muita jotka eläneet vanhempiensa takia tupakansavussa lapsena?
Tuosta allaolevasta ketjusta tuli mieleen.Oli mielestäni tosi kauheaa, kun piti hengittää savua 15 vuotta.Ja vanhempien juoppokaveritkin oli aina meillä, se savun määrä oli kauhea!kaikki vaatteet yms.haisi röökille.
Olen jälkeenpäin miettinyt mille olen koulussa haissut...
Kommentit (32)
se oli aivan kaameaa.
Itse en ole tupakkaa maistanutkaan. Tuli kiintiö ilmeisesti jo pikkulapsena täyteen... :(
Ei missään liesituulettimen alla. Automatkoillakin polttivat, eikä ikkunoita voinut pitää auki, ettei isä saanut vetoa niskaansa!!! Äiti lopetti vasta, kun sai keuhkosyövän 58-vuotiaana ja toinen keuhko poistettiin niin ei enää pysynyt polttelemaan ongelmitta. Isä polttaa vieläkin, parvekkeella, ainakin kunnes se heidän taloyhtiössään kielletään.
Meillä lapsilla (4)ei kenelläkään ole astmaa tai allergioita. Minulla on hajusteyliherkkyys. Kukaan meistä ei ole koskaan tupakoinut.
ja molemmat vanhemmat vielä melkein ketjussa. Tuulettaa ei saanu ollenkaan, joten talossa leijaili sininen savu kokoajan. Kaikki haisi röökille,vaatteet, petivaatteet(kamalaa nukkua) ym. Myös autossa poltettiin. Mä sairastin lapsuudessa jatkuvia keuhkoputkentulehduksia, jotka lopulta meni krooniseksi.
Nykyään mulla on jos jonkinlaista allergiaa ja astma. En vieläkään ymmärrä vanhempiani, kuin voi tehdä noin omalle lapselleen ja varsinkin kun toinen vielä kipeenä kokoajan mutta äitini poltti odotusaikanakin joten mitä muuta voi niiltä odotta....
Nykyään en käy kotona juuri koskaan, yöksi en voi kuvitella jääväni ikinä.. Edelleen siis sauhuttavat sisällä.
Meillä molemmat vanhemmat polttivat sisällä. Vaatteet haisivat aina tupakalle.. Muistan hyvin kuinka iltaisin pyysin että vanhemmat tulevat ensin peittelemään minut ja vasta sitten tupakoivat "iltaröökinsä". Harvoin suostuivat. Minä mielummin olin ilman iltahaleja kuin halasin haisevaa vanhempaa.
Hyi yökh!
Mulla oli lapsena jatkuvasti keuhkoputkentulehduksia ja yksi keuhkokuumekin 3-vuotiaana, johon meinasin kuolla ennen kuin mummoni vei minut lastenlinnaan hoidettavaksi. Joo ja äiti raahasi ryyppyseuraa ja narkkareita meille kotiin kun olin pieni. Ei ihme ettei kukaan sukulainen käynyt koskaan meillä kylässä.
Meilla ei vanhemmat koskaan polttaneet sisalla. Aiti ei ole varmaan edes koskaan tupakkaa maistanutkaan. Mutta isa oikkaisen maisteltuaan vetaisi muutaman sikarin, ulkona.
En voisi kuvitellakaan miten kauheaa olisi ollut elaa jatkuvassa savussa, hyi hitto!
Eras hoitolapseni haisee ihan kauhealle loyhkalle, vanhemmat polttavat kotona ja autossa matkalla hoitoon jne. Lapsi on 1,5v ja kun saapuu meille haju on sanoin kuvailematon. Jopa huone missa lapsi nukkuu paikkarit loyhkaa karsealle unien jalkeen kun haju on vaatteissa ja hoitolaukun avaaminen aamuisin on jarkyttava kokemus...
poltettiin sisällä. isä toisin lopetti tupakoinnin kun oli 7-v mutta äiti polttia aina sisällä. Lapsena mulla oli jatkuvia keuhkoputkentulehduksia.
kaikki sukulaisetkin röyhyytteli sitten sisällä. Vanhempana minulla oli äidin kanssa kovia tappeluita sisällä tupakoimiseta Äiti tokaisi pyyntööni siirtyä ulos tupakoimaan vain että "minä poltan nyt tässä"
On kyllä oppinut nykyään menemään ulos tupakkansa kanssa.
En ymmärrä miten joku voi olla noin välinpitämätön omien lasten terveyttä kohtaan. varsinkin kun minulla oli lääkehoitoa vaativia keuhkoputkentulehduksia lapsena joka talvi 1-2krt. Omassa kodissani emme mieheni kanssa kumpikaan tupakoi. kessuttelu on idioottien hommaa!
