Lue keskustelun säännöt.
Ups, karkasi äsken :-) eli onko nykyinen miehesi elämäsi rakkaus?
04.11.2009 |
Mun aviomieheni ja kahden lapseni isä on kyllä kaikin puolin ihana puoliso ja elämänkumppani mutta jo ihan rehellinen olen niin todellinen sielunkumppanini (ja elämäni rakkaus) oli häntä edeltänyt pitkäaikainen poikaystäväni & kihlattuni. Yhdessä oltiin hänen kanssaan yli 10 vuotta, mentiin vain yhteen varmaan liian nuorina, joten kihlautumisesta huolimatta koettiin silloin aikoinaan molemmat että emme vielä voi avioitua vaan elämää on vielä nähtävä sitouttumattomanakin. Tiet veivät siis erilleen vuosiksi emmekä olleet toistemme kanssa missään tekemisissä. Ajattelin häntä kyllä useinkin ja vähitellen huomasin että kovin lämpimästikin :-) Nyt ollaan taas "tavattu" fb:ssä. Molemmilla on perheet tahoillaan, mutta molemmat ollaan sitä mieltä että jotain todella erityistä ja merkittävää meidän kahden välisessä suhteessa on aina ollut...
Kommentit (26)
Hän on ensimmäinen rakkauteni ja toivottavasti viimeinen. Yhteisiä vuosia takana reilu 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä onko mulla mitään "elämäni rakkautta". Olen jossain vaiheessa lakannut rakastamasta kaikkia miehiä joiden kanssa olen koskaan ollut, ei ole siis kukaan jäänyt kaihertamaan.
En osaa sanoa rakastanko nykyistä miestäni (joka on myös lasteni isä), ainakaan hän ei ole kaikin puolin ihana vaan mielestäni usein todella ärsyttävä. Kumppanuutta kyllä tunnen hänen kanssaan.
kun aloin mieheni kanssa seurustelemaan. Alku oli "varovainen", olin itse vähän sellaisella katotaan meiningillä, koska mies ei ollut pätkääkään mun tyyppiä. Tätä sanoivat kaikki. Minä olen dynaaminen ja ulospäinsuuntautunut, mies taas sellainen tossukka ja vähän reppana.
Nyt on kohta 8 vuotta takana ja täytyy todeta, että onneksi lähdin kokeilemaan :) Tuskin löytäisin mistään sopivampaa kumppania ja sää lapsilleni. Seksikin vain paranee ja intohimoa on vähintään yhtä paljon kuin alussa, vaikka meillä on pieni vauva.
Eli vastaus kysymykseesi on kyllä, mieheni on "se oikea".
Niin paljon ollaan yhdessä koettu, että vaikka mitä tapahtuisi niin hän kyllä pysyisi elämäni rakkautena. Hän vei neitsyyteni, hänen kanssa kädet jännityksestä täristen asteltiin alttarille ja pappi sanoi aamen. Eka positiivinen raskaustesti, eka vuokrakoti, eka omistusasunto, yhteinen remontin tekeminen, kaikenlaisia henkilökohtaisia kriisejä ja tukea kun lapsemme sairasti. Yhteiset lapset ja yhteinen kasvu nuorista aikuisiksi. Kaiken tämän kun ollaan yhdessä jaettu niin rakkaus on vahvistunut todella suureksi ja en missään nimessä voisi kuvitella koskaan sanovani kenestäkään muusta "elämäni rakkaus".
Minulle elämän rakkaus merkitsee sitä, että hän todella on siinä vierellä, ihan oikeasti tukee, kuuntelee näkee ja kokee kanssani. Mikään pilvilinna-mies jonka kanssa oltiin samalla aaltopituudella kun pari sanaa vaihdettiin, ei voisi ikinä mennä oikean elämäni rakkauden edelle!!
10 vuotta oltu yhdessä ja kaikilta osapuolilta on se Hän. Tätä aikaisemmin kokemusta mm. 3 v pitkästä suhteesta. Silloinkin rakastin, mutta emme sopineet yhteen. Olen iloinen myös aikaisemmasta suhteesta, koska tiedän että se mitä nyt on on harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kanssa olen koska satuttiin törmäämään ja myöhemmin rakastumaan. Tulee heti mieleen kauniiden ja rohkeiden brooke kun ruvetaan puhumaan noin "hempeitä" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on loistava isä, hyvä aviomies ja lisäksi huumorintajuinen, luotettava, osaava ja vastuullinen. Ja älykäs ja huomioiva ja ennakkoluuloton seksikumppani.
Silti elämäni rakkaus on mies, jonka kanssa ei koskaan ole eletty arkea. Varmasti tuo illuusio karisisi muutamassa vuodessa ja sitä, mitä siitä jäisi jäljelle on mahdoton sanoa. Enkä oikeasti haluaisi miestä, joka on niin paljon samanlainen kuin minä itse, myös heikkouksiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanasti tuli kaipuu oman miehen kainaloon, vaikka just eilein tilitin hänelle tästä "ei me olla oikeita toisillemme". Yhdessä on käyty läpi tosi vaikeitakin aikoja, henkilökohtaisia kriisejä ja kasvu nuoresta aikuiseksi. Koettu myös ihania juttuja. Mies arvostaa minua, pitää kauniina ja muistaa antaa positiivista palautetta, tekee kotitöitä, tukee ja kuuntelee, on huumorintajuinen ja ihana auringonpaiste. Aijai, tulis jo mies kotiin että pääsis halamaan. Aina väillä sitä vaan unohtaa miten hieno mies viereltä löytyy.
ketään muuta en ole koskaan rakastanut 40 elinvuoteni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
me olemme olleet yhdessä 16 vuotiaasta asti ja nyt 30 vuotis synttärit lähestyy.
