Miten IKINÄ pääsee häpeästä, kun on nolannut niin pahasti, että sattuu oikein ajatella?

Up

Ajan kanssa. Olemalla itselle armollinen. Kestämällä epämiellyttäviä tunteita häpeästä. Ne laimenee kyllä. Häpeä on sun kokemus, muut ei välttämättä ajattele niin ja jos ajattelevatkin, siinäpähän ajattelevat. Jokainen tekee virheitä. Kaikki tulee menemään hyvin.

Ei ne muut ajattele sitä niin pahana kuin sinä itse. Unohtavat äkkiä. Unohda sinäkin. Kaikki mokaa.

Heittäytymällä kusipääksi ettei minua hävetä mikään.

Muuttamalla Kouvolaan, siellä ei haittaa kun muutkin ovat samanlaisia.

Samaa mietin. Olen  nolannut itseni ihan täydellisesti . Eteen päin on mentävä 

Kerro mitä olet tehnyt. Se yleensä lievittää häpeää jonkun verran.

Vaikka lopettamalla tämän sanan aloituksen tekemisen joka viikko.

Kouvola on hyvä paikka asua ja elää, olen asunut siellä vuosukausia. Ihme mollausta.

Ihmiset unohtavat loppujen lopuksi pian. Ja jokainen järkevä ihminen ymmärtää, ettei jonkun moka määrittele tätä ihmisenä. Useimmilla on myös itsellä kokemusta noloista tilanteista.

Ja jos olet loukannut jotain toista ihmistä, niin kannattaa pyytää anteeksi.

Minä olen mokannut aikoinani niinpaljon, että en enää muista puoliakaan.

Hävetti aikansa, mutta sitten tein siitä tavaramerkkini.. Aina tapahtuu kun MÄ olen paikalla!

Tosin nykyään, olen jo niin kääkkä, etten enää jaksa rientää.

T.  M42

Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa!

Kerro siitä mokasta jollekkin, vaikka täällä nimettömästi. Häpeä on kuin pelko, se pienenee kun sitä käsittelee.

Muut eivät ole niin kiinnostuneita sinusta kuin itse luulet. Ja maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät tiedä mokastasi mitään.

Jos jotain oikein kauheaa on tapahtunut, niin mieti että on ihan omassa vallassasi oletko ko. piireissä enää lainkaan. Suurin osa häpeällisistä asioista on siis sellaisia, joista tietää hyvin rajallinen määrä ihmisiä. Eli juuri kukaan ei tiedä mitä olet tehnyt eikä tule tietämäänkään.

Ja jos joku sattuukin laittamaan asiasta liikkeelle juorun, niin kirous siitä lankeaa juoruilijan päälle eikä kukaan välttämättä edes usko mitä hän sanoo :)

Vierailija kirjoitti:

Kouvola on hyvä paikka asua ja elää, olen asunut siellä vuosukausia. Ihme mollausta.

No pahoittelut, se vain on kielikuva. Ei ole mitään todellista Kouvolaa vastaan.

Ap

Mokaa pahemmin. Johan menee mittasuhteisiin.

T: Luojan kiitos ikä tasaa kohelluksen

Vierailija kirjoitti:

Ajan kanssa. Olemalla itselle armollinen. Kestämällä epämiellyttäviä tunteita häpeästä. Ne laimenee kyllä. Häpeä on sun kokemus, muut ei välttämättä ajattele niin ja jos ajattelevatkin, siinäpähän ajattelevat. Jokainen tekee virheitä. Kaikki tulee menemään hyvin.

Loistava vastaus!

Häpeä on ihmiselle ominainen tunne. Olen törmännyt sekä omaan häpeään että muiden. Oma häpeä on se kauhein, kun kokee että on niin kauhea moka että voisi kadota maailmasta. Mutta tämä oli nuorena, vanhempana häpeän tunne hälvenee ja oppii ottamaan asiat enemmän huumorilla. Kun "kaatuu" ja "mokaa" voi sen tehdä täysillä ja myöntää että tulipahan tyrittyä, mutta sitten voi nousta ja pudistaa tomut yltään ja jatkaa eteenpäin. Jos on jollekin tehnyt väärin, anteeksi pyyntö on maailman paras sovitus häpeään. 

Jos on häpeän tunne  kaiken kaikkiaan itsestään ja syntynyt varhain, siihen ehkä auttaa terapia, mutta se onkin sitten vaikeampi ratkaista. Toivoa silti on, sillä moni asia kun sen puhuu auki ja tunnustaa, hälvenee ja laantuu ja sen mukana siihen liittyvät tunteetkin. Armollisuutta kehiin, se on minunkin neuvoni.

Kerro edes mihin liittyy..työhön, parisuhteeseen, naapuriin? Jäitkö kiinni valheesta vai olitko esim. puheissasi hölmö? Teitkö jotain tyhmää vai sanoitko? Selvinpäin vai humalassa.. Kerro jotain!

"Häpeään sidottu persoonallisuus" on paljon pahempi juttu kuin joku yksittäinen moka josta seuraa häpeän tunne. 

Mä olen mokannut niin monta kertaa elämässäni, viimeksi eilen kun räyhäsin väärästä asiasta väärälle ihmiselle. Olin ymmärtänyt väärin. No kuittasin homman pyytämällä anteeksi, sen jälkeen jää vastuu sille toiselle miten asian ottaa ja antaako anteeksi. Mutta tässä kohtaa tulee se armahdus itseä kohtaan ja koitan unohtaa asian ja nauraa mokalleni.