Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että mies pelkää minun pettävän häntä joskus vaikka en koskaan tekisi niin, ov
04.11.2009 |
Siis en tiedä onko ongelma vain omassa päässäni vai ajatteleeko mies oikeasti niin että voisin häntä joskus pettää tai jättää hänet kylmästi ja vaihtaa toiseen. Olemme ehkä hieman "epäsuhtainen" pari jos äkkiseltään tarkastelee. Minä olen sellainen hoikka mutta muodokas ja perusnätti, jolla on aina riittänyt vientiä miesten parissa. Mies taas on sosiaalisesti kömpelö ja arka lähestymään naisia, ulkonäöltään enneminkin ruma kuin normaali yleisen mielipiteen mukaan. Pelkään, että tämän takia mies pelkää että saattaisin lähteä jonkun toisen matkaan.
Mies silloin tällöin vähättelee puheissaan ulkonäköään, ja kehuu minun. Ja muutenkin välillä puhelee sellaisia josta voi päätellä että ei pidä itseään minään suosikkina naisten valinnoissa. Minulle hän kuitenkin on se kaikkein ihanin mies maailmassa, ja vaikka jos oikein objektiivisesti yritän katsoa ja tiedän ettei hän ole komea, niin minusta hän on silti erittäin miehekkään ja seksikkään näköinen omalla tavallaan.
Välillä tuntuu myös että muutkin katselevat meitä vähän ihmettelevästi kun liikumme yhdessä julkisilla paikoilla, juhlissa tms. Minua pidetään helposti bimbona tms. kun olen vielä blondikin, ja mieheni taas on pitkälle koulutettu ja älykäs. Vähemmän tutut eivät vaan tiedä että minultakin löytyy koulutusta ja meillä on todella paljon yhteisiä harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita miehen kanssa, aina löytyy juteltavaa. Yksi syy miksi rakastankin miestäni on se, että hän pitää myös pääni sisällöstä eikä vain ulkomuodostani niin kuin jotkut aiemmat miehet joita olen tapaillut.
Joten tämä nyt oli tällaista sekavaa pohdintaa, en tiedä onko tässä varsinaista ongelmaa, vai onko se ongelma vain omissa ajatuksissani. Mielipiteitä saa silti vapaasti kirjoitella, jospa ne vaikka auttaisivat
Kommentit (4)
lopeta pelkääminen, ja elä elämääsi, ettei se mene pelkäksi pelkäämiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin olemme ulkoisesti epäsuhtainen pari, eli minä olen vetävämpi. En kuitenkaan usko, että miehellä on siitä tai omasta ulkonäöstään mitään kompleksia.
Enemmäkin huoleni pohjautuu siihen, kun pari vuotta sitten minulla oli kausi, jolloin "etsin itseäni" ja sen myötä myös menin hieman liian pitkälle eräässä ihmissuhteessa. Mitään ei tapahtunut, mutta ei se kaukanakaan ollut.
Tuolla kaudella ei ollut mitään tekemistä mieheni ulkonäön kanssa, vaan se liittyi omaan etsintääni ja myös siihen, että mies oli niihin aikoihin jotenkin väsynyt eikä jaksanut huomioida minua naisena.
Asiat kuitenkin järjestyivät: minä tulin järkiini ja myös juttelin tilanteesta miehen kanssa melko avoimesti. Nyt olemme jo pitkään olleet onnellisia yhdessä, tai ainakin minä olen.
Takaraivossa vain jäytää joskus pelko, että mies epäilee jotain edelleen, vaikka siihen ei ole syytä. Toisaalta kyllä uskon hänen luottavan minuun, sillä hän ei ylipäätään ole sellainen asioiden kelaaja tai säätäjä kuin minä. Elämä on hänelle paljon yksinkertaisempaa kuin minulle.
paino sanoilla "vain kerran". olet kerran mennyt liian pitkälle ja kaukana ei ilmeiseti pettäminenkään ollut. mielestäni miehesi on aivan liian hyväuskoinen, jos luottamus palaisi täysin, eikä se palaudukaan vaikka miehesi niin sanoo ja haluaisit niin uskoa. eikä pidäkään palautua.
et taida ymmärtää (ehkä koskaan), mitä todellinen rakkaus on. vaikka miehesi pari vuotta sitten ei sinua riittävästi huomioinut, olisi juuri silloin tarvittu sinun panostasi enemmän, eikä pakenemista toisen syliin.
Olet puhunut asiasta "melko avoimesti"??? Eli sanot suoraan, että salaat asioita, sekin todistaa, että luottamusta ei kunnolla ole. avioliitossa ei saa olla salaisuuksia, tai jos on, ei ole luottamuksellinen liitto.
On aivan selvä, että miehesi epäilee jotain edelleen ja tulee aina epäilemäänkin (ehkä dementoituminen voi auttaa unohtamaan). syy epäilyyn on toimintasi aiemmin. tuntuu kuin olisit antanut sen itsellesi anteeksi. mitään syytä ei kuitenkaan ole. olet rikkonut parisuhteen sääntöjä tarkoituksella ja sen pitää olla anteeksiantamatonta.
Hyvä se on ettei ainakaan pidä sua itsestäänselvyytenä.
Parempi kun on vähän varmapaillaan.
Mekin olemme ulkoisesti epäsuhtainen pari, eli minä olen vetävämpi. En kuitenkaan usko, että miehellä on siitä tai omasta ulkonäöstään mitään kompleksia.
Enemmäkin huoleni pohjautuu siihen, kun pari vuotta sitten minulla oli kausi, jolloin "etsin itseäni" ja sen myötä myös menin hieman liian pitkälle eräässä ihmissuhteessa. Mitään ei tapahtunut, mutta ei se kaukanakaan ollut.
Tuolla kaudella ei ollut mitään tekemistä mieheni ulkonäön kanssa, vaan se liittyi omaan etsintääni ja myös siihen, että mies oli niihin aikoihin jotenkin väsynyt eikä jaksanut huomioida minua naisena.
Asiat kuitenkin järjestyivät: minä tulin järkiini ja myös juttelin tilanteesta miehen kanssa melko avoimesti. Nyt olemme jo pitkään olleet onnellisia yhdessä, tai ainakin minä olen.
Takaraivossa vain jäytää joskus pelko, että mies epäilee jotain edelleen, vaikka siihen ei ole syytä. Toisaalta kyllä uskon hänen luottavan minuun, sillä hän ei ylipäätään ole sellainen asioiden kelaaja tai säätäjä kuin minä. Elämä on hänelle paljon yksinkertaisempaa kuin minulle.