Lue keskustelun säännöt.
Mun teini ei kerro mulle enää mitään. Olenko ollut niin paska äiti?
04.10.2021 |
Vastaa vain parilla sanalla, jos jotain kysyy. Viettää enemmän aikaa ystävien kanssa kuin kotona. Ei ollut mulle kertonut mitään, että on paha mieli, mutta tyttö kertoi yhtenä päivänä, että veli oli itkenyt koulun jälkeen. Kun kysyin, että onko kaikki hyvin, mumisi vain että joo. Olen niin etääntynyt lapsestani. Tää on ihan hirveää.
Kommentit (25)
Ei munkaan tyttö puhu mitään. Olen ajatellut, että se kuuluu tuohon ikään. 14v nyt. Tällä hetkellä lähinnä tapellaan 🙃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuitenkin yrittää pitää keskusteluyhteyttä, sitä pientäkin.
Et ole paska äiti lainkaan, kun kannat huolta ja olet vähän neuvotonkin.
Seuraa rahankäyttöä, muuttuuko kaveripiiri, tietokoneen käyttö kertoo paljon. Kännykkään ei voi koskea, mutta jos maksaa laskun sitäkin voi vähän tutkailla. Muuttuuko siisteyskäsitys, miten koulu ja siinä edistyminen. En tarkoita että vaaditaan kymppejä, vaan muutosta koulunkäynnissä.
Sanotaan, että pitää luottaa, jos kyttää se on kauhean mutisi, mielestäni ei ole, lapsen voi pelastaa kun saa ajoissa tietää, huomaa vaaranpaikat ja pääsee auttamaan ajoissa lasteen.
Sorry, mutta olen pikkasen jotain kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Parin vuoden päästä huomaat, että se osaa edelleen puhua. Kyllä se siitä!
Aiemmin näin saattoivat väittää jopa psykologit. Erittäin hyvä uutinen on, ettei näin ole. Tätä ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Lapsen on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan ja heidän kanssaan keskustellaan ikätason mukaisesti jo pienestä pitäen. Tähän kun luo raamit ja rutiinit lapsi tietää, että vanhempi on kiinnostunut ja hän oppii sen keskustelutaidon joka kantaa sinne aikuisuuteen.
Se kuuluu tuohon ikään. Tärkeää, että olet läsnä ja "tavoitettavissa" ja että arki pyörii. Minua lohdutti aikoinaan psykologin kommentti, että vanhemman tulee ollakin teinin mielestä tyhmä ja tylsä. Pitää olla sellainen "seinä", jota vastaan nuori voi turvallisesti kapinoida ja sparrata. Kyllä se aikanaan menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia mielestäni. Minäkään en teini-iässä keskustellut syvällisiä äidin kanssa vaikka hyvä äiti olikin. Jos äiti olisi väkisin yrittänyt, en olisi silti avautunut.
Vanhemmista irtautuminen vaatii joskus pienempiä joskus isompia keinoja. Tämä kuuluu itsenäistymisprosessiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu ikään. Mutta älä hylkää äläkä liikaa kyttää(vaikka oikeesti kyttäätkin). Tärkeä ikä jotta irrottautuu vanhemmistaan ja itsenäistyy. Ovat silti pieniä. 💙
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Parin vuoden päästä huomaat, että se osaa edelleen puhua. Kyllä se siitä!
Aiemmin näin saattoivat väittää jopa psykologit. Erittäin hyvä uutinen on, ettei näin ole. Tätä ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Lapsen on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan ja heidän kanssaan keskustellaan ikätason mukaisesti jo pienestä pitäen. Tähän kun luo raamit ja rutiinit lapsi tietää, että vanhempi on kiinnostunut ja hän oppii sen keskustelutaidon joka kantaa sinne aikuisuuteen.
Kyllä myös lapsen luonne vaikuttaa. Minulle on kolme lasta, kaikkien kanssa oli avoimet ja hyvät välit, keskustelimme aina paljon asioista, kerroimme päivän kuulumisia jne. Kun lapset tulivat teini-ikään, yksi kolmesta sulkeutui, eikä jutellut enää niin avoimesti asioistaan kuin ennen. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, tämä teininä sulkeutunut pitää edelleen jonkinlaista etäisyyttä meihin. Kertoo kyllä kaikki ongelmansa minulle mutta ei samalla tavalla avoimesti juttele kaikesta kuin kaksi muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa silti pitää edes yksipuolista yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja menemisiä. Kyllä se ohi menee, etkä ole paska äiti. Kaikkea ei äidin tarvitsekaan tietää, mutta teinin pitää tietää, että äiti välittää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin yrittää pitää keskusteluyhteyttä, sitä pientäkin.
