Lue keskustelun säännöt.
Puoliso ei osaa olla lapsille vanhempi, on kuin yksi lapsi lisää joukossa
28.09.2021 |
En kestä enää, mitä enemmän lapset tarvitsevat aikuisen tukea ja vahvaa läsnäoloa, kun elämä ei ole enää sitä vaipanvaihtosuorittamista, sitä enemmän mies muuttuu lapseksi.
Hän kohtelee heitä kuin aikuisia, tai sitten on itse kuin lapsi.
Ei muista ruokkia koska itsellä ei ole nälkä, mun on täytynyt opettaa hänen muistuttamalla kehumaan ja huomioimaan heitä ja ylipäätään kuuntelemaan mitä heillä on asiaa.
Ei voi pelata jotain tiettyä lautapeliä silloin harvoin kun lapset pyytävät koska "se on tylsä peli".
Jättää asioita selittämättä, tai vaan tokaisee jotain sellaisella äänensävyä että "etkö sä nyt tuota tiedä".
Ihan todella paljon asioita joissa hän vaan ei osaa käyttäytyä kuin vastuullinen vanhempi. V-tuttaa niin paljon.
Yritän olla puuttumatta mutta joskus on pakko ja sitten häntä ärsyttää.
Neuvoja?
Kommentit (12)
Kiitos vastauksesta!
Eipä kyllä taida muuta voida. Oon koittanut asiasta puhua mutta en haluaisi olla aina se joka kertoo miten pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen vanhempi mokaa joskus. Eikä lapsi tarvitse mtn täydellistä ylisuorittajaa. Jos miehesi on kuitenkin rakastava ja vastuullinen isä niin anna pikkuasioiden olla. Pingottaa ei kannata!
No siis en todellakaan pingota, en ole mikään suorittaja vanhempana, enkä itsekään toki täydellinen.
Mutta hän ei jotenkaan osaa olla lapsentasoisesti, ei yhtään.
Ja sitten taas toisaalta on itsekin kuin lapsi välillä.
En pingota, mutten halua lapsillekaan "vääristynyttä" ja ristiriitaista kasvatusta. Ja se että minä selitän ja ohjaan (en liikaa, opetan myös omatoimisiksi) ja olen se aikuinen, johtaa siihen että minulta kysytään ja varmistetaan aina kaikki. Toinen vanhempi ikään kuin itse pelaa itsensä ulos kaikesta, ihan kuten ensimmäinen vastaaja sanoi.
Ja mun huoli on se että miten se vaikuttaa lapsiin ja ärsyttää se että en voi jakaa vastuuta.
Olisin voinut kirjoittaa aloittajan kommentin itse.
Ihan sama kokemus, eli kun pikkulapsiaika jäi taakse, mies on paljastunut surkeaksi vanhemmaksi.
On juurikin kuin yksi iso lapsi lisäksi, lapset ovat jo teinejä ja kypsempiä monessa asiassa kuin isänsä.
Eroa olen pohtinut pitkään, mutta tullut siihen tulokseen, että lapsille on parempi, että olen tavallaan ukkosenjohdattimena lasten ja isän välillä ja mieheni lapsellisuuteen kuuluu nykyään melko heikko empatiakyky, en nyt riskeeraa erotilannetta.
Surullistahan tämä on, mutta pidän perheeni nyt kasassa ja kuosissa ja kun teinit lähtevät opiskelemaan, lähden minäkin.
Tsemppiä Ap, uskon, että tämä tilanne on yllättävän yleinen, mutta toivottavasti vain yksi elämänvaihe meille väsyneille vanhemmille ja puolisoille. Tämäkin loppuu aikanaan, siihem asti täytyy jaksaa ja samalla huolehtia siitä omasta jaksamisesta.
Ja silloin kun hän viettää aikaa lasten kanssa, unohtuu tosiaan se syöminen jopa koko päiväksi, ja voi luvata jotain mitä ei sitten toteutakaan. Tuo on sinänsä ihan ok, mutta hän ei selitä asioita, saattaa vaan sitten ennen nukkumaanmenoa tokaista että "no ei enää ehdi!" kun lapsi tulee kysymään koko päivän odottamaansa juttua.
Hän ei tajua että lapset eivät ajattele samalla tavalla kuin hän tai lue ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin voinut kirjoittaa aloittajan kommentin itse.
