaastatteluissa mutta pelkään etten saa töitä kun oon niin vähäsanainen ja mun puhe on tosi epäloogista ja köyhää enkä vaan kykene muodostamaan pitkiä lauseita ja joudun miettimään kauan jotain vastausta kun en löydä sanoja.
Kirjoittaminen on helpompaa kun saa ihan rauhassa miettiä miten asiat sanoo.
Tuntuu että sanavarasto on köyhtynyt ihan hirveesti enkä osaa keskustellakkaan kun se puheen muodostaminen on niin hankalaa.
Paraneeko tästä ikinä? Miten saisin itsestäni paremman puhujan? Hävettää ihan hirveesti. En tule varmaan koskaan työllistymään kun en osaa puhua.
Onko muita kohtalontovereita?
Kommentit (17)
ainakin kirjallisessa muodossa pystyt rakentamaan ymmärrettäviä ja monipuolisia lauseita. Onko kyse kuitenkin esim sosiaalisten tilojen jännityksestä vai joudutko pitkään miettimään mitä kirjoitat myös?
Voisi olla sinulle hyvä hakeutua tilanteisiin jossa joudut puhumaan / keskustelemaan ihmisten kanssa. Ehkäpä myös terapiasta, kuntoutuksesta tms olilsi apua, kannattaa varmaan kysyä lääkäristä olisiko sinun mahdollista päästä johonkin tämmöiseen.
Tsemppiä sinulle!
Juu, kirjoituksesi ainakin on selkeää ja monipuolista.
Liittyykö puhumisen vaikeus mitenkään siihen onko kyseessä tuttu vai vieras ihminen?
Vierailija kirjoitti:
ainakin kirjallisessa muodossa pystyt rakentamaan ymmärrettäviä ja monipuolisia lauseita. Onko kyse kuitenkin esim sosiaalisten tilojen jännityksestä vai joudutko pitkään miettimään mitä kirjoitat myös?
Voisi olla sinulle hyvä hakeutua tilanteisiin jossa joudut puhumaan / keskustelemaan ihmisten kanssa. Ehkäpä myös terapiasta, kuntoutuksesta tms olilsi apua, kannattaa varmaan kysyä lääkäristä olisiko sinun mahdollista päästä johonkin tämmöiseen.
Tsemppiä sinulle!
Kirjoittaminen on helpompaa kun saa rauhassa ajatella miten asiat sanoo.
En kärsi sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Pelkään hieman terapiaa juuri tuon puhumisen takia kun en saa sanotuksi mitään ja puheen tuottamisessa vaikeuksia... eikö terapiassa just pitäis itse olla äänessä. Multa ei puhyminen onnistu ollenkaan kun en osaa muuttaa niitä ajatuksia sanoiksi....
Toivoton tilanne. Häpeän itseäni tämän takia. Osaan keskustella säästä ja hyvin yksinkertaisista asioista mutta siihen se jääkin.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Juu, kirjoituksesi ainakin on selkeää ja monipuolista.
Liittyykö puhumisen vaikeus mitenkään siihen onko kyseessä tuttu vai vieras ihminen?
Ei liity. En jännitä vieraille puhumista. En vaan puhu yleensä muiden kanssa kun en saa mitään sanotuksi...
Minulla oli sama ongelma, kun olin masentunut ja käytin masennus- sekä psykoosilääkkeitä, enkä tavannut ihmisiä hirveästi. Aivot pelaa nykyään paremmin (vaikka yhä masentaa) kun en käytä mielialalääkkeitä ja tapaan perhettäni usein. Lisäksi yritän harjoittaa keskittymiskykyä ja lukea jonkin verran, ihan vaikka artikkeleita netistä.
Harjoitus tekee mestarin. Itse olen alkanut puhumaan enemmän, joten puhuminen on nykyään helpompaa taas.
Terveelliset elämäntavat kehiin, myötätuntoa ja rakkautta itseä kohtaan. Kaikki järjestyy ja kyllä sinä vielä tulet puhumaan kuten ennenkin :) Tsemppiä! <3
Ei se puheen määrä itsessään mittaa terapian edistymistä.
Vaikeista asioista voi olla vaikea puhua tai niitä ei edes tiedosta. Tunteisiinhan puhe vahvasti liittyy, siis siihen että jokin tuntuu kertomisen arvoiselta.
Terapiassa kertoa saa ihan mistä vaan. Vaikka omasta olosta juuri sillä hetkellä. Kerro ihmeessä että sinun on vaikea puhua. Joku toinen ei edes kärsisi siitä. Voi olla hyväkin merkki että koet sen ongelmaksi, pystyt havainnoimaan itseäsi. Asia usein helpottaa kun opit luottamaan terapeuttiin. Hyvä terapeutti ei mielestäni istu vain hiljaa mykkänä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli sama ongelma, kun olin masentunut ja käytin masennus- sekä psykoosilääkkeitä, enkä tavannut ihmisiä hirveästi. Aivot pelaa nykyään paremmin (vaikka yhä masentaa) kun en käytä mielialalääkkeitä ja tapaan perhettäni usein. Lisäksi yritän harjoittaa keskittymiskykyä ja lukea jonkin verran, ihan vaikka artikkeleita netistä.
Harjoitus tekee mestarin. Itse olen alkanut puhumaan enemmän, joten puhuminen on nykyään helpompaa taas.
