Uupunut ystävä, miten suhtautua?

Miksi alapeukku??

Kerro hänelle, että olet käytettävissä, jos tarvitsee ja annat sen jälkeen olla rauhassa. Uupumuksesta toipuminen vie helposti kuukausia ja viimeinen asia mitä hän nyt tarvitsee on syyllistäminen kaverisuhteiden laiminlyönnistä.

Vierailija kirjoitti:

Kerro hänelle, että olet käytettävissä, jos tarvitsee ja annat sen jälkeen olla rauhassa. Uupumuksesta toipuminen vie helposti kuukausia ja viimeinen asia mitä hän nyt tarvitsee on syyllistäminen kaverisuhteiden laiminlyönnistä.

Tämä on varmasti hyvä lähestymistapa. Ei ole tarkoituksena ollutkaan syyllistää häntä millään tapaa.

Ap

Masentunut peruu tapaamisia.

Ei jaksa. Luulee jaksavansa.

Stressaantuu.

Kävelyt ja puhelut on hyviä. Jos liikaa panostusta niin ei jaksa. Tulee seinä.

Hoida itseäsi hyvin., sitten itsekin jaksat.

Masentuneelle myös ohjeita, että syö nukkuu liikkuu.

Tee sinä oman jaksamisesi mukaan.

Jos ystäväsi on uupunut ja sinä olet jotenkin liian vaativa tai voimia vievä? Oman jaksamisensa takia on vähentänyt näkemistäsi ja sitten harvakseltaan tapailee "helpompia" ystäviä. Voi toki myös olla, että ne toiset ystävät ovat antaneet ihan konkreettista apua ja menneet ihan kotoa hakemaan ihmisten ilmoille. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväsi on uupunut ja sinä olet jotenkin liian vaativa tai voimia vievä? Oman jaksamisensa takia on vähentänyt näkemistäsi ja sitten harvakseltaan tapailee "helpompia" ystäviä. Voi toki myös olla, että ne toiset ystävät ovat antaneet ihan konkreettista apua ja menneet ihan kotoa hakemaan ihmisten ilmoille. 

Arvasin, että täällä tulee syyllistäviä viestejä. Olen ystävääni auttanut konkreettisesti lukuisia kertoja. Ja tuo kotoa hakeminen olisi hänelle painajainen.

Ap

Introvertti, ei halua tehdä tarkkoja suunnitelmia etukäteen, koska ei tiedä mitä huvittaa milloinkin tehdä. Ne muut kaverit pyytäneet/olleet oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Hei ap.

Kuulostaa, että todella välität ystävästäsi ja ystävyydestänne. Olet kuitenkin neuvoton, miten menetellä.

Mietin, että oletko ottanut asian ihan tuollaisenaan puheeksi: kertonut, että olet huolissasi hänestä ja toivoisit hänen voivan paremmin etkä haluaisi luopua hänestä. Mutta että samalla koet, että hän tarvitsisi ulkopuolista apua, jotta ei erakoituisi vaan jaksaisi alkaa hoitaa itseään. 

Jos mahdollista, voisitte ihan yhdessä vaikka ottaa yhteyttä esim. psykiatriseen sairaanhoitajaan. Pelkkä se, että sanoo toiselle että soita jonnekin, ei usein auta. 

Viime kädessä et kuitenkaan ole vastuussa ystäväsi terveyden hoitamisesta,  etkä voi yksin ylläpitää ystävyyttä. Ystävyys on vastavuoroinen suhde, eikä se voi pitkiä aikoja perustua siihen että toinen vain tukee. Mutta on kuitenkin selvä, että joinain aikoina toinen ystävyyden osapuolista voi enemmän olla tuen tarpeessa ja joskus myöhemmin roolit vaihtuvat tai tasapainottuvat.

Toivottavasti saatte ystävyytenne ylläpidettyä ja voitte olla vielä yhteydessä toisiinne, kunhan ystäväsi tilanne jotenkin helpottuu esim. ammatillisen keskusteluavun myötä

Voihan nyt olla niin, että ap on niin hyvä ystävä, että hänelle "uskaltaa" oharit tehdä. Lisäksi ap myös tietää "liikaa" ja hänen kanssaan varmasti lipsahtaisi keskustelu uupumuksen puimiseksi, mikä veisi voimavaroja molemmilta, eikä tapaamisesta jäisi hyvä maku suuhun kummallekaan. Tämän takia voi olla helpompi nähdä muita vieraampia ihmisiä, jolloin oikeasti voi keskittyä vaikka siihen konserttiin ja hetkeksi jättää kaikki rankat asiat taakseen.

