Lue keskustelun säännöt.
Mun teini ei kerro mulle enää mitään. Olenko ollut niin paska äiti?
04.10.2021 |
Vastaa vain parilla sanalla, jos jotain kysyy. Viettää enemmän aikaa ystävien kanssa kuin kotona. Ei ollut mulle kertonut mitään, että on paha mieli, mutta tyttö kertoi yhtenä päivänä, että veli oli itkenyt koulun jälkeen. Kun kysyin, että onko kaikki hyvin, mumisi vain että joo. Olen niin etääntynyt lapsestani. Tää on ihan hirveää.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Parin vuoden päästä huomaat, että se osaa edelleen puhua. Kyllä se siitä!
Voihan tuo olla lopullista erilleen kasvamista kuten monesti ystävien tai kumppanin kanssa. Ei minulle ole tullut teini-iän jälkeen tarvetta puhua äidilleni asioista eikä vastaavasti minua kiinnosta hänen asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Parin vuoden päästä huomaat, että se osaa edelleen puhua. Kyllä se siitä!
Aiemmin näin saattoivat väittää jopa psykologit. Erittäin hyvä uutinen on, ettei näin ole. Tätä ennaltaehkäistään pitämällä hyvää huolta keskusteluyhteydestä. Lapsen on tärkeää tietää, että vanhemmat ovat kiinnostuneet hänen kaikista asioistaan ja heidän kanssaan keskustellaan ikätason mukaisesti jo pienestä pitäen. Tähän kun luo raamit ja rutiinit lapsi tietää, että vanhempi on kiinnostunut ja hän oppii sen keskustelutaidon joka kantaa sinne aikuisuuteen.
Kyllä myös lapsen luonne vaikuttaa. Minulle on kolme lasta, kaikkien kanssa oli avoimet ja hyvät välit, keskustelimme aina paljon asioista, kerroimme päivän kuulumisia jne. Kun lapset tulivat teini-ikään, yksi kolmesta sulkeutui, eikä jutellut enää niin avoimesti asioistaan kuin ennen. Nyt kun kaikki ovat aikuisia, tämä teininä sulkeutunut pitää edelleen jonkinlaista etäisyyttä meihin. Kertoo kyllä kaikki ongelmansa minulle mutta ei samalla tavalla avoimesti juttele kaikesta kuin kaksi muuta.
Olemme puolisoni kanssa lapsuudenperheittemme esikoiset. Emme kerro omista ongelmistamme vanhemmillemme, sen sijaan he kertovat sisarustemme ongelmista meille. On raskas ja epämiellyttävä "varavanhemman" rooli.
Perheet ovat erilaisia. Meillä sisarukset ja vanhemmat tietävät toistensa asiat aika pitkällekin. Olemme tiimi ja toistemme tukena edelleen, vaikka me lapset olemme asuneet omillamme jo 30 vuotta.
Kerrotte parisuhdeongelmanne äidille ja äiti jakaa ne eteenpäin? Kuten miehen veljen sänkyongelmat vaimonsa kanssa? Joo, ei oltaisi haluttu tietää. 🤣
Meillä kerrotaan täällä on satanut tason juttuja tuollaiselle äidille/anopille.
Ihan normaalia. Siskoni istuskeli äidin kanssa teekupposen ääressä ja jutteli tuntikausia kaikista elämänsä yksityiskohdista. Herrasiunaa sitä jutun määrää! Itse lähinnä ahdistuin kaikista uteluista, mistä minä nyt olisin voinut muistaa mitä aineita opiskelen, tai oliko minulla kavereita, tai söinkö vai en... blaah. Onneksi äiti ei juossut perässä vaatimassa yksityiskohtaisia selostuksia, vaan tyytyi kohtaloonsa. En nyt aikuisenakaan ole ekstrovertti, että.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on!
Onko sama teini joka tuli ovet paukuen kotiin ja sulkeutui huoneeseensa? Vai sama teini jolle piti ostaa paita? Koulukuvausta varten? .Kuin viedä teini parturii?Mitä huomenna teinistä?
Odota, anna ajan kulua. Meillä oli erittäin vaikeita vuosia tyttären kanssa hänen ollessa 12-16v. Siis IHAN hirveätä. Ajattelin jo, että hän on jollakin tapaa mielisairas -- kunnes, se kuohunta ja ainainen sotameininki alkoi laantua. On nyt liki 18v nuori nainen, huolehtii itsestään ja muista -- ja arvostaa meitä vanhempina. Tsemppiä!!!