Mikä osa Väinö Linnan Pohjantähdestä on mielestäsi paras?
Mielestäni toinen osa, joka käsittelee vuoden 1918 sotaa, on edelleen niin järkyttävä ja upeasti kirjoitettu, että sen jälkeen mieli on matalalla voimakkaan tunnetason vuoksi. Tykkään myös kahdesta muusta, mutta tämä on se paras kolmesta.
Miten olette muut kokeneet: mikä niistä on paras?
Kommentit (12)
Top 3:
Osa 2
Osa 3
Osa 1
Kakkonen on paras, koska siinä on paras jännite ja se on eniten tunteisiin vetoava. Kolmonen tulee sitten, koska siinä on jo samaistumispintaa, kun Akselin pojat ja tytär on isovanhempieni oloisia. Muutenkin kansan eheytyminen on hiemoa luettavaa, vaikka tragediat lopussa tekevät tästäkin surullisen. Ensimmäinen on mainio sekin, mutta jo niin kaukana, että se ei ehkä vielä imaise niin voimakkaasti mukaansa, vaikka sosialismin herääminen ja vastaavat on kuvattu mainiosti.
Ensimmäinen -Alussa oli suo, kuokka ja Jussi...
Vierailija kirjoitti:
Top 3:
Osa 2
Osa 3
Osa 1
Kakkonen on paras, koska siinä on paras jännite ja se on eniten tunteisiin vetoava. Kolmonen tulee sitten, koska siinä on jo samaistumispintaa, kun Akselin pojat ja tytär on isovanhempieni oloisia. Muutenkin kansan eheytyminen on hiemoa luettavaa, vaikka tragediat lopussa tekevät tästäkin surullisen. Ensimmäinen on mainio sekin, mutta jo niin kaukana, että se ei ehkä vielä imaise niin voimakkaasti mukaansa, vaikka sosialismin herääminen ja vastaavat on kuvattu mainiosti.
Siis isovanhempieni ikäisiä piti kirjoittaa.
Harmi kun molemmat elokuvasovitukset ovat kökköjä, tästä olisi saanut hyvän filmatisoinnin. Sen verran se eka versio kuitenkin vaikutti, että miellän Akselin ihan Aarno Sulkasen näköiseksi, kun luen kirjaa.
Aluksi oli suo, kuokka ja Jussi... se itsessään on jo legendaarinen, joten ensimmäinen, mutta komppaan edellistä, kokonaisuus on vaikuttava.
Se osa kun Salim tulee auttamaan Arichumabailania aidan korjaamisessa, sillä Jussi ei osaa edes lyödä vasaralla naulaan.
Ehkäpä viimeinen kun siihen tarinaan ja sukuun niin uppoaa että tuntuu vaikealta kun kirja loppuu.
Se jossa Daavid heittää Goljatia kivellä päähän - kops vaan ja henki pois!
Se kohtaus toisessa osassa, jossa naiset hyökkäävät saksalaisia vastaan. Eräs nuorena valkoisten mukana ollut lähettipoika oli kuullut saksalaisten kommentteja hyökkäyksen jälkeen. He olivat olleet järkyttyneitä. Monta vuosikymmentä myöhemmin tämä sama lähettipoika, josta oli tullut upseeri, luki kirjan kohtauksen ja oli ällistynyt: Linna oli kyennyt kuvaamaan tapahtuman juuri niin kuin saksalaiset sen kertoivat. Jopa käytetyt sanat ja ilmaisu olivat kuulemma samanlaisia, mitä saksalaiset olivat kuulleet. Upseeri epäili leikillään, että Linna olisi ollut tuolla mukana edellisessä hahmossaan ja tullut maanpäälle vielä kerran uudessa hahmossaan kertoakseen tarinan. Aika hieno kiitos.
Viimeistä osaa alkoi hieman heikentää kiire, joka Linnalle tuli kun terveys meni heikoksi, mutta valmista oli saatava. Silti erinomainen kirjaosa sekin. Sama ongelma oli muuten Tuntemattoman kanssa ja siinäkin jännite vähän herpaantuu loppua kohden. Tässä syynä oli myös kiire, kun kirja piti saada ulos ennen joulua.
Romaanin TOP5 miehet:
- Preeti
- Rautajärvi
- Halme
- Susi-Kustaa
- Janne
Bubblin under: Otto
En ole ajatellut mikä osa paras. Se on kokonaisuus ja hyvä sellainen.