Lue keskustelun säännöt.
Tyytyväinen elämään yksin?
Jjj
03.10.2021 |
Onko muita, jotka tykkää elää ja asua yksin? Pitkiäkin suhteita on takana, eli tiedän senkin puolen . Joo kissoja on, muttei miestä, ei lapsia tai perhettä. Ja pidän tästä! Työhön kuuluva sosiaalisuus riittää, viikonloput on mukavaa ja antoisaa viettää rauhassa itsekseen. Toki on kavereita, joita harvakseltaan näkee. En kaipaa miestä ollenkaan, kun taas useimmat sinkut tuntuvat kaipaavaan, ja elämä "ei ole elämää" ilman miestä. Onko teitä muita samanlaisia, kun tuntuu että olen harvinaisuus asiassa?!
Kommentit (21)
Täällä olis yksi kans! Yksin olen asunut 12 vuotta, ja vaikka on ollut suhteita sen jälkeen olen silti saanut nauttia yksinolosta.
Toki välillä tulee vähän yksinäinen olo, ja tyydyttävä seksielämä puuttuu, mutta ilmankin pärjää.
Pitkään ajattelin kanssa, että elämäni menee hukkaan kun ei ole vaimoa, mutta erilaiset projektit, harrastukset tuo hyvää oloa + työkaverit/kaverit.
Vapaus painaa enemmän vaakakupissa kun "puuttuva" kumppani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä on pääsääntöisesti tyytyväinen yksin elämiseen. Joskus parisängyn lakanoita viikatessani mietin, että olis kyllä kätevää, jos olisi mies :)
Mun edellinen parisuhde päättyi 16 vuotta sitten ja olen niin tottunut yksinoloon, että vaikea olisi sovittaa toista ihmistä tähän elämään.
Lemmikki on. Rentoa ja rauhallista elämää. Huoletonta. En kaipaa kaiken maailman riidan haastajia, kiukuttelijoita, sabotoijia, vaatimuksia, kritisoimista... Yksin saa levättyä.
Monelle varmaan talous on iso syy pariutua ja muuttaa yhteen. Onneksi rahaa on kaikkeen mitä tarvitsee.
Semmoiset 45 vuotta olen haaveillut kunnon rakkaudesta, että olisi joku, jota rakastaa, joku, joka rakastaa. No, sellaista ei minulle suotu, joten nykyään olen jo aivan onnellinen yksineläjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin paljon onnellisempaa elää yksin kissojen kanssa, kuin huonon miehen kumppanina. Hyvistä miehistä ei ole kokemusta.
Lapset on, mutta useampi vuosi mennyt kumppanitta. En enää edes halua "lukita" itseäni kehenkään, kun ei kukaan kuitenkaan ole oikeanlainen. Viihdyn paremmin itsekseni kuin niin ja näin -seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se käänne taisi tapahtua 25-30 ikävuoden välillä, kun urautuminen yksineloon alkoi kunnolla. Nuorempana parisuhteesta haaveilin, mutta nyt ajatus ahdistaa.
Olen onnellinen yksin. Saan nikkaroida rauhassa, eikä kukaan mies tule valittamaan, että olen "väärällä" tavalla nainen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin todellakin yksin asumisesta! Parisuhdetta kaipaan toisinaan, mutta yhteistä asuntoa en voisi kuvitellakaan.
Olen mies ja nyt tänä vuonna 20 vuotta naimisissa. Jos tuo vaimo tuosta kuolisi tai lähtisi muuten menemään, niin en kyllä varmaan rupeaisi aktiivisesti uutta parisuhdetta hakemaan. Ja voisin kuvitella, että sitä kautta "jäisin" yksin ja voisin kuvitella olevani ihan onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellinen yksin. Tämä on tietoinen valinta. Olen elänyt avioliitossa ja ero oli paras päätös. En ole parisuhde ihminen vaan yksineläjä.
Olen asunut eron jälkeen yksin 10 vuotta ja täytyy myöntää, että nautin täysillä sinkkuelämästä! Ei tarvitse passata laiskaa miestä ja saa laittaa kotinsa juuri niin kuin haluaa.
Mulla on myös tyttökavereita, jotka eivät "pysty" elämään ilman miestä. Oon niin kyllästynyt heidän haikailuunsa, koska ei se mies tee elämästä sen parempaa.
Yksi nainen ei osannut edes oikein nukkua ilman miestä, onneksi sellainen sitten monen kokeilun jälkeen löytyikin. Samalla hävisi sekin "ystävä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan parasta ikinä! Mieluummin hyppäisin junan alle kuim ottaisin yhtäkään ukkoa vaivoikseni.
Vierailija kirjoitti:
Ihan parasta ikinä! Mieluummin hyppäisin junan alle kuim ottaisin yhtäkään ukkoa vaivoikseni.
u go girl!
Vaihtoehdot on yleensä
Asua yksin
Asua jonkun virkaan epäpätevän kanssa
Asua sellaisen kanssa jota rakastaa.
Eli asun yksin, jos suuri rakkaus on varattu.
Aina kun olen kokeillut yhteiseloa jonkun kanssa, se on mennyt kamalalla tavalla pieleen. Seurauksenia fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja jatkuva stressitila. Lisäksi siivoamista ja kotitöitä moninkertainen määrä.
Kyllä nautin omasta kodista ja rauhasta, vaikka kaipaisinkin kumppania. Mutta ei minusta ole kuin sairaille miehille hyödykkeeksi.
Vierailija kirjoitti:
On niin paljon onnellisempaa elää yksin kissojen kanssa, kuin huonon miehen kumppanina. Hyvistä miehistä ei ole kokemusta.
Nimenomaan lemmikistä on iloa, ja eipä mullakaan ole kokemusta hyvistä naisista. Muutama kävi vieraissa, ja yksi raivosi jatkuvasti + jatkuva syyllistäminen ja lopuksi veti jopa turpaan. Kiitos mutta ei kiitos, kaikkea ei tarvitse sietää. Yksin paremmin kun huonossa suhteessa
-2
Yksin hyvä olla. Pitkä parisuhde päättyi useampi vuosi sitten. Pari lyhyttä sen jälkeen mutta ei tuntunut hyvältä. Nyt hyvä olla näin enkä kaipaa uutta vakavampaa suhdetta tähän. Rahallisesti pärjään mukavasti. Ei alkoa eikä tupakkaa.
Kyllä, rakastan elämääni yksin. En olisi voinut ikinä kuvitella, että asuisin ja jakaisin elämääni jonkun kanssa sen jälkeen, kun lähdin lapsuudenkodistani. Haluan olla yksin ja päättää välittämättä kenestäkään muusta, mitä milloinkin teen.