Terveelliset elämäntavat kehiin, myötätuntoa ja rakkautta itseä kohtaan. Kaikki järjestyy ja kyllä sinä vielä tulet puhumaan kuten ennenkin :) Tsemppiä! <3
Kiitos viestistäsi. Itse olen aika eristäytynyt. Olen viettänyt elämää neljän seinän sisällä viimeiset neljä vuotta sairastelun takia ja on hyvin vähän tultu mitään ihmeellistä juteltua muiden kanssa. Ei oikeestaan muita sosiaalisia kontakteja kuin perheenjäsenet ja sukulaiset.
Ehkä tämä vielä tästä paranee... kun ei puhetaitoja käytä niin ne surkastuu.
Ap.
Kirjoitettu tekstisi ainakin on parempaa kuin 90% someen kirjoittajista. En oikein muuta osaa sanoa. Kyllä tuohon on varmasti apua saatavilla ja harjoittelu tekee mestarin!
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitettu tekstisi ainakin on parempaa kuin 90% someen kirjoittajista. En oikein muuta osaa sanoa. Kyllä tuohon on varmasti apua saatavilla ja harjoittelu tekee mestarin!
Joo no kirjoittaminen on helpompaa kun saa rauhassa miettiä mitä kirjoittaa. Mistäköhän sitä apua saisi...
Olen samaa mieltä vastaajien kanssa, jotka kehuvat kirjallista ulosantiasi. Erittäin selkeää tekstiä, joka auttaa lukijaa ymmärtämään tilannetta sinun kannaltasi.
Millaista työtä olet hakemassa? Haastattelussa voi mielestäni suoraan sanoa, että et ole kovin puhelias ja vastailet siksi lyhyesti. Jos kyse on fyysisestä työstä, voitko sanoa, että haluaisit antaa työnäytteen käytännössä sen sijaan, että vain vastailet suullisesti kysymyksiin?
Terveyshostoriasi on yksityisasia eikä sitä tarvitse työnantajalle avata.
Jos on pitkään puhumatta, puhe rupeaa takkuamaan ihan fysiologisestikin. Voi kuulostaa höntiltä mutta sinuna lukisin ääneen jonkun pätkän joka päivä, ihan vaan puhe-elimistön jumppana. Ja puhuisin kissan tai koiran tai uutistenlukijan kanssa jos ei muuta seuraa ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pitkään puhumatta, puhe rupeaa takkuamaan ihan fysiologisestikin. Voi kuulostaa höntiltä mutta sinuna lukisin ääneen jonkun pätkän joka päivä, ihan vaan puhe-elimistön jumppana. Ja puhuisin kissan tai koiran tai uutistenlukijan kanssa jos ei muuta seuraa ole.
Itse olen koittanut kirjoittamista mutta sekin turhauttaa. En vaan saa sisältöä teksteihini. Saatan kirjoittaa vaan jotain tyyliin. "Tänään oli kiva päivä, söin, ulkoilin ja sitten leikin koiran kanssa, oli kivaa." Jotenkin tekstim tuottaminenkin on haastavaa kun tuntuu että sanavarasto on olematon. :(
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pitkään puhumatta, puhe rupeaa takkuamaan ihan fysiologisestikin. Voi kuulostaa höntiltä mutta sinuna lukisin ääneen jonkun pätkän joka päivä, ihan vaan puhe-elimistön jumppana. Ja puhuisin kissan tai koiran tai uutistenlukijan kanssa jos ei muuta seuraa ole.
Itse olen koittanut kirjoittamista mutta sekin turhauttaa. En vaan saa sisältöä teksteihini. Saatan kirjoittaa vaan jotain tyyliin. "Tänään oli kiva päivä, söin, ulkoilin ja sitten leikin koiran kanssa, oli kivaa." Jotenkin tekstim tuottaminenkin on haastavaa kun tuntuu että sanavarasto on olematon. :(
Ap.
Tuokin on yksi tapa kuntouttaa itseään. Ei siitä kirjoitetusta tekstistä tarvitse esikoisromaania tulla, sisältö on toissijaista kun tarkoitus on saada puhutun ja kirjoitetun tekstin tuottaminen taas sujumaan. Mutta luulisi että tuohon ongelmaan olisi ihan terveydenhuollostakin saatavissa kuntoutusta? Kuntoutetaanhan aivovammapotilaidenkin kielellisiä valmiuksia. Mt-ongelmiin ilmeisesti on valitettavasti vaikeampi saada apua tai tällaistakin luultavasti ihan korjattavissa olevaa ongelmaa ei tunnisteta.
Kirjoittamisessa voisi auttaa, jos sinulla olisi lista valmiita aiheita, joista kirjoittaa. Vähän niin kuin koulussa valitsit ainekirjoituslistasta kiinnostavan aiheen. Etsi niitä vaikka netistä. Kirjastossakin on kirjoja, joissa on kirjoitustehtäviä. Tärkeintä on kirjoittaa ilman itsekriittisyyttä, ihan vain omaksi iloksi.
Tai osta sellainen kirja, jossa on joka sivulla jokin kysymys johon vastata.
Edellä oli hyvä vinkki ääneen lukemisesta. Suosittelen myös laulamista. Se rentouttaa.
Sanavarasto kasvaa vain treenaamalla ja perehtymällä tavanomaisen arkesi ulkopuolisiin asioihin. Pienetkin uudet kokemukset avaavat aivoissa uusia yhteyksiä. Tsemppiä kuntoutumiseen!
Ylös