Lue keskustelun säännöt.
Etävanhempi ja syntymäpäivä- ja joululahjat
06.10.2021 |
Ostaako muilla etävanhemmat lapsilleen syntymäpäivä- ja joululahjoja? Tai huomioiko noin muuten lasta näinä päivinä?
Mun ex ei ole tän eron jälkeisen 6v aikana ostanut lapsille ainoatakaan lahjaa. Ei edes niinä jouluina ja syntymäpäivinä kun hänet on tyttöystävänsä kanssa kutsuttu meille juhlimaan. Eivätkä ole siis osallistuneet tarjoamisiin tai tuoneet isäntäväelle mitään lahjaa. Ei lähetetä korttia vaikka lapset muistaa häntä joka joulu, syntymäpäivä ja isänpäivä. Ei edes puhelua. Ainoastaan ne Facebook-päivitykset kuinka isin rakas täyttää taas näin ja näin monta vuotta.
Ex:n mielestä kun se että mä saan elarit ja lapsilisät tarkoittaa että hänen ei kuulu käyttää lapsiin rahaa muuten ollenkaan. Aikanaan oli vääntöä siitäkin kun hänen mielestään mun olisi kuulunut maksaa ruuat, bensat ja muut kulut isäviikonloppuina.
Pienten lasten kohdalla näillä ei ollut väliä. Joululahjat tuli joulupukilta ja synttärilahjoista saatoin valehdella että oli molemmilta. Nyt taas kun esiteinit kaipaa jo kaikkea kallimpaakin laitetta ja ovat alkaneet itse kyseenalaistaa sitä miksi isiltä ei tule lahjaa. Siis eivät kysy isältään vaan multa sitä että miksi eivät voi saada jotain hintavampaa juttua niin että isä maksaisi puolet.
Kommentit (45)
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä asui samassa taloudessa, mutta ei koskaan ostanut minulle tai siskolle lahjoja. Pihi ukko oli. Jotkut vaan ei ymmärrä, että sillä on merkitystä varsinkin isommille lapsille. Lapsena isälle tehtiin lahjoja, mutta lopetin lahjojen antamisen esiteininä, kun ei siinä yksipuolisesti ollut järkeä. Isä myös haukkui antamiani lahjoja.
Ei oikeastaan muista tai jos muistaa niin väärin. Esikoista onnitteli viime vuonna vääränä päivänä. Kerran onnittelukortissa oli ihan väärä ikä. Luki onnea 14 - vuotiaalle. Poika täytti 15 silloin.
Ei tullut nuorimmat rippijuhliin. Ilmeisesti ei anna rahaa syntymäpäivinä. En ole viitsinyt lapsilta kysyä. Niin harvoin tapaa ettei ole mukana lasten elämässä. Elatusavun maksaa miten sattuu.
Itse pyrin huolehtimaan niin hyvin kuin mahdollista lapsista. Käyn töissä. Omaan elämiseen ei paljoa rahaa edes mene. Kaikki on lapsille. Lapset jo isoja. Kaksi heistä jo täysi-ikäisiä.
Minun mieheni on ihan suoraan lasten kysyessä vastannut montako sataa euroa kuukausittain menee lasten äidin tilille lyhentämättömänä, ja lapset ovat muitta mutkitta ymmärtäneet miksi isä osallistuu vain maksamalla äidille. Se on paljon rahaa se. Toki synttäri ja joululahjat ostaa, ostanhan minäkin heille vaikka eivät edes ole lapsiani :D Raja on vedettävä johonkin, ja teet palveluksen lapsillesi kun kerrot heille että isä maksaa jo äidin tilille lapsista, joten hänen ei tarvitse erikseen lahjoja enää ostaa.
Siis huom, tämä on LASTEN EDUN mukainen toiminta. mikäli haluat ennemmin kiukutella lasten isälle, kostaa, tai jotain, niin muista ottaa myös vastuu tekemisistäsi, äläkä sysää sitä isälle :)
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ihan suoraan lasten kysyessä vastannut montako sataa euroa kuukausittain menee lasten äidin tilille lyhentämättömänä, ja lapset ovat muitta mutkitta ymmärtäneet miksi isä osallistuu vain maksamalla äidille. Se on paljon rahaa se. Toki synttäri ja joululahjat ostaa, ostanhan minäkin heille vaikka eivät edes ole lapsiani :D Raja on vedettävä johonkin, ja teet palveluksen lapsillesi kun kerrot heille että isä maksaa jo äidin tilille lapsista, joten hänen ei tarvitse erikseen lahjoja enää ostaa.
