Minkälaisten vanhempien lapsista tulee "erikoisuuden" tavoittelijoita?

Itselläni syy miksi eroan massasta, ei ole vanhemmissa ei vaan siinä että olen fyysisesti erilainen kuin suurin osa ihmisistä. Minulla on syntymävikana suulakihalkio, joten olen aina kokenut sen takia olevani erilainen kuin suurin osa ihmisistä. Siksi tykkään pukeutua esim alternative tyylillä.

Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani näistä tuli ihan tavallisista, ja kaikenlaisista perheistä. Tai itse asiassa ei ihan kaikista: kaikkein köyhimmistä ja rikkinäisimmistä perheistä ei. Eipä niiden vanhemmat olisi niille mitään uusimman nuorisotyylin vermeitä ostaneetkaan, eikä heitä muutenkaan tuntunut kiinnostavan. Jotkut tosi nuorena jo alkoi polttaa ja juoda, mutta ei muita erikoisuuksia siinä porukassa. Muissa keskiluokkaisissa tai varakkaissa perheissä osa oli erikoisuuden tavoittelijoita, osa ei. Lähinnä yksilön persoonasta tarve tuohon minusta riippuu, ei kodista. Esim. omassa kodissani minulla oli  monenlaisia kausia ja tyylejä, veljeäni ei taas sellainen kiinnostanut.

Luonne lähinnä vaikuttaa. No toki jos on lestadiolainen tausta niin harvemmin on kovin erikoinen, vaikka olisi lestadiolaiseksi erikoinen. Eli ympäristö vaikuttaa lieventävästi tai suurentavasti.

Mä olin tuollainen teininä, olin taiteellinen, kaveritkin olivat. Olin pienituloisen yh:n lapsi. Etäinen isäsuhde.

Sitten hakeuduin piireihin, joissa oli kilpailua taiteellisuudessa ja lahjakkuudessa, se lannisti minut. Joistain näistä henkilöistä tuli julkisuuden henkilöitä. Minulla se taiteellisuusjuttu ei kestänyt sitten tuollaista. Mutta kun olen myös hengaillut noissa taiteellisemmissa piireissä, olen nyt hyvällä mielellä tavallinen.

 Minun eräällä tällaisella "taiteellisella" lapsuuskaverilla oli kaikenlaista perhetragediaa, kuten alkoholismia. Mutta eihän nyt kaikista huonotaustaisista lapsista tietenkään tule "taiteellisia", vaatii se muutakin.

Tunnen monta goottia, jotka tulevat ihan normaaliperheistä ja käyvät töissä. Ovat ihan normaali-ihmisiä perheineen. Mitähän oikein nyt ajat takaa tällä aloituksella? Yhtään elämäntapatyötöntä en tunne.

Mun tuttavapiiri koostuu enimmäkseen tavalla tai toisella massasta poikkeavista ihmisistä, ja taustat ovat hirveän erilaisia. Ei ole mitään yhdistävää tekijää perhetaustassa.

Lesta ja hippi.

Äitini jaksoi koko lapsuuden ja nuoruuden valittaa siitä kun olin erikoisuuden tavoittelija. Tällä tarkoitetaan kai sitten ihmistä joka elää ihan kuin muiden mielipiteet ei lainkaan määrittäisi hänen koko olemassaoloaan.

Marjatta ota ihan rauhallisesti nyt, mene vaikka ulos haravoimaan lehtiä. Raitis syysilma tuulettaa myös pinttyneitä ajatuksia.

Kyllä meidän nuoruuden goottijengistä 90 % käy töissä. Puolella tyyli on ulkoisesti säilynyt edelleen, koska ovat sellaisessa asemassa, jossa asiakkaiden mielipiteillä pukeutumisesta ei ole oleellisesti merkitystä.

Ollaan siskon kanssa varsin erikoisia luonteeltamme molemmat, mutta vain minulla se näkyi erikoisessa pukeutumisessa. Veli on aina ollut ihan tavallinen kaikin puolin. Normaali alemman keskiluokan ydinperhe. Tiedän useammankin varsin provosoivan ihmisen (seksuaalivähemmistöjä tai ihan tavallisia heteroita) jotka eivät pukeutumisellaan mitenkään eroa massasta aamuruuhkassa.

Pukeutuminen kertoo yksinkertaisesti siitä, että ihmisellä on visuaalista silmää ja hän haluaa viestiä esteettisiä mieltymyksiään pukeutumisellaan. On tavannut alternative-piireissä niin vasemmistoanarkisteja, kuin uusia ja vanhoja natsejakin. Asioista keskustellaan vapaammin eikä ihmisiä yritetä pakolla änkeä yhteen muottiin. Ei niitä mielipiteitä pukeutumisesta näe, ellei paidassa lue joku teksti (ja sekin voi olla läppä).

Akateemiset vanhemmat. Iso kaupunki. Jompikumpi vanhemmista jonkin sortin taiteilija.  Lisäksi: lapsella ei saa olla sisaruksia tai ikäero suuri.

Varmaankin aika paljon eroa on silläkin, pukeutuuko ”samalla tavalla erilaisesti” eli vaikkapa kuuluuko goottijengiin, vai onko ihan yksinään erilainen. Ensimmäisestä ehkä todennäköisemmin luopuu iän myötä.

Itse olen ollut aina yksinäni erilainen. Taustalla on fyysinen poikkeavuus, jonka vuoksi jouduin lapsena kiusatuksi. Aikuisiällä tuo poikkeavuus ei näy kovin paljon, mutta edelleen mieluummin kiinnitän huomiota pukeutumisellani kuin tahattomalla kummallisuudellani. Itse olen myös ollut aina omalla alallani taiteen ja käsityön parissa, joten luonnollista on ollut myös pukeutua omiin viritelmiin.

Perhetaustan en katso tähän asiaan vaikuttavan mitenkään. Olin kuopus, melko yksinäinen ja hieman hemmoteltu ehkä juuri poikkeavuuksieni takia, mutta tässäkin taustalla oli ennen kaikkea se, että olin lähtökohtaisesti erilainen, kiusattu ja heiveröinen.