Vierailija kirjoitti:

Voihan nyt olla niin, että ap on niin hyvä ystävä, että hänelle "uskaltaa" oharit tehdä. Lisäksi ap myös tietää "liikaa" ja hänen kanssaan varmasti lipsahtaisi keskustelu uupumuksen puimiseksi, mikä veisi voimavaroja molemmilta, eikä tapaamisesta jäisi hyvä maku suuhun kummallekaan. Tämän takia voi olla helpompi nähdä muita vieraampia ihmisiä, jolloin oikeasti voi keskittyä vaikka siihen konserttiin ja hetkeksi jättää kaikki rankat asiat taakseen.

Näin tämä asia saattaa hyvinkin olla

Ap

Älä ainakaan tee kuten minun entinen paras ystäväni, jolle kerroin uupumuksesta, mutta jaksoin edelleen ehdotella hänelle tapaamisia, tosin aiempaa harvemmin.

Hän ei suostunut tapaamisiin, mökötti pari kuukautta ja ilmoitti sitten, että eiköhän tämä ollut tässä. Jälkeenpäin laitteli passiivisaggressiivisia viestejä, jossa syytteli minua hylkääjäksi. Huoh.

Uupunut tekee sen, mitä jaksaa ja menojen peruminen ja peruuntuminen kuuluu asiaan. Hänellä on myös oikeus muihin ystäviin. Varmaan niitä peruutuksia sattuu heidänkin kohdalla, mutta kiva, että silloin tällöin onnistuukin. 

Joskus on helpompi olla niiden ystävien seurassa, jotka eivät tiedä kaikkia asioita. Joskus läheiset ystävät käyvät raskaiksi, jos haluavat jatkuvasti puhua syvällisiä asioita. Joskus tuntuu hyvältä käydä ulkona ja rupatella jonkin kaverin kanssa tyhjänpäiväisyyksiä. Sellainen hyvän ystävän säälivä katse tai äänensävy joskus suoraan sanoen vttuttaa.

Oma läheiseni on saattohoidossa, minkä vuoksi elämä on raskasta. Olen huomannut, että oman puolisoni lisäksi siedän vapaa-ajalla vain hyvänpäivän tuttuja ja tuntemattomia. Ystävien huolehtiminen tuntuu tällä hetkellä tukahduttavalta. Kuoleman läheisyys arjessa on piinaavaa, joten vapaina hetkinä haluan jutella vaikka julkkisjuoruista tai säästä, enkä märehtiä ja selvitellä tuntojani ystäville. Oloni on tottakai aivan kamala, koska olen menettämässä läheisen. Tässä vaiheessa siinä ei ole kovin paljon analysoitavaa tai keskusteltavaa. 

Nämä menojen peruutukset ja oharit kuuluvat hänen luonteenkuvaansa. On ollut aina, vuosikausia näin. Jo paljon ennen tätä uupumista. Tämä piirre on ollut ymmärrettävästi hieman ärsyttävää.

Mutta nyt uupumisen aikana ymmärrän tietysti hyvin, jos ei jaksa sopia mitään. Enkä ole mitään pitkään aikaan yrittänytkään ehdottaa.

Ap

Mun oli lopetettava tällaisen ystävän kanssa yhteydenpito. Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta ihan itseni kannalta päätin että nyt riittää. En ole itsekäs yleensä, teen ystävieni avuksi mielelläni asioita ja tuen ja kuuntelen. Usein jopa liian kiltti ja empaattinen joten ehkä helppo "uhri" hyväksikäytölle.

Meillä meni kaikki ystäväni pillin mukaan. Minun ehdotukseni eivät kelvanneet, minun kanssa ei voinut viettää aikaa kun se oli niin hankalaa ja ehdotin asioita joista ei pidä. Muuten ymmärrän täysin, mutta en sitä, että samaa, "en tykkää" asiaa voitiin kyllä tehdä jonkun muun ystävän kanssa hyvillä mielin. Samoin kuin sovitut tapaamiset peruttiinkin yks kaks, mutta muiden tapaamisista pidettiin kiinni.

Yhteyttä otettiin lähinnä silloin kun oltiin jotain vailla. Välissä saattoi olla viikkoja taukoa. Ei jaksettu puhua kun minä olin aloitteellinen ja luvattiin olla yhteydessä seuraavana päivänä, mutta meni viikkoja. Minun olisi pitänyt jaksaa jutella hänelle puhelimessa asiakaspalvelussa töissä ollessani ja kun kieltäydyin vedoten töihin, niin eipä enää kiinnostanut.