Ihan sama kokemus, eli kun pikkulapsiaika jäi taakse, mies on paljastunut surkeaksi vanhemmaksi.
On juurikin kuin yksi iso lapsi lisäksi, lapset ovat jo teinejä ja kypsempiä monessa asiassa kuin isänsä.
Eroa olen pohtinut pitkään, mutta tullut siihen tulokseen, että lapsille on parempi, että olen tavallaan ukkosenjohdattimena lasten ja isän välillä ja mieheni lapsellisuuteen kuuluu nykyään melko heikko empatiakyky, en nyt riskeeraa erotilannetta.
Surullistahan tämä on, mutta pidän perheeni nyt kasassa ja kuosissa ja kun teinit lähtevät opiskelemaan, lähden minäkin.
Tsemppiä Ap, uskon, että tämä tilanne on yllättävän yleinen, mutta toivottavasti vain yksi elämänvaihe meille väsyneille vanhemmille ja puolisoille. Tämäkin loppuu aikanaan, siihem asti täytyy jaksaa ja samalla huolehtia siitä omasta jaksamisesta.
Kiitos, tsemppiä myös sulle!
ihan sama ajatus on mulla kypsynyt jo jonkin aikaa, en malta odottaa sitä aikaa kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja siihen että voin muuttaa minäkin omilleni!
Olen itse ollut samanlainen en ole osannut juurikaan olla läsnä lasten kanssa ja muutenkin elämänrytmi mitä perhe-elämä vaatisi ruokailut, ulkoilu jne.. ei sujunut. Jätin kaiken ex vaimon kontolle, oli kotiäiti. Kävin vain töissä ja pelailin kaupassa peliautomaateilla tuntitolkulla.
Erohan siitä tuli ja osa lapsista ei halua pitää oikein yhteyttä, ovat etäytyneet/vieraantuneet.
Nyt kun kaiken on menettänyt, kaipaan hetkiä lasten kanssa ja perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmillista, mutta en mä alkaisi aikuista miestä muistuttelemaan ja suostuttelemaan. Hirveä rasite itsellesi eikä suhde hyvänä kuitenkaan kestä. Kuka enää näkee miehensä aidosti hyvässä valossa jos joutuu tämän äitihahmoa ja huoltajaa larppaamaan. Yäk. Mies joko tajuaa itse tai ei tajua. Itse teet vaan hallaa teidän suhteelle tekemällä asiat miehen puolesta, se taantuu taantumistaan. Kukaan ei tiedä millainen on vanhempana ennen kuin oikeasti sitä on. Omaan vanhemmuuteen kyllä vaikuttaa myös ympäristö. Sä olet nyt se, joka mahdollistaa miehelle hyvän vanhemmuuden olemalla sparraamalla lasten isää ilman kiitosta. Et kuitenkaan tule noin saamaan sitä, mitä haluat eli såhyvää perhe-elämää, joten lopeta sen valheen ja harhan ylläpito. Moni mies kyllä reipastuu kun nainenkin alkaa elää omaa elämää eikä tyydy hukkaamaan parhaita vuosiaan yh:na parisuhteessa. Sulle niin saa näköjään tehdä. Älä tee miehen puolesta vaan se itse joko tekee tai jättää tekemättä ja joko elät miehen kanssa sellaisena kuin on tai sitten et. Vinksahtanut ajatus, että perhe-elämässä naisen kuuluu tuollaista kestää. Munkin mies on ollut kiinnostunut, osallistuva ja välittävä isä oma-aloitteisesti alusta asti. Osa miehistä on, osa ei. Jos jollain ei ole siihen yhtä suurta taipumusta niin asiaa ei kyllä auta nainen, joka paapoo miestäkin ja mahdollistaa sen velttoilun ja itsekkyyden jatkumisen.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut samanlainen en ole osannut juurikaan olla läsnä lasten kanssa ja muutenkin elämänrytmi mitä perhe-elämä vaatisi ruokailut, ulkoilu jne.. ei sujunut. Jätin kaiken ex vaimon kontolle, oli kotiäiti. Kävin vain töissä ja pelailin kaupassa peliautomaateilla tuntitolkulla.
Erohan siitä tuli ja osa lapsista ei halua pitää oikein yhteyttä, ovat etäytyneet/vieraantuneet.