Siis huom, tämä on LASTEN EDUN mukainen toiminta. mikäli haluat ennemmin kiukutella lasten isälle, kostaa, tai jotain, niin muista ottaa myös vastuu tekemisistäsi, äläkä sysää sitä isälle :)
Kyllähän lähivanhempikin maksaa lasten elatusta. Ostaa kuitenkin lahjat, harrastusvälineet ja huvitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää miten se eksäsi tyttöystävä katsoo tollasta. Lähtökohtaisesti en itse haluaisi miestä jolla on lapsia, mutta jos niin kuitenkin olisi niin isoin turn off olisi mies joka olisi huono isä eikä välitä lapsistaan. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ihan suoraan lasten kysyessä vastannut montako sataa euroa kuukausittain menee lasten äidin tilille lyhentämättömänä, ja lapset ovat muitta mutkitta ymmärtäneet miksi isä osallistuu vain maksamalla äidille. Se on paljon rahaa se. Toki synttäri ja joululahjat ostaa, ostanhan minäkin heille vaikka eivät edes ole lapsiani :D Raja on vedettävä johonkin, ja teet palveluksen lapsillesi kun kerrot heille että isä maksaa jo äidin tilille lapsista, joten hänen ei tarvitse erikseen lahjoja enää ostaa.
Siis huom, tämä on LASTEN EDUN mukainen toiminta. mikäli haluat ennemmin kiukutella lasten isälle, kostaa, tai jotain, niin muista ottaa myös vastuu tekemisistäsi, äläkä sysää sitä isälle :)
Kyllähän lähivanhempikin maksaa lasten elatusta. Ostaa kuitenkin lahjat, harrastusvälineet ja huvitukset.
Etävanhempi maksaa sen elatuksen sinne lähille. Siihen kuulu se mitä siihen on määritelty kuuluvan. Eli myös lahjat kuten harrastusvälineetkin. Kaikki eivät myöskään lahjo lapsiaan, eikä se ole mikään välttämättömyys eikä pakko ydinperheessäkään. Se on jokaisen vanhemman oma asia lahjooko vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä asui samassa taloudessa, mutta ei koskaan ostanut minulle tai siskolle lahjoja. Pihi ukko oli. Jotkut vaan ei ymmärrä, että sillä on merkitystä varsinkin isommille lapsille. Lapsena isälle tehtiin lahjoja, mutta lopetin lahjojen antamisen esiteininä, kun ei siinä yksipuolisesti ollut järkeä. Isä myös haukkui antamiani lahjoja.
Oletko koskaan keskustellut vanhempiesi kanssa asiasta? Meillä minä ostan kaikki lasten lahjat ja teen tarvittavat vaatehankinnat, mutta miehen palkasta menee asuntolaina. Kortteihin laitamme totta kai molempien nimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Minkään ikäiselle ei pidä teeskennellä eikä valehdella vanhemmasta. Tottakai sanot lapsille, että kysyvät isältä. Et ole velvollinen selvitteleen isän asioita.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole ap yksin. Lapsen isä ei maksa senttiäkään enempää kuin minimielarit. Hän tosin eron jälkeen ilmoitti, että jos otan uuden miehen hänen rahallinen avustus loppuu siihen. Sanansa piti, kyseessä on siis kosto, ei lapsen elämä tai lapsen paras.
Mikään minimielari ei riitä kattamaan lapsen kustannuksia. Exän kosto on, että hän maksattaa lapsemme elämisen minulla. Hän itse tekee osan pimeää bisnestä ja ajelee kalliilla autolla. Elarisopimusneuvotteluun tuli ilman papereita ja ilmoitti minimin maksuksi.
En odota häneltä muuta. Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen niin eihän eroakaan olisi tapahtunut. Joillekin se kosto ja raha on omaa lasta tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
En mä omasta mielestäni ole lapsiin mitään purkamassa enkä edes koe omaavani sen ihmeellisempää pahaa oloa. Ero oli aikanaan parhaita ratkaisuja elämässäni ja olen onnellinen siitä että saadaan lasten kanssa nyt olla tiivis ta toimiva perhe joka viihtyy yhdessä. 😊
Mä saan mielestäni hankittua omilla tuloillani ja noilla minimielareilla sen mitä lapset tarvitsee. Toki se samalla rajoittaa joitain harrastuksia ym, mutta en pidä Sitä niin vakavana.