Et ole paska äiti lainkaan, kun kannat huolta ja olet vähän neuvotonkin.
Seuraa rahankäyttöä, muuttuuko kaveripiiri, tietokoneen käyttö kertoo paljon. Kännykkään ei voi koskea, mutta jos maksaa laskun sitäkin voi vähän tutkailla. Muuttuuko siisteyskäsitys, miten koulu ja siinä edistyminen. En tarkoita että vaaditaan kymppejä, vaan muutosta koulunkäynnissä.
Sanotaan, että pitää luottaa, jos kyttää se on kauhean mutisi, mielestäni ei ole, lapsen voi pelastaa kun saa ajoissa tietää, huomaa vaaranpaikat ja pääsee auttamaan ajoissa lasteen.
Sorry, mutta olen pikkasen jotain kokenut.
Näin mä olen aina ajatellut. Kun lapset oli pieniä mä päätin, että olen aina heille avoin ja osoitan heille, että aina saa tulla puhumaan kaikesta. Puhuttiin tosi paljon päivän iloista ja suruista lasten kanssa kun he oli pieniä. Nyt vain huomasin yhtäkkiä, että tätä yhteyttä ei enää ole. Tuntuu niin pahalta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin yrittää pitää keskusteluyhteyttä, sitä pientäkin.
Et ole paska äiti lainkaan, kun kannat huolta ja olet vähän neuvotonkin.
Seuraa rahankäyttöä, muuttuuko kaveripiiri, tietokoneen käyttö kertoo paljon. Kännykkään ei voi koskea, mutta jos maksaa laskun sitäkin voi vähän tutkailla. Muuttuuko siisteyskäsitys, miten koulu ja siinä edistyminen. En tarkoita että vaaditaan kymppejä, vaan muutosta koulunkäynnissä.
Sanotaan, että pitää luottaa, jos kyttää se on kauhean mutisi, mielestäni ei ole, lapsen voi pelastaa kun saa ajoissa tietää, huomaa vaaranpaikat ja pääsee auttamaan ajoissa lasteen.
Sorry, mutta olen pikkasen jotain kokenut.
Näin mä olen aina ajatellut. Kun lapset oli pieniä mä päätin, että olen aina heille avoin ja osoitan heille, että aina saa tulla puhumaan kaikesta. Puhuttiin tosi paljon päivän iloista ja suruista lasten kanssa kun he oli pieniä. Nyt vain huomasin yhtäkkiä, että tätä yhteyttä ei enää ole. Tuntuu niin pahalta. Ap
Jos se yhteys on siellä aina ollut, ei se sieltä mihinkään katoa. Nyt on vain tällainen vaihe! Olen varma, ettet ole huono äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin yrittää pitää keskusteluyhteyttä, sitä pientäkin.
Et ole paska äiti lainkaan, kun kannat huolta ja olet vähän neuvotonkin.
Seuraa rahankäyttöä, muuttuuko kaveripiiri, tietokoneen käyttö kertoo paljon. Kännykkään ei voi koskea, mutta jos maksaa laskun sitäkin voi vähän tutkailla. Muuttuuko siisteyskäsitys, miten koulu ja siinä edistyminen. En tarkoita että vaaditaan kymppejä, vaan muutosta koulunkäynnissä.
Sanotaan, että pitää luottaa, jos kyttää se on kauhean mutisi, mielestäni ei ole, lapsen voi pelastaa kun saa ajoissa tietää, huomaa vaaranpaikat ja pääsee auttamaan ajoissa lasteen.
Sorry, mutta olen pikkasen jotain kokenut.
Näin mä olen aina ajatellut. Kun lapset oli pieniä mä päätin, että olen aina heille avoin ja osoitan heille, että aina saa tulla puhumaan kaikesta. Puhuttiin tosi paljon päivän iloista ja suruista lasten kanssa kun he oli pieniä. Nyt vain huomasin yhtäkkiä, että tätä yhteyttä ei enää ole. Tuntuu niin pahalta. Ap
Anteeksi kirjoitusvirheeni, palasin tunteella aikaan oman lapseni kanssa!
Kuten joku taisi jo mainita, kuuluu terveen lapsen kehitykseen irtautua ja kokeilla rajoja. Pääasia, että lapsi tietää ettei hylätä, vaikka mitä tulisi ja kotiin saa ja pitää aina tulla. Itse hankin lapselleni murrosikää koskevaa kirjallisuutta, jota ujutin nätisti koneensa viereen. Netissä on niin paljon kaikkea jopa tuhoisaa soopaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kaikkea äidille kerrota. Eikä pidäkään. Normaali nuori mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Parin vuoden päästä huomaat, että se osaa edelleen puhua. Kyllä se siitä!
