Lue keskustelun säännöt.
Kun ei selsiä, niin ei muutakaan läheisyyttä
03.10.2021 |
Seksielämämme on hiipunut ja seksiä on enää n. kerran pari kuukaudessa. Mies on ollut jo pitkään halukkaampi osapuoli. Olen joskus ”torjunut” hänen lähentymisyrityksensä vetäytymällä tilanteesta. Näinä hetkinä seksi tosin olisi ollutkin melko mahdotonta.
Nyt tilanne on mennyt siihen, että miehestä on tullut hiljainen ja vetäytyvä. Mikään muukaan läheisyys ei enää käy, lähtee pois paikalta jopa.
Mikä ihme siinä on, että jos läheisyys ei johda seksiin, ei sitä sitten voi olla lainkaan. Onko se yhdyntä niin mahtavaa, että vain sillä on merkitystä? Ei siis enää vierekkäin oloa tai halailua lainkaan ja muutenkin tuntuu olevan pahantuulinen usein.
Muistelen aiemmasta, että fiilis muuttuu heti kun on ollut seksiä. Uskomatonta, että aikuisen miehen mielentilat on yhdynnästä riippuvaisia.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta, että aikuisen miehen mielentilat on yhdynnästä riippuvaisia.
Todella uskomatonta, että miehen mielentilaan vaikuttaa se, että ei pysty perustarpeitaan tyydyttämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Uskomatonta, että aikuisen miehen mielentilat on yhdynnästä riippuvaisia."
No kyse ei varmaan ole vain yhdynnästä. Ihminen on seksuaalinen olento. Se että torjutaan jatkuvasti käy itsetunnon päälle. Se saa myös helposti ihmisen kokemaan, että hänen seksuaalisuudessa, ja siis hänen perusolemuksessa on jotain väärää. Ei ole mikään pikkujuttu jos seksi loppuu parisuhteesta, ellei se ole molemmille ok.
Uskomatonta, että sinä aikuisena ihmisenä et ole ymmärtänyt tätä.
Uskomatonta on AP ajatus, että miehen kuuluisi ajatella ja tuntea kuten hän
Miehet ja naiset eroavat noin muutenkin, kuin sukupuoli elimistä.
Miehesi on loukkattu ja vetäytynyt haavoitettuna kuoreensa, tilanne vaikuttaa hankalalta, kun oma asennevammasi estää näkemästä asioita.
Asiaan löytyy ainakin kolme vaihtoehtoa ratkaisuun.
1. Annat pillua, vaikka ei huvita.
2. Keskustelu tai parisuhde terapia
3. Ero
Varmasti muitakin ratkaisuja
Miten voi olettaakaan, että liitto ja seksielämä ei muuttuisi pitkässä suhteessa. Tottakai sitä intohimoa on tuoreessa suhteessa enemmän. Nyt ksikki on tuttua ja turvallista, joten seksi ei oikein istu siihen yhtälöön.
Jos eroaisimme, ei sitä seksiä olisi välttämättä sittenkään saatavilla. Ja jos löytyisi uusi suhde, se melko varmasti olisi ajan saatossa samassa tilanteessa.
Miksi evoluutio on tehnyt seksistä miehille perustarpeen, mutta naisille ei. Olen varma, että suurimmassa osassa pitkiä liittoja, on nainen se, kuka ei enää välitä seksistä niin paljon kuin mies.
Sitten erotaan seksin takia ja kas kun sitä uudessa suhteessa sitten onkin taas enemmän, niin vika oli vain ja ainoastaan siinä ex-puolisossa.
Torjutuksi tuleminen ei tunnu mukavalta,olipa sitten mies tai nainen. Ei käynyt aloituksesta ilmi,kuinka pitkään suhdetta takana. Muutoinhan tuo on sitä tavallista tarinaa. Seksiä on kerran tai kaksi. Alussa sitä on kerran tai kaksi päivässä, vähän ajan kuluttua kerran tai kaksi viikossa. Tällä hetkellä olette tilanteessa jossa kerran tai kaksi kuukaudessa, joka liukuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi vuodessa. Siitä homma muuttuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi loppuelämänne aikana,tai voi olla vähemmänkin. Tämä on aivan peruskauraa, 80-90 prosenttia suhteista on juuri tätä. (Tiedän että tähän tämä eräs vakiokommentoija tulee ilmoittamaan kuinka he köyrivät viidesti päivässä vielä 63-vuotiaina. Tiedetään,kiitos). Ratkaisuja tähän on että totutte tilanteeseen, tai eroatte. Ihan riippuen siitä kuinka tärkeällää osalla seksi on elämässänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Evoluutio liittyy tähän siten että nainen tuntee halukkuutta seksiin ollessaan parhaassa tilassa hedelmöittymiselle. Kun raskaus tai useampia takana, halukkuus vähenee koska lisääntyminen on tehty ja äidinvaistot ovat päällimmäisenä mielessä. Kun ikää tulee hedelmöittymisen todennäköisyys lvähenee tai loppuu kokonaan, samassa tahdissa vähenee kiinnostus seksiin koska tarvetta sille ei ole. Alkaa mummo-jutut kiinnostaa enemmän.