Nyt on tosissaan se tilanne että lapset täyttävät kohta 12v ja ymmärtävät asioita. He näkevät kuinka isällä on hieno asunto ja auto ja kuinka isä ja tyttöystävä tekevät ja ostavat paljon asioita joihin meillä ei ole mitään saumaa. Mua se ei haittaa millään lailla, mutta lapsia välillä loukkaa se kun isä esim esittelee heille noita kalliita lahjoja ja matkoja joita hän tarjoaa kumppaninsa sisaruksen lapselle.
Lapset ovat itse alkaneet kyseenalaistaa sitä miksi he eivät saa jotain kalliimpia asioita joihin mulla ei ole varaa. He sanovat itse mulle että voisihan isä maksaa puolet niistä. Näistä tilanteista olen yrittänyt luikerrella pois ja selitellä että en tiedä heidän isänsä asioista enempää eivätkä ne mulle kuulu.
Miten mun siis tässä toimia? Ostaa luotolla lapsille tavaroita joihin mulla ei ole varaa ja valehdella niiden olevan isältä saatuja? Ostaa yhä niitä mun budjettiin sopivia lahjoja ja selittää että isä on maksanut niistä puolet? Tai ylipäätänsä laittaa isä lahjoittajaksi puoliin lahjoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ihan suoraan lasten kysyessä vastannut montako sataa euroa kuukausittain menee lasten äidin tilille lyhentämättömänä, ja lapset ovat muitta mutkitta ymmärtäneet miksi isä osallistuu vain maksamalla äidille. Se on paljon rahaa se. Toki synttäri ja joululahjat ostaa, ostanhan minäkin heille vaikka eivät edes ole lapsiani :D Raja on vedettävä johonkin, ja teet palveluksen lapsillesi kun kerrot heille että isä maksaa jo äidin tilille lapsista, joten hänen ei tarvitse erikseen lahjoja enää ostaa.
Siis huom, tämä on LASTEN EDUN mukainen toiminta. mikäli haluat ennemmin kiukutella lasten isälle, kostaa, tai jotain, niin muista ottaa myös vastuu tekemisistäsi, äläkä sysää sitä isälle :)
Eli siis miehesi vierittää syyn siitä, ettei lapsi saa isältään extraa, lasten äidin niskoille?
Kai tajuat, että lapsi kuulee tämä muodossa: "maksan äidillesi jo sen minimin mitä minun sopimuksen mukaan pitää maksaa ja se on paljon se, enkä halua sijoittaa sinuun penniäkään enempää." Tämä on tietty isän kannalta ihan pätevä - joskin lasta haavoitava - syy, mutta eikö äiti pitäisi pitää tästä yhtälöstä pois?
AP:lle pieneksi lohduksi: Lapset kyllä tajuaa tämän jutun juonenn viimeistään aikuisena. Siis sen, ettei isä halunnut / halua panostaa lapsiinsa pakollista enempää. Kannattaa käydä lasten kanssa asia joskus läpi ja alleviivata, ettei lapsessa ole vikaa, vaan isässä, joka syystä tai toisesta on katkera ja pihi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ap yksin. Lapsen isä ei maksa senttiäkään enempää kuin minimielarit. Hän tosin eron jälkeen ilmoitti, että jos otan uuden miehen hänen rahallinen avustus loppuu siihen. Sanansa piti, kyseessä on siis kosto, ei lapsen elämä tai lapsen paras.
Mikään minimielari ei riitä kattamaan lapsen kustannuksia. Exän kosto on, että hän maksattaa lapsemme elämisen minulla. Hän itse tekee osan pimeää bisnestä ja ajelee kalliilla autolla. Elarisopimusneuvotteluun tuli ilman papereita ja ilmoitti minimin maksuksi.
En odota häneltä muuta. Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen niin eihän eroakaan olisi tapahtunut. Joillekin se kosto ja raha on omaa lasta tärkeämpää.
Ei pidä riittääkään. Sinulla on myös elatusvelvollisuus omaa lastasi kohtaan, ei ainoastaan etällä.