Ohareita tehtiin viime tipassa ja alustavasti sovituista asioista jotka jäi siihen, että hän palaa asiaan, näkyi sitten somessa hehkutusta, että tavattu on porukalla millä pitikin, mutta minut oli unohtanut infota.

On käsittääkseni nyt masentunut ja elämänilo kadoksissa, silloin kun olin vielä tekemisissä, syy ikäviin asioihin oli oikeastaan aina joissakin muissa. Toivon että saa asiansa kuntoon ja saa elämästä taas kiinni.

Minun oli katkaistava välit kun huomasin erään oharin jälkeen, että alan voida huonosti sen jälkeen kun olemme yhteydessä olleet. Minun tehtävä ei ole olla aina tavoitettavissa kun toista sattuu kiinnostamaan ja olla ilmaa silloin kun ei kiinnosta.

Tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Joskus on helpompi olla niiden ystävien seurassa, jotka eivät tiedä kaikkia asioita. Joskus läheiset ystävät käyvät raskaiksi, jos haluavat jatkuvasti puhua syvällisiä asioita. Joskus tuntuu hyvältä käydä ulkona ja rupatella jonkin kaverin kanssa tyhjänpäiväisyyksiä. Sellainen hyvän ystävän säälivä katse tai äänensävy joskus suoraan sanoen vttuttaa.

Oma läheiseni on saattohoidossa, minkä vuoksi elämä on raskasta. Olen huomannut, että oman puolisoni lisäksi siedän vapaa-ajalla vain hyvänpäivän tuttuja ja tuntemattomia. Ystävien huolehtiminen tuntuu tällä hetkellä tukahduttavalta. Kuoleman läheisyys arjessa on piinaavaa, joten vapaina hetkinä haluan jutella vaikka julkkisjuoruista tai säästä, enkä märehtiä ja selvitellä tuntojani ystäville. Oloni on tottakai aivan kamala, koska olen menettämässä läheisen. Tässä vaiheessa siinä ei ole kovin paljon analysoitavaa tai keskusteltavaa. 

Voimia sinulle. Olen itse ollut vähän aika sitten samanlaisessa tilanteessa. Surun tunne oli musertava.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun oli lopetettava tällaisen ystävän kanssa yhteydenpito. Toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta ihan itseni kannalta päätin että nyt riittää. En ole itsekäs yleensä, teen ystävieni avuksi mielelläni asioita ja tuen ja kuuntelen. Usein jopa liian kiltti ja empaattinen joten ehkä helppo "uhri" hyväksikäytölle.

Meillä meni kaikki ystäväni pillin mukaan. Minun ehdotukseni eivät kelvanneet, minun kanssa ei voinut viettää aikaa kun se oli niin hankalaa ja ehdotin asioita joista ei pidä. Muuten ymmärrän täysin, mutta en sitä, että samaa, "en tykkää" asiaa voitiin kyllä tehdä jonkun muun ystävän kanssa hyvillä mielin. Samoin kuin sovitut tapaamiset peruttiinkin yks kaks, mutta muiden tapaamisista pidettiin kiinni.

Yhteyttä otettiin lähinnä silloin kun oltiin jotain vailla. Välissä saattoi olla viikkoja taukoa. Ei jaksettu puhua kun minä olin aloitteellinen ja luvattiin olla yhteydessä seuraavana päivänä, mutta meni viikkoja. Minun olisi pitänyt jaksaa jutella hänelle puhelimessa asiakaspalvelussa töissä ollessani ja kun kieltäydyin vedoten töihin, niin eipä enää kiinnostanut.

Ohareita tehtiin viime tipassa ja alustavasti sovituista asioista jotka jäi siihen, että hän palaa asiaan, näkyi sitten somessa hehkutusta, että tavattu on porukalla millä pitikin, mutta minut oli unohtanut infota.

On käsittääkseni nyt masentunut ja elämänilo kadoksissa, silloin kun olin vielä tekemisissä, syy ikäviin asioihin oli oikeastaan aina joissakin muissa. Toivon että saa asiansa kuntoon ja saa elämästä taas kiinni.

Minun oli katkaistava välit kun huomasin erään oharin jälkeen, että alan voida huonosti sen jälkeen kun olemme yhteydessä olleet. Minun tehtävä ei ole olla aina tavoitettavissa kun toista sattuu kiinnostamaan ja olla ilmaa silloin kun ei kiinnosta.

Tsemppiä!!