Miehillä kiinnostus seksiin pysyy pidempään yllä,koska mahdollisuus omien geenien eteenpäinvientiin pysyy yllä hiemän pidempään. Ihminen ei ole biologialtaan yksiavioinen,joten miehelle ei ole väliä onko nainen se "oma" kumppani vai ei, eikä näin ole naisenkaan kohdalla. Pääasia on että naisella on tunne siitä että seksikumppani on hyvää perimänjatkoainesta, ja miehelle se että tulee yleensäkin tilaisuus päästä pukille.
Ylläolevat ovat kovinkin karkeita yleistyksiä, mutta suuressa kuvassa se menee näin. Erityisesti on muistettava että asia joka tunnetaan nimellä "tunteet" on sekin isolta osaltaan tiedostamattomia viettejä,ihan pelkkää biologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Torjutuksi tuleminen ei tunnu mukavalta,olipa sitten mies tai nainen. Ei käynyt aloituksesta ilmi,kuinka pitkään suhdetta takana. Muutoinhan tuo on sitä tavallista tarinaa. Seksiä on kerran tai kaksi. Alussa sitä on kerran tai kaksi päivässä, vähän ajan kuluttua kerran tai kaksi viikossa. Tällä hetkellä olette tilanteessa jossa kerran tai kaksi kuukaudessa, joka liukuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi vuodessa. Siitä homma muuttuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi loppuelämänne aikana,tai voi olla vähemmänkin. Tämä on aivan peruskauraa, 80-90 prosenttia suhteista on juuri tätä. (Tiedän että tähän tämä eräs vakiokommentoija tulee ilmoittamaan kuinka he köyrivät viidesti päivässä vielä 63-vuotiaina. Tiedetään,kiitos). Ratkaisuja tähän on että totutte tilanteeseen, tai eroatte. Ihan riippuen siitä kuinka tärkeällää osalla seksi on elämässänne.
Takana pari vuosikymmentä yhdessä oloa. Ja se tieto, että näin se menee todella monessa suhteessa, saa ihmettelemään, että miksi sitä ei hyväksyä. En ole torjunut miestäni, vain seksin. Hän on sen sijaan alkanut torjua kaiken läheisyyden ja hyvä kun puhuu minulle. Välillemme alkaaa kasvaa muuri.
Olen tottunut tilanteeseen enkä ole itsekään hylännyt seksiä täysin. Nähtävästi se on miehelleni niin iso asia, että sen takia voi heittäytyä kylmäksi ja lopulta varmaan heittää koko suhde romukoppaan. En vaan ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torjutuksi tuleminen ei tunnu mukavalta,olipa sitten mies tai nainen. Ei käynyt aloituksesta ilmi,kuinka pitkään suhdetta takana. Muutoinhan tuo on sitä tavallista tarinaa. Seksiä on kerran tai kaksi. Alussa sitä on kerran tai kaksi päivässä, vähän ajan kuluttua kerran tai kaksi viikossa. Tällä hetkellä olette tilanteessa jossa kerran tai kaksi kuukaudessa, joka liukuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi vuodessa. Siitä homma muuttuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi loppuelämänne aikana,tai voi olla vähemmänkin. Tämä on aivan peruskauraa, 80-90 prosenttia suhteista on juuri tätä. (Tiedän että tähän tämä eräs vakiokommentoija tulee ilmoittamaan kuinka he köyrivät viidesti päivässä vielä 63-vuotiaina. Tiedetään,kiitos). Ratkaisuja tähän on että totutte tilanteeseen, tai eroatte. Ihan riippuen siitä kuinka tärkeällää osalla seksi on elämässänne.