tiesin jo ennen kuin annoin periksi miehelle ja seurustelulle että kun ja jos alan hänen kanssaan olemme KAUAN yhdessä. ja niin on oltukkin.
on ollut ylä ja ala mäkiä ja kolme lasta on saatu aikaiseksi.
se alku huuma meni varmasti ensimmäisen vuoden aikana mutta kyllä voin sanoa rakastavani edelleen.
sitä ei sitten teidä olisiko josssain meille molemmille olemassa paremmat kumppanit..
kuule mitä jos sinäkin keskittyisit omaan perheeseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt 13v yhdessä ja vielä tuntuu siltä
Mutta se, johon sitouduin. Aikani haikailin muittenkin perään, mutta tuskin se elo kummempaa olisi kenenkään kanssa. Sitä paitsi mies on osoittautunut uskolliseksi ja luotettavaksi ja hyväksi isäksi lapsillemme. Seksikin sujuu.
laittaa joskus mietityttämään.
Minun mieheni on kaikin puolin ihana ja rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta.
On kuitenkin olemassa myös mies, jonka kanssa kemiat synkkasivat ja synkkaavat edelleen täydellisesti. Joka kerta tavatessamme välillämme on myös muiden silmin havaittavaa sähköä. Hänen kanssaan en koskaan ole seurustellut, enkä tiedä olisiko seurustelusta hänen kanssaan koskaan tullut mitään isompaa. Hän olisi varmasti seksikumppanina täydellinen ja se oikea minulle, mutta toisaalta elämänkumppanina uskon mieheni olevan minulle se oikea.
Mitä siis vastaisin?
On ollut ylämäkeä ja alamäkeä ja kaikenlaista. Mutta pois en vaihtaisi.
Minullakin oli AP:n kaltainen juttu. Tuntui, että jäi jonkun kanssa moni asia kokematta. Pidimme yhteyttä pitkän aikaa ja "hehkutimme" etäsuhdettamme. Juuri näin, että olemme sielunkumppaneita ja suhteemme on erityinen. 15 vuoden jahkaamisen jälkeen kyllästyin ja sanoin, että minulle piisaa. Päätös luopua tästä "salarakkaasta" on parantanut elämänilaatua paljon. Energia pysyy kasassa, enkä haikaile jonkun romeon perään.
Ymmärsin, että se oli tapa vain tuntea itsensä jollain tapaa erityiseksi. Nyt kun keskitän ajatukseni mieheeni huomaan, että rakkaus ja erityisyyden tunne ovat syventyneet puolin ja toisin.
AP, kyllä se helpottaa. Huijaa nyt itseäsi muutama vuosi.
Välillä olen epäillytkin sitä. Yhteiselossa on opettelemista, johtuu varmaan kumpaisenkin taustoista... mutta mies on hyvä isä ja valtavan rakastunut minuun kaikista vioistani huolimatta. Minä en koe niin suuria tunteita, mutta järjellä kun asiaa katsoo, niin parempaa miestä en voisi saada. Rakastan häntä päättäväisellä ja uskollisella rakkaudella, en niinkään tunteen palolla.
Miten niin lapset on syy pysyä yhdessä?
Enkä tarkota että tarttee olla suuria tunteita kumppaniaan kohtaan, ei kukaan ole kiimanen eläkeikään yhdestä ja samasta (paitti jos on hyvät lääkitykset).
Minua ainakin loukkaisi jos toinen olisi kanssani vaan koska olen lapsia sille saanut.
Mitä sitten kun lapset kasvaa?
Mitä sitten kun lapset muuttaa kotoa?
Mitä sää aiot opettaa lapsellesi kun se kasvaa ja katselee että vanhemmat ei nyt RAKASTA toisiaan, vaan elää keskenään?
Mitä sää aiot sanoa lapsellesi jos se sanoo joskus että ei halua olla toisen kanssa, mutta jää vaan hengaamaan koska on noita lapsia?
Olen äärettömän ilonen että vanhempani erosivat, siksi että ne elää nyt suhteissa joissa kunnioittaa, rakastaa ja haluaa toista.
Miten moni pari nyt muka nro 29 iltaisin halailee ja romantisoi?
Mimmonen on sun mielikuva toimivasta suhteesta ja arjesta?
Suhdetta voi korjata laittamalla tietokone kiinni ja olemalla toiselle kumppani!
Tunnen erään nuoren parin joka on niinkuin te. Ja me sukulaiset ollaan ihan kauhuissaan katseltu niitten leikkiä "perheenä".
Itsehän teette elämästänne vaikeaa, sääli vaan että lapset katselee sivusta kun äiti tulee kaverilta aamulla neljältä ja ukon pitää lähteä töihin silloin.
Miksi sitä ei voi tajuta, että pilaa siinä miehen elämää? Koska ei pysty hoitamaan palettia yksin? Sitä se on, ei oteta vastuuta elämisestä. Tyydytään marttyyriden nimessä leikkimään kotia. Kuka siitä voittaa? Lapset, jotka saa kieron kuvan parisuhteesta? Höpöhöpö.
Ei ole yhtä oikeaa, on monta jonka kanssa voisi olla yhdessä. Mutta mitä nekään olisi, jos ei pysty yhden hyvän kanssa olemaan? Ainakin hyvä seksi? Romantiikkaa hautaan saakka?
Koneet kiinni ja romantisoimaan.
28
Ja hänet löysin vasta vähän alle nelikymppisenä oltuani jo pitkään naimisissa toisen miehen kanssa. Lapsetkin tuli tehtyä ensimmäisen miehen kanssa. Mutta nyt olen onnellinen tämän miehen kanssa. Yhteiseloa on kestänyt kymmenen vuotta ja rakkaus roihuaa.