Tämä ei kuulosta uupuneelta, vaan ihan vaan huonokäytöksiseltä ihmiseltä. Toki sellainenkin voi uupua tai masentua ja ongelma sen kun pahenee, mutta ei minun korvaan kuulosta siltä, että olisi verrattavissa ap:n tilanteeseen.

Olen ollut ihan samassa tilanteessa, itse vain toivotin hänelle kaikkea hyvää ja en ole sen jälkeen ollut yhteyksissä. Ei ole hänkään ollut. Varmasti hän oli oikeasti uupunut, mutta perumisia kanssani on tehnyt kyllä silloin tällöin aina, emmekä olleet mitään superläheisiä, joten tämä oli luultavasti tässä. Tästä on jo pitkä aika kun hän kertoi uupumuksestaan. Olen kyllä ymmärtäväinen mutta en tiennyt mitä tehdä joten päätin vaan antaa tilaa. Pitää ajatella itseänikin, perumiset ei tunnu kauhean kivoilta.

Ilahtuuko hän teidän puheluista? Tykkäisikö hän enemmän extempore-tapaamisesta (jos se on mahdollista), jos ei halua sitoutua menoihin? Ihan vaan vaikka soitat/laitat viestin, että sopisiko vaikka kävelylenkki tänäiltana. Varmasti myös kannattaa puheenaiheet valita niin, että ei ota puheeksi mitään haastavampia aiheita, vaan pitää juttelun kevyenä ja antaa tilan sille, että ystävä voi itse syventää keskustelua siihen suuntaan mihin haluaa. Mä olen itse ollut uupunut ja kaikkein eniten ärsytti ja uuvutti kyselyt siitä, miten joku asia edistyy tai miten töissä menee, jne. Koska asiat ei edistyneet ja töissä ei ollut mukavaa ja ei tuntunut aina kivalta niistä puhua. Mielummin otin ne sitten itse esille - jos siltä tuntui. Vaikka usein sanotaan, että pitää kysyä toiselta mitä kuuluu ja kuunnella enemmän kuin puhua, niin joskus uupunut ihan oikeasti olisi itse mielummin se kuunteleva osapuoli, kun ei välttämättä ole mitään mukavaa kerrottavaa. 

Tiedän myös, että tossa tilanteessa voi olla todella vaikeaa ottaa yhteyttä ystäviin ja varsinkaan sopia mitään tapaamisia. Jotenkin sitä vaan sinnittelee päivästä toiseen ja unohtaa ajankulun ja sen, ettei olekaan jutellut kenenkään kanssa pitkään aikaan. Sitten kun joku ottaa yhteyttä, niin tulee taas se fiilis, että oikei, nyt juttelin tuon kanssa, olen ollut sosiaalinen. Ja taas aika kuluu. Näin ollen voi mennä tosi pitkään, että tajuaa, ettei olekaan juuri Mirjan kanssa puhunut kuukausiin - ja sittenkin vielä menee aikaa, että saa kerättyä voimat siihen, että on yhteydessä.

Vaikka olen sitä mieltä, että huonoja ystäviä/kavereita ei tarvitse sietää, niin olen myös sitä mieltä, että pitää myös ymmärtää, mikä on vaikeaa elämäntilannetta ja mikä ystävän pohjimmaista luonnetta. Jos henkilö on aina tehnyt paljon ohareita, niin eihän sellaista kukaan jaksa. Mutta esimerkiksi uupuneelle se annettakoon anteeksi, tosin voi siitä mielestäni silti sanoa asiallisesti. Ehdottaa vaikkapa juuri enemmän extempore-tapaamista, joka ei vaadi niin suurta suunnittelua ja toinen voi päättää siinä hetkessä tarttuako siihen vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ihan samassa tilanteessa, itse vain toivotin hänelle kaikkea hyvää ja en ole sen jälkeen ollut yhteyksissä. Ei ole hänkään ollut. Varmasti hän oli oikeasti uupunut, mutta perumisia kanssani on tehnyt kyllä silloin tällöin aina, emmekä olleet mitään superläheisiä, joten tämä oli luultavasti tässä. Tästä on jo pitkä aika kun hän kertoi uupumuksestaan. Olen kyllä ymmärtäväinen mutta en tiennyt mitä tehdä joten päätin vaan antaa tilaa. Pitää ajatella itseänikin, perumiset ei tunnu kauhean kivoilta.

Miksi sain alapeukun? Olisiko pitänyt kysellä vointia enemmän? Asumme kaukana toisistamme ja kaverin viesti oli aika selkeä, hän ei nyt jaksa nähdä eli turha ehdotella.