Tupakansavussa olen kasvanut jo ennen syntymääni ja aina siihen saakka kun muutin kotoa 20-vuotiaana. Valitin kyllä asiasta siitä lähtien kun siitä jotain ymmärsin, kannoin vanhemmilleni artikkeleita tupakoinnin vaaroista jne. Heidän mielestään kyseessä oli HEIDÄN kotinsa, jossa he saavat tehdä mitä HE haluavat.
28-vuotiaana sairastuin ensimmäiseen syöpääni ja 31-vuotiaana toiseen. Todistaahan en voi, mutta todennäköistä se on, että syöpäni johtuivat koko lapsuuden jatkuneesta passiivisesta tupakoinnista. Kukaan muu suvussani (vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, sedät, tädit, serkut) ei ole sairastanut ainuttakaan syöpää.
Vanhempani sauhuttelevat edelleen, tapaamme kerran, pari vuodessa. Kiistävät jyrkästi osallisuutensa sairauksiini, eivätkä ole osallistuneet niiden kustannuksiin sentilläkään. Itse en ole koskaan tupakoinut.
Säälittää kaikki sen ajan tupakansavussa eläneet lapset. Onneksi ei ole itse tarvinnut sellaisesta kärsiä, paitsi muumulassa, ennenkuin pappa tuli uskoon ja lopetti röökaamisen :) Olins silloin n.7v.
Tuli mieleen, että kyllä me sittenkin ihan ok vanhempia ollaan :)
Itse poltan askin päivässä, miehellä menee maxiaski. Mielestäni meidän lapset haisee hyvälle, ei ole kukaan valittanut.
Se oli hirveetä aikaa. Isä poltti sisällä. Keittiö oli savun peitossa, koska tykkäsi siellä polttaa:( Automatkat myös olivat epämukavia, kun joutui hengittämään sitä savua. Häpesin sitä pienenä, koska parhaimpien kavereiden vanhemmat eivät polttaneet. Yläasteen aikoihin sairastuin astmaan ja siskokin sai allergisia oireita. Äiti puuhasi tämän johdosta isän tupakoimaan saunatiloihin, koska se oli erillään muusta huoneistosta. Vanhemmat kielsivät silloin, että yksi syy sairasteluuni oli tupakansavussa eläminen. Kotoa muutettuani isä lopetti sisällä tupakoinnin, koska haitoista tuli niin paljon juttua tv:ssä ja lehdissä. Tänä päivänä on savuton, koska sai keuhkosairauden.
Yhteen aikaan olin vihainen äidille, joka antoi tuon tapahtua. Nyt olen antanut jo anteeksi. En polta itse, enkä anna lapsenikaan aloittaa tupakointia (pidän siitä taatusti huolen). Olipa
jännää lukea näitä tarinoita!
Onneksi meillä ei harrastettu tuota, mutta anoppini polttaa edelleen sisällä. Ja ketjussa tietty. Mies saa edelleen vinkuvaa yskää ja hengenahdistusta tupakansavusta, eikä siis kovin usein/pitkiä aikoja anoppilassani viihdytä. Kovin tutulta kuullosti monet viestit tuossa.. Anopin leipomukset olisivat varmaan maukkaita ilman sitä kaikissa astioissa ja elintarvikkeissa olevaa savun hajua/makua. Emme enää syö siellä mitään tai ota mukaamme vaikka hän tarjoaisi.. Olemme myös tehneet selväksi, että jos olemme tulossa käymään, puolta tuntia ennen on tuuletettava, eikä sen jälkeen polteta ennen kuin olemme lähteneet. Etenkin jatkossa, kun esikoisemme syntyy, on turha odottaa meitä käymään jos kämppä on täynnä savua.
Yleisesti ottaen on vanhemmalta erittäin vastuutonta myrkyttää lapsiaan käryttämällä sisällä. Tässä asiassa lapsen oikeudet puhtaaseen sisäilmaan menevät vanhempien mukavuudenhalun edelle.
mummolaan yökylään, en kestä ajatusta, että lapsi on siellä sankassa tupakan savussa hengittämässä karsinogeeneja keuhkoihinsa. Mummi on pyydellyt lasta yökylään jo kaksiviikkoisesta lähtien, kovin olisi intoa ottaa lapsi luokseen, mutta tupakoinnista sisällä ei tietenkään voi tinkiä ollenkaan...kun on se ihmisen perusoikeus saada tupakkaa kotikeittiössä!
syytat vanhempiesi polttamista kun seuraavassa lauseessa sanot ettei kellaan muulla ole syopaa ollut, ei edes niilla polttajilla?
millä logiikalla syytat vanhempiesi polttamista kun seuraavassa lauseessa sanot ettei kellaan muulla ole syopaa ollut, ei edes niilla polttajilla?
