Lue keskustelun säännöt.
Ihminen, jolla oli älykkyyttä, mutta hassasi tilaisuutensa
10.10.2021 |
opiskella itsellensä hyvä ammatti. Ryhtyi sen sijaan lapsia tehtailemaan ja ikää kertyy eikä ammattia ole vieläkään saanut opiskeltua ja työpaikkakin matalapalkkainen. Nuoremmat rynnivät työmarkkinoille ja vaikea luoda uraa enää vaikka lähtisikin opiskelmaan, sillä valmistuttua on jo keski-ikäinen. Haaveilee kaikenlaista suurta, mutta ei oikein mitään saa aikaiseksi. Onko tällaisia kohtaloita paljonkin?
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, tosin en tehnyt kuin kaksi lasta. Ei vaan ollu voimavaroja tarpeeksi, että olis kouluttautunut, eikä kunnianhimoakaan. Riitti se pieni elämä matalapalkka-alalla. Paitsi että esimerkin ihmisellä kaiketi on/oli haaveita suuremmasta.
Sukulaismies. Matemaattisesti lahjakas eli ovia olisi paljon avoinna, mutta hän ei ole opiskellut lukion jälkeen mitään, ollut vaan hanttihommissa.
Vähän eri. Olin monipuolisesti lahjakas lapsi, luokan paras oppilas erään toisen kanssa. Yläasteella mielenkiintoni keskittyi erääseen miesvaltaiseen alaan enkä enää opiskellut muuta(toki kokeista tuli silti hyviä numeroita). Lukion loppuun mennessä itsetuntoni oli ajettu alas tuolla alalla josta olin kiinnostunut. Se oli miesten valta-aluetta eikä sinne naisilla ollut asiaa. Tuo asia kuitenkin oli intohimoni.
Masennuin kun en päässyt alalle mukaan. 30 vuotta olen tässä masennellut, sairastellut, saikutellut ja välillä erilaisissa töissä.
Kun kävin syövän läpi ja toisaalta tulin keski-ikään, ja käynyt terapiatkin läpi, olen alkanut taas toteuttaa itseäni tuolla alalla. Huomaan että osaan paljon ja opin alasta nopeammin kuin muut, vaikka minulle uskoteltiin nuorena muuta. Tuolloin luulin että olen todella surkea koska olen nainen.
Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin.
Nyt aion vielä, keski-ikäisenä näyttää miehille että täältä pesee! Prkl!
Minä. Opin nopeasti, mutta en pidä lukemisesta saatikka raporttien yms kirjoittamisesta. Yliopisto olisi kauhistus. Onneksi rividuunarina on helppoa. Esimieheksi en halua ylentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän eri. Olin monipuolisesti lahjakas lapsi, luokan paras oppilas erään toisen kanssa. Yläasteella mielenkiintoni keskittyi erääseen miesvaltaiseen alaan enkä enää opiskellut muuta(toki kokeista tuli silti hyviä numeroita). Lukion loppuun mennessä itsetuntoni oli ajettu alas tuolla alalla josta olin kiinnostunut. Se oli miesten valta-aluetta eikä sinne naisilla ollut asiaa. Tuo asia kuitenkin oli intohimoni.
Masennuin kun en päässyt alalle mukaan. 30 vuotta olen tässä masennellut, sairastellut, saikutellut ja välillä erilaisissa töissä.
Kun kävin syövän läpi ja toisaalta tulin keski-ikään, ja käynyt terapiatkin läpi, olen alkanut taas toteuttaa itseäni tuolla alalla. Huomaan että osaan paljon ja opin alasta nopeammin kuin muut, vaikka minulle uskoteltiin nuorena muuta. Tuolloin luulin että olen todella surkea koska olen nainen.
Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin.
Nyt aion vielä, keski-ikäisenä näyttää miehille että täältä pesee! Prkl!
❤️❤️❤️
Mulla vähän sama kuin yllä. Kiinnostus oli miehisessä alassa, mutta eihän sitä nyt 2000 luvulla mikään kilttityttö miehiselle alalle. Joten alisuoriuduin ja tein mitä naisen kuuluu, eli nöyränä opiskelin vaatimattoman naisammatin lukion jälkeen. Kotoa kannustettiin lähinnä hankkiutumaan raskaaksi että saan miehen elättämään mut, mutta enhän minä kellekään kelvannut 🤣 olen tehnyt tylsiä naisille sopivia töitä ja opiskellut lisää kaikkea naiselle aopivaa, mutta ei...
Nyt selkärangan kasvatettuani opiskelen amistasolla tätä miehistä alaa, ja kyllähän mua väheksytään sukupuolen takia edelleen, mutta olen silti ihan superhyvä tekemisissäni ja opin nopeammin kuin kukaan. Hah.
En tiiä tuleeko tästäkään mitään työelämässä, koska ennakkoluulot, mutta olenpahan yrittänyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Olin kaiketi masentunut nuorempana, kunnianhimoa oli nolla.
Myöhemmin diagnosoitiin mielialahäiriö ja sitten vasta on tullut pintaan kaikenlaisia omia tarpeita. Olen hyvin kiinnostunut kaikenlaisista tieteistä. Lääkärin tai tutkijan ammatti olisi ihan mahtavaa. Mutta olen jo sen verran vanha ettei kannata.
Lapsia on kylläkin vain yksi ja mieskin löytyy, ei tässä mitään hätää ole.
Peruskoulun päättötodistus 9,6 mutta lähti lähihoitajakouluun.
En tiedä, mutta jos,on iso lapsilauma, miten on varaa opiskella montaa vuotta?