Tietääkö teininne palkkanne?
Meille tuli palkoistamme puhetta 17-vuotiaamme kanssa vasta silloin, kun poika alkoi tutkia mahdollisuutta saada opintorahaa. Sanoin heti, että olen varma, että perheemme tuloilla ja kotona asuvana 17-vuotiaana hän ei varmasti saa mitään. Eikä saisi senttiäkään, vaikka otettaisiin huomioon vain toisen meistä tulot. Sanoin sitten suoraan bruttopalkkani. Pojan silmät pullistuivat päästä ja oli ihmeissään siitä kuinka paljon saan. Minulla on ihan normaali hyvä palkka, isällänsä reilusti parempi.
Tästä tajusin, että pojalla ei selvästikään ole käsitystä mikä on "hyvä" palkka. Kohta kuitenkin miettii lukion jälkeistä koulutusta ja onhan se todennäköinen palkka myös hyvä ottaa huomioon alaa miettiessään. Teinille joku 3000 e/kk voi jo kuulostaa valtavalta palkalta, vaikka oikeastihan se ei sitä ole.
Onko muissa perheissä ollut puhetta palkoista? Miksi? Miten?
Kommentit (17)
Tiesin teininä vanhempieni palkat ja olihan ne valtavia. Isä sai ilmavoimien upseerina 10 kertaa enemmän ja äitikin opettajana viisi kertaa enemmän kuin minä kesätöissä. Ukkikin sai eläkettä kolme kertaa enemmän.
Silti ansaitsin viikossa vuoden viikkorahani.
No hyvä jos tuossa iässä viimeistään tuli joku käsitystä palkoista. Mulla 15v ja 13v teinit ja he tietää kyllä mun palkan, hekin ensin sanoivat, että onpa paljon. Sitten kun kuulivat kuinka paljon menee veroihin, asuntolainaan, vakuutuksiin ym pakollisiin, eivät enää olleet sitä mieltä.
Meillä on kyllä lapset koulussakin näitä pohtineet yhteiskuntaopin ja opon tunneilla. Ja palkkaan liittyviä verolaskujakin tehdään koulussa, että kyllä 17v on aika vanha näitä tajuamaan.
Vierailija kirjoitti:
No hyvä jos tuossa iässä viimeistään tuli joku käsitystä palkoista. Mulla 15v ja 13v teinit ja he tietää kyllä mun palkan, hekin ensin sanoivat, että onpa paljon. Sitten kun kuulivat kuinka paljon menee veroihin, asuntolainaan, vakuutuksiin ym pakollisiin, eivät enää olleet sitä mieltä.
Meillä on kyllä lapset koulussakin näitä pohtineet yhteiskuntaopin ja opon tunneilla. Ja palkkaan liittyviä verolaskujakin tehdään koulussa, että kyllä 17v on aika vanha näitä tajuamaan.
Minusta juurikin usein korostetaan sitä, että palkasta ei jää juurikaan mitään käyttöön. Meillä kyllä jää. Lapsemme eivät selvästikään ole tajunneet meidän olevan melko hyvätuloisia. Elämme tavallisessa talossa, käytämme tavallisia vaatteita ja tavaroita ja syömme tavallista ruokaa.
Ap
Meillä on isä (siis mieheni) vuotuisella kateuslistalla, joten ihan toi julkinen tiedonvälitys pitää huolen siitä, että ylläreitä ei ole. Lapset löysi koko koneen vasta, kun luokkakaverit yläasteella vähän ”informoivat”. Oma palkka on reilusti alle ton rajan onneksi, mutta suurituloisten ryhmässä kuitenkin, sitä ei lapset tiedä.
Ei tiedä, eikä myöskään tiedä että käyn töissä.
En ole kertonut lapsille käyväni töissä, jottei kertoisi ex vaimolle, sillä elatusmaksut nousisi.
Nyt kela maksaa osan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on isä (siis mieheni) vuotuisella kateuslistalla, joten ihan toi julkinen tiedonvälitys pitää huolen siitä, että ylläreitä ei ole. Lapset löysi koko koneen vasta, kun luokkakaverit yläasteella vähän ”informoivat”. Oma palkka on reilusti alle ton rajan onneksi, mutta suurituloisten ryhmässä kuitenkin, sitä ei lapset tiedä.
Miksi ei suoraan voi kertoa palkkaasi tai miksi miehen palkka pitää etsiä netistä?
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä, eikä myöskään tiedä että käyn töissä.
En ole kertonut lapsille käyväni töissä, jottei kertoisi ex vaimolle, sillä elatusmaksut nousisi.
Nyt kela maksaa osan.
Sähän se hieno roolimalli olet.
Meillä puhutaan jo 9-vuotiaan kanssa siitä paljonko meidän elämiseen tarvitaan kuussa rahaa ja tietää siis että meidän yhteenlasketut tulot ovat enemmän kuin se summa.
Kun budjetoidaan niin lapsellekin budjetoidaan huveihin ja muihin menoihin.
Musta on tärkeää että lapset tietävät kutakuinkin perheen taloudellisen tilanteen, jos lapsi esim hinkuu jotain isompaa (ei välttämätöntä asiaa) niin voidaan neuvotella siitä mistä muusta asiasta lapsi on sen vuoksi valmis jäämään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan jo 9-vuotiaan kanssa siitä paljonko meidän elämiseen tarvitaan kuussa rahaa ja tietää siis että meidän yhteenlasketut tulot ovat enemmän kuin se summa.