Haluaisin kommentoida tähän, että nimenomaan vaikuttaa siltä, että altistuminen aivan lapsesta saakka tupakansavulle on hyvinkin voinut vaikuttaa syövän kehittymiseen, kun sukuanamneesissa ei sinänsä ole erityistä alttiutta sairastua syöpään. Kirjoittajalla on siis lääketieteellisesti ihan perusteltu arvelu, vaikka eihän sitä tietenkään pysty mitenkään todistamaan.
Kannattaa huomioida, että erityisesti lapsen ja nuoren keuhkot ovat erittäin alttiit tupakan haitoille, koska ne eivät ole vielä saavuttaneet ns. aikuiskapasiteettiaan. Vaikka suku olisi terve kuin pukki, on enemmän kuin todennäköistä, että jonkinlaisia terveydellisiä haittoja jatkuva passiivinen tupakointi lapsiuhrille aiheuttaa.
Tosi surullista luettavaa nämä tarinat, kaiken kaikkiaan.
eli varmaan siellä kouluissakin valtaosa lapsista haisi tupakalle.
Siihen asti polttivat molemmat sisällä ja autossa.
Muistan hyvin kun siihen aikaan oli tapana että ihmisiä tuli vain ilmoittamatta kylään niin kämppä oli savua pullollaan.
Hauskaa että ap liittää polttamisen heti viinan juontiin. 70-luvulla oli enemmän sääntö kuin poikkeus että tupakoitiin ja varsinkin sisällä. Silloin rööki huulessa istuttiin toimistoissa ja ravintoloissa, kodeista puhumattakaan.
syytat vanhempiesi polttamista kun seuraavassa lauseessa sanot ettei kellaan muulla ole syopaa ollut, ei edes niilla polttajilla?
Suvussani ei ole minkäänlaista syöpäalttiutta, kukaan sukulaiseni ei ole syöpää sairastanut. Edes vanhempani eivät ole syöpää saaneet, vaikka ovat ikänsä sauhutelleet. Toistaiseksi myöskään nuoremmat sisarukseni eivät ole syöpään sairastuneet, vaikka riskiryhmässä taustansa vuoksi ovatkin. Vanhempiani lukuunottamatta muista sukulaisistani tupakoinut on ainoastaan pappani, joka kuoli 86-vuotiaana sydämen toiminnan pettämiseen.
Ensimmäinen syöpäni oli rintasyöpä, jonka suhteen on tutkimusnäyttöä siitä, että varhain teini-iässä aloitettu tupakointi altistaa nuorella iällä sairastetulle rintasyövälle (oletettavasti nimenomaan rintojen kasvuvaiheen aikana tupakointi). Passiivisen tupakoinnin osuutta ei ole tutkittu, mutta oletettavasti vaikutus on sama. Lisäksi minulta on tutkittu rintasyöpägeenit, joita minulla ei ole, jolloin rintasyöpään sairastuminen 28-vuotiaana on erittäin epätodennäköistä ilman tuota tupakkaa.
Minulla on siis erittäin painavat perustelut uskoa, että ehdottomasti todennäköisin syy erityisesri rintasyöpään on ollut nimenomaan tupakansavulle altistuminen. Tämän ovat minulle todenneet myös alan ammattilaiset. 100% todistusaineistoa ei tällaisissa asioissa tietenkään ole, eihän sitäkään pystytä 100% varmuudella todistamaan, että yksittäisen tupakoitsijan keuhkosyöpä johtuisi tupakoinnista, vaikka varmuudella tiedetäänkin, että lähes kaikilla se johtuu.
t. 23
kaikkein kamalimpia olivat kuitenkin koulumatkat. Jouduin 10-14-vuotiaana olemaan joka ikinen koulupäivä vajaat kaksi tuntia linja-autossa, joka kierteli kaikki mahdolliset kinttupolut (jo siitä tuli jatkuvasti huono olo) ja jonka takaosassa kaikki paikkakunnan kovikset polttivat taukoamatta. Sitä ilmanlaatua ei nykyisin voi kuvitellakaan!
Joku kerran väitti että jokainen pystyy lopettamaan viimestään siinä vaiheessa kun oma henki on vaarassa. Nämä henkilöt eivät koskaan ole olleet todella riippuvaisia.