Takana pari vuosikymmentä yhdessä oloa. Ja se tieto, että näin se menee todella monessa suhteessa, saa ihmettelemään, että miksi sitä ei hyväksyä. En ole torjunut miestäni, vain seksin. Hän on sen sijaan alkanut torjua kaiken läheisyyden ja hyvä kun puhuu minulle. Välillemme alkaaa kasvaa muuri.
Olen tottunut tilanteeseen enkä ole itsekään hylännyt seksiä täysin. Nähtävästi se on miehelleni niin iso asia, että sen takia voi heittäytyä kylmäksi ja lopulta varmaan heittää koko suhde romukoppaan. En vaan ymmärrä.
Ei seksi ole mikään muusta elämästä erillään oleva saareke, jonka voi eriyttää muusta elämästä pois. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuvittelepa tilanne jossa miehesi ilmoittaa sinulle että muuten parisuhteemme menee ihan entisellään, paitsi että seksin hoidan naapurin Miran tai työkaveri- Essin kanssa, ja syömässä käyn äidin luona? Olisi sinulle ihan ok, ja kaikki jatkuisi mukavasti entisellään?
Vierailija kirjoitti:
Evoluutio liittyy tähän siten että nainen tuntee halukkuutta seksiin ollessaan parhaassa tilassa hedelmöittymiselle. Kun raskaus tai useampia takana, halukkuus vähenee koska lisääntyminen on tehty ja äidinvaistot ovat päällimmäisenä mielessä. Kun ikää tulee hedelmöittymisen todennäköisyys lvähenee tai loppuu kokonaan, samassa tahdissa vähenee kiinnostus seksiin koska tarvetta sille ei ole. Alkaa mummo-jutut kiinnostaa enemmän.
Miehillä kiinnostus seksiin pysyy pidempään yllä,koska mahdollisuus omien geenien eteenpäinvientiin pysyy yllä hiemän pidempään. Ihminen ei ole biologialtaan yksiavioinen,joten miehelle ei ole väliä onko nainen se "oma" kumppani vai ei, eikä näin ole naisenkaan kohdalla. Pääasia on että naisella on tunne siitä että seksikumppani on hyvää perimänjatkoainesta, ja miehelle se että tulee yleensäkin tilaisuus päästä pukille.
Ylläolevat ovat kovinkin karkeita yleistyksiä, mutta suuressa kuvassa se menee näin. Erityisesti on muistettava että asia joka tunnetaan nimellä "tunteet" on sekin isolta osaltaan tiedostamattomia viettejä,ihan pelkkää biologiaa.
Juuri näin, aikanaan ihmiset elivät vain noin 20 vuotiaiksi aikoinaan, lisääntyminen aloitettiin heti, kun hormoonit alkoivat hyrräämään. Riitti, että äiti eli noin 7 vuotta, niin lapsi pärjäsi omillaan yhteisössä.
Nyt kun eletään 100 vuotiaiksi, niin ei evolutio pysy perässä ja hauskasti suhteiden loppumisen suuri piikki on noin 7 vuodessa.
Olisi paljon parempaa, että tuo seksi ei olisi niin pari sidottua moralin kannalta vaan sitä voisi harrastaa spontaanimmin kaikkialla, naiset vapautuuvat seksuaalisesti vaikka laivalla, lapissa, kuntoutuksissa, mutta ei kotosalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torjutuksi tuleminen ei tunnu mukavalta,olipa sitten mies tai nainen. Ei käynyt aloituksesta ilmi,kuinka pitkään suhdetta takana. Muutoinhan tuo on sitä tavallista tarinaa. Seksiä on kerran tai kaksi. Alussa sitä on kerran tai kaksi päivässä, vähän ajan kuluttua kerran tai kaksi viikossa. Tällä hetkellä olette tilanteessa jossa kerran tai kaksi kuukaudessa, joka liukuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi vuodessa. Siitä homma muuttuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi loppuelämänne aikana,tai voi olla vähemmänkin. Tämä on aivan peruskauraa, 80-90 prosenttia suhteista on juuri tätä. (Tiedän että tähän tämä eräs vakiokommentoija tulee ilmoittamaan kuinka he köyrivät viidesti päivässä vielä 63-vuotiaina. Tiedetään,kiitos). Ratkaisuja tähän on että totutte tilanteeseen, tai eroatte. Ihan riippuen siitä kuinka tärkeällää osalla seksi on elämässänne.
