Mitä työpaikkakiusaajan päässä liikkuu?

Sairaita ajatuksia.

Vielä hullumpaa on jos kiusaaja on pikkufirman omistaja itse. Tällaisesta työpaikasta jouduin lähtemään, en vain jaksanut enää jokapäiväistä asiatonta vittuilua. Muutaman kuukauden kuluttua firma oli konkurssissa.

Ainakin kateutta siellä pienessä päässä liikkuu.

Mun työpaikkakiusaaja asui lähellä, ja meillä oli melkein sama työmatka. Aloitin työni paikassa, missä hän oli ollut jo aika pitkään. Oli myös ottanut jonkin pomon roolin, vaikka hänellä ei alaisia ollutkaan :D

Kun näki, että kuljen omalla autolla ja sai tietää että mulla on omistusasunto, alkoi todella pirulliseksi.

Ensin haukkui, kuinka auto on turha ja että kävellä pitää. No, olen selkävikainen ja yritän liikkua muuten, paitsi työmatkat, koska on aina tavaraa mukana, enkä halua mennä hikisenä paikalle ja kuluttaa työmatkoihin pitkää aikaa.

Eipä kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun alkoi ängetä itsensä autoni etupenkille, koska "meillähän on sama matkakin". Lisäksi piti tietty koukata erikseen vielä hänet pitemmälle, jonkin sadan metrin päähän. Sumplin pomon kanssa työaikoja, että pääsin menemään ja pälkähästä. Sen jälkeen hän alkoi käyttää kaverinsa/naapurinsa autoa!!! :O Kai naapuriystävä pelkäsi, nainen oli aika päällekäypää tyyppiä.

Asuntoni oli sitä ja tätä, kerran kun kerran kutsuin työkavereita kylään erään muistamisen merkeissä, ja melkein lopetti puhumisen. Jaksoi kuitenkin moittia vähän joka asiasta selän takana ja kieroilla. Muutkin jo kiinnittivät siihen huomiota. No, hän oli juopon miehen pieksämä avioliitossaan ja asusteli kunnan vuokra-asunnossa, exänsä oli lusimassa. Mun mies hyvässä virassa ja kunnollinen. 

Mulla oli sitten kai asiat niin paljon paremmin, ja asiakkaat tykkäsivät ja kysyivät aina mun perään. Muiden kanssa tulin erittäin hyvin toimeen, kuten yleensä aina muuallakin olen tullut. Pomokin myönsi, että aika ikävä tyyppi osaa olla, kun sai tietää tästä. Joku oli kertonut. En tiedä kuka.

Heidän päässä liikkuu musta pahuus, kateus ja hitonmoinen eliminoimisen tarve, kukaan ei vieläkään ole tajunnut, että työyhteisöjä järjestelmällisesti tuhoavilla henkilöillä on vakava sairaus, jonka seurauksista maketaan miljoonia vuodessa, menetettyinä tuloksina, tehokkuutensa ja jaksamisena.Koska nämä henkilöt saadaan ulos - lopullisesti?

En ole kokenut varsinaista työpaikkakiusaamista, mutta minulla on rajaton työkaveri, joka purkaa henkilökohtaisen elämän ongelmiaan minulle työajalla, puhuu pahaa esimiehestä tämän selän takana sekä saa raivokohtauksia. Hän myös tulee joka päivä viimeisenä töihin ja ekana kyttää kelloa, että saisi lähteä kotiin. Aloin noin vartti ennen työajan loppumista sanomaan ääneen jotakin tämäntyylistä "Ohoh, tulinkin tänään muutaman minuutin myöhässä, täytyypä tehdä ne sisään", jolloin työkaverikin (koska oli tullut minun jälkeeni töihin) joutui kärvistelemään työajan loppuun ja vähän ylikin, koska tein kaikki läsnäolevat tietoiseksi siitä, paljonko kello . Aika monena aamuna hän ei sitten sanonut minulle huomenta. 

Työkaverin raivokohtauksiin kuuluu itkemistä ja tavaroiden paiskomista. Hän kertoi, että oli saanut joskus rytmihäiriötä työstressin takia ja rytmihäiriöiden takia mustan silmän (en tiedä, miten liittyvät yhteen, en halunnut kysyä tarkemmin). Tämän jälkeen hän oletti, että teen hänenkin työtehtäviään, koska hän oli kertonut minulle vaikeuksistaan. Eniten häntä tuntuu pännivän se, että olen häntä nuorempi, minulla on korkeampi koulutus ja parempi palkka. 

En tiedä, sietääkö esimies häntä säälistä. Työkaveri on käsittääkseni naimaton, näkyvästi yksinäinen,  +50 v. nainen. En usko, että työllistyy enää muualle, jos tulee tuosta paikasta joskus irtisanotuksi. Itse vaihdan työtä vuodenvaihteessa. Siihen saakka seuraan hänen sekoiluaan mahdollisimman etäältä, hymyilen ja ajattelen esim. seksiä mieheni kanssa tai muita kivoja asioita.