Lue keskustelun säännöt.
Eikö puheliaat ihmiset koskaan väsy puhumiseen?
06.10.2021 |
Tuli vain mieleen kun jotkut jaksavat tauotta puhua. Eivätkö halua yhtään kuunnella…
Kommentit (12)
Väsyisin, mutta vietän vastapainoksi täydellistä erakkoelämää. Olen opetellut erakkoutta pakon sanelemana, mutta kun pääsen ihmisten pariin, puhetta riittää. Työni on yksinäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät väsy. Haluavat tuhlata muiden aikaa ja jaarittelullaan syödä hapenkin toisten ilmasta.
Kannattaa aina saman tien lopettaa puhelu tai poistua paikalta, kaikki tekosyyt kelpaavat jos et kehtaa suoraan sanoa, että et halua kuunnella.
Ei. Eikä sille mitään mahda.
Toisaalta voisi kysyä, eivätkä hiljaiset koskaan väsy siihen, kun niin harvoin juttelevat porukassa.
Sillä se hiljainenkin juttelee ja puhuu läheistensä kanssa ja lähiporukassa.
Ehkäpä se suulas ihminen on sitten päinvastoin, että hän on hiljaisempi kotioloissa.
En tiedä.
Ja mitä väliä sillä on?
Kaikki me mahdutaan tähän maailmaan, sekä puheliaat että puhumattomat.
Kuunnella mitä? Yksinpuheluako? Mielestäni päälle puhuminen on sopivampaa kuin pitkät monologit, joita kuuntelua vaativat harrastavat. Missä on innostuneisuutesi? Miksi ei koskaan lipsahda "väärällä" hetkellä toisen puheen päälle? Miksi olla niin "täydellinen", joka määrä muille oikean tavan kommunikoida? Missä on kyky reagoida ja muuttua, elää hetkessä tilanteiden mukana?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Eikä sille mitään mahda.
Toisaalta voisi kysyä, eivätkä hiljaiset koskaan väsy siihen, kun niin harvoin juttelevat porukassa.
Sillä se hiljainenkin juttelee ja puhuu läheistensä kanssa ja lähiporukassa.
Ehkäpä se suulas ihminen on sitten päinvastoin, että hän on hiljaisempi kotioloissa.
En tiedä.
Ja mitä väliä sillä on?
Kaikki me mahdutaan tähän maailmaan, sekä puheliaat että puhumattomat.
Hyvin mahdutaan. Puheliaiden kannattaa hakeutua puheliaiden seuraan, jotka osaavat puheliaisuutta arvostaa. Hiljaisten on myös parempi olla vain keskenään. Näin kaikki voittavat eikä kukaan kuormitu.
Aikoinani opettajana järjestin usein luokan puheliaat samaan ryhmään tekemään ryhmätöitä. Muuten hiljaisemmat eivät olisi saaneet lainkaan osallistua työn tekemiseen. Varmaan arvaattekin, että hiljaisempien ryhmien työt olivat parempia. Puheliaiden aika meni keskinäiseen kilpailuun siitä, kuka pystyy olemaan eniten äänessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ovat ihastuneet omn äänensä kulemiseen, eikä sitä saa hiljaiseksi muuta kuin nyrkillä.
Ei siihen väsy koskaan. Mulle on vanhemmat ja muutamat tyttö/nais ystävät kertoneet että puhun unissanikin. Eniten kuulemma ärsytti unessa nauraminen. Tosiaan sitä puhetta vain riittää ja riittää. Yks kertoi kuinka olin nostanut käteni ja sanonut sun pitää painaa ensin tuosta tai muuten se ei onnistu. Mistä oli kyse niin ei mulla oo aavistustakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väsyisin, mutta vietän vastapainoksi täydellistä erakkoelämää. Olen opetellut erakkoutta pakon sanelemana, mutta kun pääsen ihmisten pariin, puhetta riittää. Työni on yksinäistä.
Väsyn minäkin. Ei edes kadulla saa rauhassa vanhan akkana mennä, kun itseäni nuorempi akka,Jos vaan vastaan tulee, paasaa sairas historiansa läpi aina.Mikä ihme työikäisetkin naisetkin joilla ei miestä , ei työtä.Paasaavat sairaudet,ketä kiinostaa?Kierän kaukaa he!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Eikä sille mitään mahda.
Toisaalta voisi kysyä, eivätkä hiljaiset koskaan väsy siihen, kun niin harvoin juttelevat porukassa.
Sillä se hiljainenkin juttelee ja puhuu läheistensä kanssa ja lähiporukassa.
Ehkäpä se suulas ihminen on sitten päinvastoin, että hän on hiljaisempi kotioloissa.
En tiedä.
Ja mitä väliä sillä on?
Kaikki me mahdutaan tähän maailmaan, sekä puheliaat että puhumattomat.
Hyvin mahdutaan. Puheliaiden kannattaa hakeutua puheliaiden seuraan, jotka osaavat puheliaisuutta arvostaa. Hiljaisten on myös parempi olla vain keskenään. Näin kaikki voittavat eikä kukaan kuormitu.
Aikoinani opettajana järjestin usein luokan puheliaat samaan ryhmään tekemään ryhmätöitä. Muuten hiljaisemmat eivät olisi saaneet lainkaan osallistua työn tekemiseen. Varmaan arvaattekin, että hiljaisempien ryhmien työt olivat parempia. Puheliaiden aika meni keskinäiseen kilpailuun siitä, kuka pystyy olemaan eniten äänessä.
Eikö se ole nimenomaan toisin päin, että puheliaan kannattaa olla hiljaisten kanssa, koska muuten saa koko ajan kilpailla siitä kuka saa olla äänessä.
Esim. tätini on erittäin puhelias ja hössöttävä ihminen. Hänen miehensä istuu hiljaa ja nyökyttelee. Jos täti lähtee hetkeksi pois, setä saattaa jonkun sanan sanoakin. Selvästi heidän liittonsa perustuu ainakin osin siihen, että toinen on aina hiljaa samalla kun toinen höpöttää.
Osa hiljenee kun heille ei vastata ollenkaan. Ssanoilla tai edes ilmeillä. Somesta nyt puhumattakaan: ei mitään reaktioita.
Monesko sama aloitus tällä viikolla? Keksi jotain uutta jankkaaja.