Takana pari vuosikymmentä yhdessä oloa. Ja se tieto, että näin se menee todella monessa suhteessa, saa ihmettelemään, että miksi sitä ei hyväksyä. En ole torjunut miestäni, vain seksin. Hän on sen sijaan alkanut torjua kaiken läheisyyden ja hyvä kun puhuu minulle. Välillemme alkaaa kasvaa muuri.
Olen tottunut tilanteeseen enkä ole itsekään hylännyt seksiä täysin. Nähtävästi se on miehelleni niin iso asia, että sen takia voi heittäytyä kylmäksi ja lopulta varmaan heittää koko suhde romukoppaan. En vaan ymmärrä.Ei seksi ole mikään muusta elämästä erillään oleva saareke, jonka voi eriyttää muusta elämästä pois. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kuvittelepa tilanne jossa miehesi ilmoittaa sinulle että muuten parisuhteemme menee ihan entisellään, paitsi että seksin hoidan naapurin Miran tai työkaveri- Essin kanssa, ja syömässä käyn äidin luona? Olisi sinulle ihan ok, ja kaikki jatkuisi mukavasti entisellään?
Joillain se menee näin, varsinkin nuoremmilla. Moni on siellä polyamorisessa suhteessa ja usein se on nsinen jolla on haaremi miehiä
Ap ei ymmärrä kuin omat halunsa. Miehet kaipaavat yleensä seksiä. Kannattaa valita sellainen mies joka ei kaipaa sitä niin paljon. Onhan se kummallista että kun toista rakastaa, niin vaatii omien tarpeiden täyttämistä, mutta ei kykene ymmärtämään toisen tarpeita ja vaatii toista tukahduttamaan ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torjutuksi tuleminen ei tunnu mukavalta,olipa sitten mies tai nainen. Ei käynyt aloituksesta ilmi,kuinka pitkään suhdetta takana. Muutoinhan tuo on sitä tavallista tarinaa. Seksiä on kerran tai kaksi. Alussa sitä on kerran tai kaksi päivässä, vähän ajan kuluttua kerran tai kaksi viikossa. Tällä hetkellä olette tilanteessa jossa kerran tai kaksi kuukaudessa, joka liukuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi vuodessa. Siitä homma muuttuu siihen että seksiä on kerran tai kaksi loppuelämänne aikana,tai voi olla vähemmänkin. Tämä on aivan peruskauraa, 80-90 prosenttia suhteista on juuri tätä. (Tiedän että tähän tämä eräs vakiokommentoija tulee ilmoittamaan kuinka he köyrivät viidesti päivässä vielä 63-vuotiaina. Tiedetään,kiitos). Ratkaisuja tähän on että totutte tilanteeseen, tai eroatte. Ihan riippuen siitä kuinka tärkeällää osalla seksi on elämässänne.
Takana pari vuosikymmentä yhdessä oloa. Ja se tieto, että näin se menee todella monessa suhteessa, saa ihmettelemään, että miksi sitä ei hyväksyä. En ole torjunut miestäni, vain seksin. Hän on sen sijaan alkanut torjua kaiken läheisyyden ja hyvä kun puhuu minulle. Välillemme alkaaa kasvaa muuri.
Olen tottunut tilanteeseen enkä ole itsekään hylännyt seksiä täysin. Nähtävästi se on miehelleni niin iso asia, että sen takia voi heittäytyä kylmäksi ja lopulta varmaan heittää koko suhde romukoppaan. En vaan ymmärrä.
Niin,jos se on miehellesi ok,että seksi vähenee tai loppuu kokonaan on ihan fine, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole. Kuulostaa siltä että ei ole hänelle ok. Kyllä se torjutuksi tuleminen kylmentää pidemmän päälle, kokemuksesta sen valitettavasti tiedän. On kysymys siitä että minkä painoarvon kukakin antaa millekin asialle. Seksin loppuminen, tai hammastahnatuubin puristus väärästä kohtaa, tai väärän jalkapallojoukkueen kannattaminen, tai vääränväriset alushousut, tai vi-umainen anoppi, tai lihominen, tai ruma tatuointi, ovat ihan riittäviä syitä suhteen loppumiselle, Riippuen siitä mitä itsekukin painottaa elämässään,ja mitä toiselta vaatii ja toiselta sietää.
Kuulostaa hyvin tutulle, paitsi, että meillä seksiä ei ole kuin korkeintaan kerran kuussa. Läheisyys on niin ikään kadonnut täysin ja tähän olen syypäänä minä, jos asiaa katsotaan vain yksioikoisesti.