Vierailija kirjoitti:
Et ole ap yksin. Lapsen isä ei maksa senttiäkään enempää kuin minimielarit. Hän tosin eron jälkeen ilmoitti, että jos otan uuden miehen hänen rahallinen avustus loppuu siihen. Sanansa piti, kyseessä on siis kosto, ei lapsen elämä tai lapsen paras.
Mikään minimielari ei riitä kattamaan lapsen kustannuksia. Exän kosto on, että hän maksattaa lapsemme elämisen minulla. Hän itse tekee osan pimeää bisnestä ja ajelee kalliilla autolla. Elarisopimusneuvotteluun tuli ilman papereita ja ilmoitti minimin maksuksi.
En odota häneltä muuta. Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen niin eihän eroakaan olisi tapahtunut. Joillekin se kosto ja raha on omaa lasta tärkeämpää.
Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen, niin eihän teidän pariutumistakaan olisi tapahtunut.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
En mä omasta mielestäni ole lapsiin mitään purkamassa enkä edes koe omaavani sen ihmeellisempää pahaa oloa. Ero oli aikanaan parhaita ratkaisuja elämässäni ja olen onnellinen siitä että saadaan lasten kanssa nyt olla tiivis ta toimiva perhe joka viihtyy yhdessä. 😊
Mä saan mielestäni hankittua omilla tuloillani ja noilla minimielareilla sen mitä lapset tarvitsee. Toki se samalla rajoittaa joitain harrastuksia ym, mutta en pidä Sitä niin vakavana.
Nyt on tosissaan se tilanne että lapset täyttävät kohta 12v ja ymmärtävät asioita. He näkevät kuinka isällä on hieno asunto ja auto ja kuinka isä ja tyttöystävä tekevät ja ostavat paljon asioita joihin meillä ei ole mitään saumaa. Mua se ei haittaa millään lailla, mutta lapsia välillä loukkaa se kun isä esim esittelee heille noita kalliita lahjoja ja matkoja joita hän tarjoaa kumppaninsa sisaruksen lapselle.
Lapset ovat itse alkaneet kyseenalaistaa sitä miksi he eivät saa jotain kalliimpia asioita joihin mulla ei ole varaa. He sanovat itse mulle että voisihan isä maksaa puolet niistä. Näistä tilanteista olen yrittänyt luikerrella pois ja selitellä että en tiedä heidän isänsä asioista enempää eivätkä ne mulle kuulu.
Miten mun siis tässä toimia? Ostaa luotolla lapsille tavaroita joihin mulla ei ole varaa ja valehdella niiden olevan isältä saatuja? Ostaa yhä niitä mun budjettiin sopivia lahjoja ja selittää että isä on maksanut niistä puolet? Tai ylipäätänsä laittaa isä lahjoittajaksi puoliin lahjoista?
Kuulostaa ihan minun elämältäni. Kun olin lapsi, en saanut isältäni vanhempien eron jälkeen oikeastaan mitään (elatusmaksujen lisäksi). Samaan aikaan isäni luona asuneet veljeni saivat kaikki mahdolliset uudet pelit ja vehkeet ja vaatteet. Isän uuden vaimon siskontyttö pääsi reissuille mukaan jne.
Sanoisin, että jos ja kun lapset kyseenalaistavat isän käytöksen ja rahankäytön, niin ymmärrä tilanne heidän näkökulmastaan ja ole heidän tukena epäreiluuden ajatuksen kanssa. Isältä on turha vaatia mitään, vaikka se kuinka epäreilulta tuntuukin sinusta nyt. Kyllä ne lapset ymmärtää, kuka tässä on idiootti.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
En mä omasta mielestäni ole lapsiin mitään purkamassa enkä edes koe omaavani sen ihmeellisempää pahaa oloa. Ero oli aikanaan parhaita ratkaisuja elämässäni ja olen onnellinen siitä että saadaan lasten kanssa nyt olla tiivis ta toimiva perhe joka viihtyy yhdessä. 😊
Mä saan mielestäni hankittua omilla tuloillani ja noilla minimielareilla sen mitä lapset tarvitsee. Toki se samalla rajoittaa joitain harrastuksia ym, mutta en pidä Sitä niin vakavana.