Kun budjetoidaan niin lapsellekin budjetoidaan huveihin ja muihin menoihin.
Musta on tärkeää että lapset tietävät kutakuinkin perheen taloudellisen tilanteen, jos lapsi esim hinkuu jotain isompaa (ei välttämätöntä asiaa) niin voidaan neuvotella siitä mistä muusta asiasta lapsi on sen vuoksi valmis jäämään paitsi.
Mitä jos rahatilanne on sellainen, että lapsen haluamiin asioihin olisi aina rahaa? Ei tarvitsisi valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan jo 9-vuotiaan kanssa siitä paljonko meidän elämiseen tarvitaan kuussa rahaa ja tietää siis että meidän yhteenlasketut tulot ovat enemmän kuin se summa.
Kun budjetoidaan niin lapsellekin budjetoidaan huveihin ja muihin menoihin.
Musta on tärkeää että lapset tietävät kutakuinkin perheen taloudellisen tilanteen, jos lapsi esim hinkuu jotain isompaa (ei välttämätöntä asiaa) niin voidaan neuvotella siitä mistä muusta asiasta lapsi on sen vuoksi valmis jäämään paitsi.
Mitä jos rahatilanne on sellainen, että lapsen haluamiin asioihin olisi aina rahaa? Ei tarvitsisi valita.
Periaatteesa olisikin, mutta aikamoinen karhunpalvelus opettaa lapselle että aina saa kaiken haluamansa heti kun keksii haluta.
Haluan kasvattaa ihmisen joka osaa budjetoida, säästää tavoitteellisesti,, sijoittaa ja ymmärtää asioiden arvon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä puhutaan jo 9-vuotiaan kanssa siitä paljonko meidän elämiseen tarvitaan kuussa rahaa ja tietää siis että meidän yhteenlasketut tulot ovat enemmän kuin se summa.
Kun budjetoidaan niin lapsellekin budjetoidaan huveihin ja muihin menoihin.
Musta on tärkeää että lapset tietävät kutakuinkin perheen taloudellisen tilanteen, jos lapsi esim hinkuu jotain isompaa (ei välttämätöntä asiaa) niin voidaan neuvotella siitä mistä muusta asiasta lapsi on sen vuoksi valmis jäämään paitsi.
Mitä jos rahatilanne on sellainen, että lapsen haluamiin asioihin olisi aina rahaa? Ei tarvitsisi valita.
Periaatteesa olisikin, mutta aikamoinen karhunpalvelus opettaa lapselle että aina saa kaiken haluamansa heti kun keksii haluta.
Haluan kasvattaa ihmisen joka osaa budjetoida, säästää tavoitteellisesti,, sijoittaa ja ymmärtää asioiden arvon.
Jatkan vielä, se että on varaa kaikkeen mitä ysivee haluaa ei tarkoita että olisi varaa kaikkeen mitä 18-vuotias haluaa.
Ei ole teinillä mitään käsitystä. Tienataan molemmat n. 6000 e/kk ja asutaan isossa omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, sijoituksia on myös ihan mukavasti. Ei elellä mitenkään leveästi ja teinin mielestä me ollaan tosi köyhiä. On yritetty opettaa rahan arvoa, että pärjäisi itsenäistyttyään, että on ihan normaalia, ettei voi saada kaikkia merkkilaukkuja ja vaatteita ja matkustella minne tahansa, että pitää katsoa ettei ruokaa mene hukkaan ja että on säästöjä pahan päivän varalle. Että eläminen maksaa, ruoka, asuminen, bussiliput, lääkkeet jne. Mutta ei, kun vaan marisee, että ollaan tosi köyhiä, kun hän ei nyt voi saada sitä haluamaansa tonnin merkkilaukkua, joka siis on hänen mielestään halpa hinta laukusta.
En ole kertonut teineille, sillä mielestäni et tarvitse tietää.
Sano isällesi että opinto on hukkaan, toimeentulotukea nostamaan!
Palkkaa eivät tiedä, mutta loka-marraskuussa voivat katsoa lehdestä, mitä vanhemmat tienaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on isä (siis mieheni) vuotuisella kateuslistalla, joten ihan toi julkinen tiedonvälitys pitää huolen siitä, että ylläreitä ei ole. Lapset löysi koko koneen vasta, kun luokkakaverit yläasteella vähän ”informoivat”. Oma palkka on reilusti alle ton rajan onneksi, mutta suurituloisten ryhmässä kuitenkin, sitä ei lapset tiedä.
Miksi ei suoraan voi kertoa palkkaasi tai miksi miehen palkka pitää etsiä netistä?
Pitäisikö se siis tiedottaa lapsen koulukavereille lukuvuoden alussa? Riittääkö kirjallinen tiedote koulun oppilaille ja henkilökunnalle vai olisi soveliampaa mennä pitämään aamunavaus aiheesta?
On tietysti puhuttu palkasta. Usein, kun lapset oli pieniä niin laskettiin kuinka monta tuntia täytyy tehdä töitä, että voi ostaa jotain isompaa.
Olen sairaanhoitaja. Esikoispoikani nauraa palkalleni, kun on niin huono. Hän itse ajaa rekkaa ja saa saman mitä minä kolmivuorotyöstä viikonloppuineen.