Useat ovatkin jo kommentoineet, että torjutuksi tuleminen satuttaa yhtä lailla myös miestä ja tämä pitää täsmälleen paikkansa. Ei minusta todellakaan ole mukavaa tulla torjutuksi. Omassa suhteessani torjutuksi tuleminen oli lopputulema käytännössä aina, joten minulla ei itse suojelemiseksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa aloitteiden tekeminen kokonaan.
Edellisestä pääsemmekin sitten läheisyyteen ja siihen, miksi myös se on kadonnut suhteestamme täysin. Tämä on hieman vaikeampi selittää, mutta yritän. Tämä liittyy enemmän ja vähemmän edellä mainittuun torjutuksi tulemiseen ja itsensä suojelemiseen torjunnan aiheuttamilta pettymyksiltä sekä ylipäätään seksin vähyyteen. Itselleni korkeintaan kerran kuussa ei riitä, kaipaisin seksiä esimerkiksi kerran viikossa tai useamminkin. Seksin puutteesta seuraa se, että halut kasvavat niin suuriksi, että läheisyys sen kaikissa muodoissa saa ne heräämään heti ja, kun vaimo ei seksiä halua, johtaa läheisyys väistämättä jälleen pettymykseen. Ja näillä patoutuneilla haluilla tätä ei yksinkertaisesti kestä, joten myös läheisyys oli itseni suojelemiseksi torjuttava. On parempi yksinkertaisesti pyrkiä välttämään tilanteita, jotka saattaisivat johtaa ajatuksiin seksistä kuin joutua jatkuvasti pettymään. Tilanne olisi varmasti toinen, jos seksiä olisi useammin, eikä halut pääsi kasvamaan niin suuriksi.
Aloittajalle haluaisin kommentoida vielä sen varren, että asiassa ei ole kyse siitä, että mielentila riippuu yhdestä yhdynnästä. Kyse on tärkeän perustarpeiden täyttymättä jäämisestä. Ja sanon nimenomaan perustarpeiden, koska kyse ei ole yksinomaan yhdynnästä ja seksistä vaan myös siitä, että samalla kun seksin tarve ei tule tyydytetyksi, niin samoin jää tyydyttämättä myös läheisyyden tarve, joka on aivan yhtä tärkeää miehelle kuin naisellekin.
Tästä kaikesta seuraa sitten se, että sitä alkaa välttelemään kaikkea kanssakäymistä ja kaikkia tilanteita, jossa on pienikin mahdollisuus, että halut nostaisivat rumaa päätään. En minäkään tätä halua, mutta minkäs teet? Pettymyksiä, puutetta ja torjuntaa ei vain kestä määräänsä enempää. Ei, vaikka kuinka rakastaisi.
Kyse ei siis missään nimessä ole yksinkertaisesti vain seksistä ja yhdestä yhdynnästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ovat pilanneet itsekkyydellään seksin. Onneksi ovat niin avoimia ja rohkeita. Nykyfeministit ovat kyllä jotain, josta en kehtaa edes sanoa mitään.
Kyllä se pelkkä läheisyys alkoi tympimään, kun se ei ikinä johtanut mihinkään. Ei tietenkään tarvitse johtaa joka kerta, mutta se ettei johtanut koskaan. Ja seksi on minusta suurinta läheisyyttä toisen kanssa, eihän sitä lähemmäs pääse. Ajastaan koko mies alkoi jotenkin ärsyttää ja ällöttämäänkin. Eroon tuo sitten päättyikin.
N37
Kyllähän tässä keveästi naisten oman itsensä ajattelu paistaa läpi. Itse ei tehdä mutta toiselta odotetaan seksin suhteen. Sitten kun mies yrittää yllättää, niin se on inhottava lääppijä.
Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että useimmat miehet tarvitsevat seksiä kokeakseen puolisonsa aidosti rakastavan heitä. Ei sitä turhaan kutsuta rakastelemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvin tutulle, paitsi, että meillä seksiä ei ole kuin korkeintaan kerran kuussa. Läheisyys on niin ikään kadonnut täysin ja tähän olen syypäänä minä, jos asiaa katsotaan vain yksioikoisesti.
