Tajusin, että nyt vasta viisikymppisenä uskallan vihdoin olla välittämättä muiden mielipiteistä

Onnittelut! Minulle kävi samoin kun olin suunnilleen 50 myös. Elämä helpottui kovasti. Samalla huomasin että olen itse suvaitsevaisempi toisten suhteen. Mikään tiukkapipo en ole ennenkään ollut, mutta itsekseni olen monien muiden ratkaisuja silti pitänyt huonoina (kun en itse olisi tehnyt samoin). Mutta pitkään aikaan en ole nyt enää miettinyt toisten ihmisten tekemisiä niin kriittisesti.

Minä tajusin tuon vasta nyt lähes kuusikymppisenä. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Mä olen 46 v ja saman asian äärellä. Lapsena minun piti olla aina kiltti ja mukautuva ja jatkoin samaa kaikissa ihmissuhteissa. Kiltisti kuuntelin ilkeyksiä " kavereilta" ja sukulaisilta. Onneksi mies oli ja on reilu ja kiltti. Anoppi sen sijaan nälvi ja hyppyytti vuosikymmeniä. Yritin olla hänellekin mieliksi,mutta ei hän tosiaan sitä arvostanut. Jatkoi vain kiusaamista.

Jostain ihme syystä tunsin syyllisyyttä jos laitoin rajat. Sitten vasta tajusin että minulla on oikeus omiin tunteisiin ja valintoihin. Ja muilla omiinsa.

Hauska huomata olevani kymmenen vuotta etuajassa. N40

Näinhän se yleensä menee, ja ehkä siihen on biologiset perusteensa. Kun estrogeenin tuotanto vähenee testosteroni pääsee vaikuttamaan ja elämä helpottuu kun viimein voi olla oman elämänsä valtias.

Kai se kyse on siitä, että kun on näin kauan pyrkinyt olemaan muille mieliksi oman mukavuuden kustannuksella, niin nyt vihdoin kokee, että nyt on oma vuoro.

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomata olevani kymmenen vuotta etuajassa. N40

Täällä 20 vuotta etuajassa 👋

Ja nyt sitten olet yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomata olevani kymmenen vuotta etuajassa. N40

Täällä 20 vuotta etuajassa 👋

Ja täällä 46 vuotta(ikäni), kiitos viisaitten vanhempieni.

Mä vapauduin tuosta jo nelikymppisenä. Ehkä vähän aikaisemminkin.

Nuorena ei aina tohtinut.

Mä olen huomannut saman omista vanhemmistani. Asuimme pienellä paikkakunnalla ja koko perheemme elämä pyöri "mitähän ne meistä ajattelee, pakko sulautua massaan" -periaatteella. Molemmat myös miellyttivät työnantajiaan tekemällä palkattomia ylitöitä. Kiva, että huomasivat vasta 50-vuotiaina, että edes pikkukylissä harvemmin ihmisiä kiinnostaa muu kuin oma pe*se. Mutta itse joudun hoitamaan itseäni nyt kolmikymppisenä terapiassa. 

45 vuotta, ja saman asian äärellä. Ilmenee myös niin, että nykyään sanon, mitä ajattelen, vaikka se ei ole sitä, mitä oltais niin kovasti oltu tilaamassa.

Vieläkin muistelen lämmöllä kun annoin takaisin juoruakalle oikein kunnolla. Nykyään pelkää mua 😁. Hitsi kun teki kutaa kun latasin täysillä päin naaama kun tuli ryppyilemään.

Vierailija kirjoitti:

Kai se kyse on siitä, että kun on näin kauan pyrkinyt olemaan muille mieliksi oman mukavuuden kustannuksella, niin nyt vihdoin kokee, että nyt on oma vuoro.

Ja kun itse ei oma-aloitteisesti sanoisi kellekään ilkeästi, miksi sitten pitäisi ottaa vastaan muilta tahallista ilkeyttä? Edelleenkään en aloita, mutta sanon kyllä suoraan jos v.ttuillaan.

Hyvä!

Miehessä ja naisessa on omat eronsa. Mieti jos joku mies ilmoittaisi tuon saman...

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska huomata olevani kymmenen vuotta etuajassa. N40

Täällä 20 vuotta etuajassa 👋

Onnittelut! Elämäsi on varmasti helpompaa kuin monien muiden. Siis: en tarkoita että mikään tai kukaan muu olisi tehnyt siitä helpompaa, vaan sinä itse! Hienoa!