Nyt kun kaiken on menettänyt, kaipaan hetkiä lasten kanssa ja perhettä.
Aikuisten lasten äitinä on vaikea kuvitella sinun tilannetta. Olen käyttänyt lapsiin ihan hirveän paljon aikaa ja vaivaa, joten nyt nautin sen hedelmistä. Minulla on lapsiin lämpimät ja läheiset välit vieläkin vaikkei enää asuta saman katon alla. On kiva, kun lapset laittavat kuvia kokkailuistaan, pistävät linkin johonkin juttuun, jonka arvelevat kiinnostavan minua ja soittavat, kun heille sattuu jotain tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmillista, mutta en mä alkaisi aikuista miestä muistuttelemaan ja suostuttelemaan. Hirveä rasite itsellesi eikä suhde hyvänä kuitenkaan kestä. Kuka enää näkee miehensä aidosti hyvässä valossa jos joutuu tämän äitihahmoa ja huoltajaa larppaamaan. Yäk. Mies joko tajuaa itse tai ei tajua. Itse teet vaan hallaa teidän suhteelle tekemällä asiat miehen puolesta, se taantuu taantumistaan. Kukaan ei tiedä millainen on vanhempana ennen kuin oikeasti sitä on. Omaan vanhemmuuteen kyllä vaikuttaa myös ympäristö. Sä olet nyt se, joka mahdollistaa miehelle hyvän vanhemmuuden olemalla sparraamalla lasten isää ilman kiitosta. Et kuitenkaan tule noin saamaan sitä, mitä haluat eli såhyvää perhe-elämää, joten lopeta sen valheen ja harhan ylläpito. Moni mies kyllä reipastuu kun nainenkin alkaa elää omaa elämää eikä tyydy hukkaamaan parhaita vuosiaan yh:na parisuhteessa. Sulle niin saa näköjään tehdä. Älä tee miehen puolesta vaan se itse joko tekee tai jättää tekemättä ja joko elät miehen kanssa sellaisena kuin on tai sitten et. Vinksahtanut ajatus, että perhe-elämässä naisen kuuluu tuollaista kestää. Munkin mies on ollut kiinnostunut, osallistuva ja välittävä isä oma-aloitteisesti alusta asti. Osa miehistä on, osa ei. Jos jollain ei ole siihen yhtä suurta taipumusta niin asiaa ei kyllä auta nainen, joka paapoo miestäkin ja mahdollistaa sen velttoilun ja itsekkyyden jatkumisen.
Hyviä pointteja sulla, kiitos. Mä vaan en tää tätä itseni vuoksi enkä parisuhteen.
Muistutan ja opetan siksi koska en kestä katsoa sitä lasten hämmennystä, nälkää (no joo aika harvoin mutta silti) ja ajatella sitä miten tämä heihin vaikuttaa. En ole koko ajan ojentamassa vaan aikani puren hammasta ja sitten välillä puutun.
Ei se oma suhde tässä joka tapauksessa tosiaan ole enää kukoistuksessaan, arvostus puolisoa kohtaan on laskenut kyllä paljon.
Millaista elämää haluatte elää? Pystytkö puhumaan miehen kanssa tärkeistä asioista ja välittääkö mies tunteistasi? Onko teillä eriävät käsitykset vanhemmuudesta vai kokeeko mies itsekin alittavansa riman? Jos tilanne on todella tukala ja voit huonosti suhteessa, ei sekään ole lapsille hyväksi. Koittakaa keskustella noista asioista oikeasti ja koittakaa löytää yhteinen näkemys. Jos sitä ei löydy tai paljastuu, ettette jaa samoja arvoja ja pahimmassa tapauksessa mies ei arvosta sinua eikä lapsia, mitä menetettävää suhteessa silloin on. Ei kai ainoa syynne olla yhdessä ole jaettu talous? Silloin voitte alkaa keskustella jo mahdollisesta kakkosasunnosta... ja eron jälkeisen elämän järjestelyistä.
No, kyllä se sitten tulevaisuudessa miehen omaan nilkkaan kosahtaa. Sitten hän ihmettelee sinulle, kun lapset ei halua viettää aikaa hänen kanssaan eikä ikinä soita hänelle vaan sinulle. Voithan sinä kysyä, miksi hän haluaa ulkoistaa itsensä lastensa elämästä, mutta eipä tuossa muuta pysty tekemään.