Useat ovatkin jo kommentoineet, että torjutuksi tuleminen satuttaa yhtä lailla myös miestä ja tämä pitää täsmälleen paikkansa. Ei minusta todellakaan ole mukavaa tulla torjutuksi. Omassa suhteessani torjutuksi tuleminen oli lopputulema käytännössä aina, joten minulla ei itse suojelemiseksi ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa aloitteiden tekeminen kokonaan.
Edellisestä pääsemmekin sitten läheisyyteen ja siihen, miksi myös se on kadonnut suhteestamme täysin. Tämä on hieman vaikeampi selittää, mutta yritän. Tämä liittyy enemmän ja vähemmän edellä mainittuun torjutuksi tulemiseen ja itsensä suojelemiseen torjunnan aiheuttamilta pettymyksiltä sekä ylipäätään seksin vähyyteen. Itselleni korkeintaan kerran kuussa ei riitä, kaipaisin seksiä esimerkiksi kerran viikossa tai useamminkin. Seksin puutteesta seuraa se, että halut kasvavat niin suuriksi, että läheisyys sen kaikissa muodoissa saa ne heräämään heti ja, kun vaimo ei seksiä halua, johtaa läheisyys väistämättä jälleen pettymykseen. Ja näillä patoutuneilla haluilla tätä ei yksinkertaisesti kestä, joten myös läheisyys oli itseni suojelemiseksi torjuttava. On parempi yksinkertaisesti pyrkiä välttämään tilanteita, jotka saattaisivat johtaa ajatuksiin seksistä kuin joutua jatkuvasti pettymään. Tilanne olisi varmasti toinen, jos seksiä olisi useammin, eikä halut pääsi kasvamaan niin suuriksi.
Aloittajalle haluaisin kommentoida vielä sen varren, että asiassa ei ole kyse siitä, että mielentila riippuu yhdestä yhdynnästä. Kyse on tärkeän perustarpeiden täyttymättä jäämisestä. Ja sanon nimenomaan perustarpeiden, koska kyse ei ole yksinomaan yhdynnästä ja seksistä vaan myös siitä, että samalla kun seksin tarve ei tule tyydytetyksi, niin samoin jää tyydyttämättä myös läheisyyden tarve, joka on aivan yhtä tärkeää miehelle kuin naisellekin.
Tästä kaikesta seuraa sitten se, että sitä alkaa välttelemään kaikkea kanssakäymistä ja kaikkia tilanteita, jossa on pienikin mahdollisuus, että halut nostaisivat rumaa päätään. En minäkään tätä halua, mutta minkäs teet? Pettymyksiä, puutetta ja torjuntaa ei vain kestä määräänsä enempää. Ei, vaikka kuinka rakastaisi.
Kyse ei siis missään nimessä ole yksinkertaisesti vain seksistä ja yhdestä yhdynnästä.
Tuttu tilanne meilläkin ja tämä kommentti olisi melkein voinut olla itseni kirjoittama.
Ylsi näkökulma lisää kuitenkin. Oletko AP vahingossa tai huomaamattasi torjunut myös miehesi läheisyysyrityksiä, koska olet pelännyt hänen haluavan seksiä tai muusta syystä? Minä en ole seksiä ehdotellut enää vuosiin kun tiedän miten inhottavana vaimoni aloitteitani pitää. Olen kuitenkin yrittänyt pitää yllä läheisyyttä, mutta kun siitäkin on tullut niin monta torjuntaa niin ei sitäkään enää jaksa. Sitten ollaankin kuvailemassasi tilanteessa.
Minä taas kaipaisin hierontaa, mutta joudun usein pettymään kun ei mies jaksa. Saan siitä suurempaa nautintoa ja läheisyyttä kuin seksistä. Se on kaiken lisäksi huomattavan paljon helpompi toteuttaa. Onnistuu keskellä olohuonetta vaikka lapset ovat kotona, voi ääntelehtiä ja tuntuu niin hyvältä ja rentouttavalta. Ei tarvitse miettiä paikkaa ja aikaa ja olla hiljaa ja huonossa asennossa.
Vaikka en siis saa hierontaa niin usein kuin haluaisin, en sen vuoksi ota etäisyyttä ja ala mykkäkoulua.
Joku sanoi, että kannattaa ottaa mies, joka ei välitä seksistä. Kyllä minäkin siitä välitin hyvinkin paljon suhteemme alkuvuosina ja saatoimme harrastaa sitä montakin kertaa päivässä. Evoluutio on tehnyt tehtävänsä ja seksi ei ole enää niin kiinnostavaa.
Ja selsiä=seksiä