muita jotka eläneet vanhempiensa takia tupakansavussa lapsena?

Minä :) Paitsi että äiti poltti liesituulettimen alla ja harvemmin alkoa käytti.Hävettihän se mutta muistaakseni vaatteet ei tupakalle haissut.Aika kultaa muistot varmaan :)

Enkä koe kärsineeni siitä mitenkään. Enkä itse polta tuon johdosta :) Eikös se vasta muutama vuoskymmen takaperin ollut ihan yleistä että sisällä poltetaan?

mikä on ihan älytöntä, vaatteet haisi tosi voimakkaasti.ap

Epäilen, että sain allergian ja astman isän tupakoinnin seurauksena. Isä poltti sisällä kaikki ne 20 vuotta kun asuin kotona ja haisin varmaan ihan kauheasti väkevälle nortille.

ei kyllä käynyt mitään ryyppyporukoita. Kaipa vaatteet haisi, mutta tupakansavuun oli ihmiset niin tottuneet, busseissa ja toimistoissakin sai polttaa. Mutta se olikin sitä aikaa kun lapset elivät siinä aikuisten elämän sivussa, eikä toistepäin niin kuin nykyään.

eli ensimmäiset 17 vuotta tupakansavun keskellä, isä ja äiti poltti molemmat sisällä. Mulle puhkesi astma 14-vuoden iässä. Koirankin ottivat. Elämäni helpotti suuresti terveydellisessä mielessä kun muutin 17-vuotiaana pois siitä savuisesta koiranhilseisestä kodista.

kaksi luokkakaveria, joiden kotona sisällä poltettiin.

Niiden vaatteet haisi ihan järkyille. Olipa kiva istua vierekkäin... ja oltiin siis ihan kavereita.

ap

savussa ja tuntuu epäreilulta, että aikuiset ihmiset ovat ehdoin tahdoin vaarantaneet lapsensa terveyden - lähes 20 v. passiivinen tupakointi ei ole ihan kevyt juttu terveyden kannalta.



Eniten ihmettelen, miten tässäkin suvussa ihmiset sen kun tupakoivat eikä ole aiettakaan lopettaa, vaikka useampi ihminen on jo kuollut tupakkaan - keuhkosyöpään on mennyt jo ainakin kolme lähiomaista (appivanhemmat ovat siis nähneet nämä ihmiset todella huonossa voinnissa sairaalassa), ja silti tupakka maistuu.

Ei sitä lapsena tajunnut, että haisi varmaan tosi pahalle. Johtuikohan tupakan hajusta, etten ollut koskaan niitä luokan suosituimpia tyttöjä, vaikka muuten ihan reipas ja "normaali" olinkin (kai)?



Vasta lukiossa luokkakaverini sanoivat, että olenko huomannut, että haisen aina tupakalle. Niitä varmaan häiritsi se haju, joten näkivät pakolliseksi ottaa asian puheeksi. Silloin nostin kotona sellaisen metelin sisällä polttamisesta, että vanhempani suostuivat rajoittamaan polttamistaan ainoastaan saunan pukuhuoneeseen ikkuna auki. Mutta eihän se kotoa sitä tupakan hajua poistanut.



Surullista jotenkin se, että olin kyllä pienen ikäni vihannut tupakansavua ja sanonut siitä vanhemmillekin, mutta laittoivat sitten oman "etunsa" lapsen edelle ja jatkoivat vaan sisällä polttamista.

Sisätiloissa juu ja aski päivässä meni kummallakin. Isä oli sentään päivät poissa, äiti kotiäiti. Tuulettaa ei saanut kun tuli liian kylmä sisälle...Autossakin molemmat polttivat eikä saanut avata ikkunoita. Enpä muutenkaan ole ollut koskaan vanhemmilleni muuta kuin taakka. Surullista mutta totta. Nyt äitini sitten on katkeroitunut kun en ole häneen juurikaan yhteydessä...

ja se löyhkä mikä niistä edelleen lähtevät koska polttavat edelleen sisällä talossa jossa on poltettu yli 20v on järkyttävä.

En voi olla "mummolassa" yli puolta tuntia, koska hengenahdistus yltyy niin pahaksi.



Ja arvatkaa kiinnostaako viedä lapsia hoitoon tai kylään!



Kaikki vaatelahjat haisee tupakalle (ja kaikki, en toivo mitään mummolassa ollutta meille), ja mummolaan mennessä säästetään jotkut likaiset vaatteet, että ne voi heti käynnin jälkeen laittaa pesukoneeseen pyörimään.



:(



Olen usein miettinyt, miten paljon vaati kavereiltani olla ystävä sellaiselle haisulille. Ihme etten ollut koko lapsuuttani&nuoruuttani yksin.