Nyt on tosissaan se tilanne että lapset täyttävät kohta 12v ja ymmärtävät asioita. He näkevät kuinka isällä on hieno asunto ja auto ja kuinka isä ja tyttöystävä tekevät ja ostavat paljon asioita joihin meillä ei ole mitään saumaa. Mua se ei haittaa millään lailla, mutta lapsia välillä loukkaa se kun isä esim esittelee heille noita kalliita lahjoja ja matkoja joita hän tarjoaa kumppaninsa sisaruksen lapselle.
Lapset ovat itse alkaneet kyseenalaistaa sitä miksi he eivät saa jotain kalliimpia asioita joihin mulla ei ole varaa. He sanovat itse mulle että voisihan isä maksaa puolet niistä. Näistä tilanteista olen yrittänyt luikerrella pois ja selitellä että en tiedä heidän isänsä asioista enempää eivätkä ne mulle kuulu.
Miten mun siis tässä toimia? Ostaa luotolla lapsille tavaroita joihin mulla ei ole varaa ja valehdella niiden olevan isältä saatuja? Ostaa yhä niitä mun budjettiin sopivia lahjoja ja selittää että isä on maksanut niistä puolet? Tai ylipäätänsä laittaa isä lahjoittajaksi puoliin lahjoista?
Älähän unohda lapsilisiä. Lapsilla on se elintaso mikä sinullakin on. He eivät sitten harrasta, jos sinun rahasi, yhteiskunnan tuet plus elarit eivät siihen riitä.
Kysytkö oikeasti pitääkö lapsille ostaa härpäkkeitä yli varojensa? Oikeasti?
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
En mä omasta mielestäni ole lapsiin mitään purkamassa enkä edes koe omaavani sen ihmeellisempää pahaa oloa. Ero oli aikanaan parhaita ratkaisuja elämässäni ja olen onnellinen siitä että saadaan lasten kanssa nyt olla tiivis ta toimiva perhe joka viihtyy yhdessä. 😊
Mä saan mielestäni hankittua omilla tuloillani ja noilla minimielareilla sen mitä lapset tarvitsee. Toki se samalla rajoittaa joitain harrastuksia ym, mutta en pidä Sitä niin vakavana.
Nyt on tosissaan se tilanne että lapset täyttävät kohta 12v ja ymmärtävät asioita. He näkevät kuinka isällä on hieno asunto ja auto ja kuinka isä ja tyttöystävä tekevät ja ostavat paljon asioita joihin meillä ei ole mitään saumaa. Mua se ei haittaa millään lailla, mutta lapsia välillä loukkaa se kun isä esim esittelee heille noita kalliita lahjoja ja matkoja joita hän tarjoaa kumppaninsa sisaruksen lapselle.
Lapset ovat itse alkaneet kyseenalaistaa sitä miksi he eivät saa jotain kalliimpia asioita joihin mulla ei ole varaa. He sanovat itse mulle että voisihan isä maksaa puolet niistä. Näistä tilanteista olen yrittänyt luikerrella pois ja selitellä että en tiedä heidän isänsä asioista enempää eivätkä ne mulle kuulu.
Miten mun siis tässä toimia? Ostaa luotolla lapsille tavaroita joihin mulla ei ole varaa ja valehdella niiden olevan isältä saatuja? Ostaa yhä niitä mun budjettiin sopivia lahjoja ja selittää että isä on maksanut niistä puolet? Tai ylipäätänsä laittaa isä lahjoittajaksi puoliin lahjoista?
Mistä tuollaisen ajatuksen olet saanut, että sinun pitää ostaa lahjoja exäsi nimissä?
Ap oletko siis näin tehnyt, että olet ostanut jotain ja kertonut lahjan olevan sinulta ja isältä?
Meillä on yhteinen tili lasten kuluja varten ja yleensä ostetaan yhdessä lapsen isoin toive. Sen lisäksi molemmat ostelee jotain pientä. Kumpikaan ei maksa elareita, kulut jaetaan tasan.
Synttäriaamut vietetään yhdessä eli lapsi saa lahjat kerralla molemmilta.
Tiedän, että tämä on aika kaukana tilanteestasi, eikä tästä suoraan ole apua. Toisaalta haluan kertoa, että kaksi aikuista voi järjestellä eron jälkeen asiat aidosti lapsilähtöisesti, jos tahtoa vaan löytyy.
Exäsi kuulostaa kaikin puolin itsekeskeiseltä urpolta ja se alkaa pikkuhijaa valjeta lapsillekin.