Aiemmin näin saattoivat väittää jopa psykologit. Erittäin hyvä uutinen on, ettei näin ole. Tätä ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Lapsen on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan ja heidän kanssaan keskustellaan ikätason mukaisesti jo pienestä pitäen. Tähän kun luo raamit ja rutiinit lapsi tietää, että vanhempi on kiinnostunut ja hän oppii sen keskustelutaidon joka kantaa sinne aikuisuuteen.
Kyllä myös lapsen luonne vaikuttaa. Minulle on kolme lasta, kaikkien kanssa oli avoimet ja hyvät välit, keskustelimme aina paljon asioista, kerroimme päivän kuulumisia jne. Kun lapset tulivat teini-ikään, yksi kolmesta sulkeutui, eikä jutellut enää niin avoimesti asioistaan kuin ennen. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, tämä teininä sulkeutunut pitää edelleen jonkinlaista etäisyyttä meihin. Kertoo kyllä kaikki ongelmansa minulle mutta ei samalla tavalla avoimesti juttele kaikesta kuin kaksi muuta.
Olemme puolisoni kanssa lapsuudenperheittemme esikoiset. Emme kerro omista ongelmistamme vanhemmillemme, sen sijaan he kertovat sisarustemme ongelmista meille. On raskas ja epämiellyttävä "varavanhemman" rooli.
Kannattaa miettiä ratkaisuja itsesyytösten sijaan. Voisitko järjestää teille kahdenkeskisiä hetkiä, jolloin ottaisit itse puheeksi kaikenlaista omasta nuoruudestasi? Esim. kahdenkeskiset automatkat ovat usein tilanteita, joissa voi ikään kuin ohimennen jutustella kaikenlaista. Kun ei tarvitse katsoa toista, nuoren on joskus helpompi puhua.
Minulla on ollut muutamia tilanteita, joissa on syntynyt yllättävä yhteys teiniin. Esimerkiksi otin yhteen aikaan tavaksi istua kokoamaan palapeliä olohuoneen pöydän ääreen. Pyysin nuorta auttamaan esim. reunapalojen etsimisessä ja siinä istuskellessa tuli juteltua kaikenlaista. Myös jokin muu mekaaninen, rauhallinen puuha jossa olet läsnä kiireettä ja ilman paineita, toimii yhtä hyvin.
Tyttöjen kanssa olen esim. saunassa saattanut alkaa kertoa jotakin ”muistoa” omista kouluajoistani ja nuori on saattanut yllättäen eläytyä tilanteeseen, tarjota näkökulmia tai alkanut kertoa jostakin vastaavasta asiasta omista kokemuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Parin vuoden päästä huomaat, että se osaa edelleen puhua. Kyllä se siitä!
Aiemmin näin saattoivat väittää jopa psykologit. Erittäin hyvä uutinen on, ettei näin ole. Tätä ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Lapsen on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan ja heidän kanssaan keskustellaan ikätason mukaisesti jo pienestä pitäen. Tähän kun luo raamit ja rutiinit lapsi tietää, että vanhempi on kiinnostunut ja hän oppii sen keskustelutaidon joka kantaa sinne aikuisuuteen.
Kyllä myös lapsen luonne vaikuttaa. Minulle on kolme lasta, kaikkien kanssa oli avoimet ja hyvät välit, keskustelimme aina paljon asioista, kerroimme päivän kuulumisia jne. Kun lapset tulivat teini-ikään, yksi kolmesta sulkeutui, eikä jutellut enää niin avoimesti asioistaan kuin ennen. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, tämä teininä sulkeutunut pitää edelleen jonkinlaista etäisyyttä meihin. Kertoo kyllä kaikki ongelmansa minulle mutta ei samalla tavalla avoimesti juttele kaikesta kuin kaksi muuta.
Olemme puolisoni kanssa lapsuudenperheittemme esikoiset. Emme kerro omista ongelmistamme vanhemmillemme, sen sijaan he kertovat sisarustemme ongelmista meille. On raskas ja epämiellyttävä "varavanhemman" rooli.
Perheet ovat erilaisia. Meillä sisarukset ja vanhemmat tietävät toistensa asiat aika pitkällekin. Olemme tiimi ja toistemme tukena edelleen, vaikka me lapset olemme asuneet omillamme jo 30 vuotta.
Ihan normaalia. Parin vuoden päästä huomaat, että se osaa edelleen puhua. Kyllä se siitä!