Epävakaa p-häiriö ja elämä

Välillä ollaan pohjamudissa ja kaikki masentaa eikä pysty tekemään mitään. Välillä taas mieliala nusee 110 prosenttia ja tuntuu että voi tehdä mitä vain. Ikävä kyllä silloin tekee todella huonoja ratkaisuja jotka vaikuttaa pitkälle aikavälille.

En tiedä, mutta sitä näkyy olevan. Onneksi jää historiaan. Saa olla mitä haluaa jatkossa ihan itsekseen.

Enimmäkseen ahdistaa, masentaa tai on tyhjä olo. Elämässä seelaamista paikasta ja paikkakunnasta toiseen. Aina pitää aloittaa uusi elämä jossain. Ja sitten se ei kuitenkaan muutu miksikään, koska oma itse ja ajatukset ei muutu. Jatkuvasti päivästä toiseen muuttuvat mielipiteet ja käsitys omasta itsestä. Tänään tätä ja huomenna jo ihan muuta. Viikon päästä ei enää edes muista millainen oli juuri nyt. Ei tiedä kuka on. Se on aika suuri ongelma. Ja sitten jos hetken tuntee tietävänsä niin kuitenkin se muuttuu, jopa saman päivän aikana. Mitään kunnollista ei saa aikaiseksi. Suunnitelmia kyllä päässä pyörii, mutta ei ole pitkäjänteisyyttä toteuttaa. Suunnitelmatkin muuttuu koko ajan. Surkea itsetunto ja luottamus. Tai sitä ei ole. Joskus tosin hetkiä, kun tuntee itsensä ihan yli-ihmiseksi ns. vauhdikkaampi jakso. Silloin yli-energisenä suoltaa ideoita, tulee ja menee, puhua pulisee, nukkuu vähän, jaksaa liikkua ja laihduttaa, ostaa uusia vaatteita, elämä tuntuu hyvältä. Sitten taas hidastuu ja putoaa apatiaan ja tyhjyyden tunteeseen. Väsyttää, ei saa mitään aikaiseksi. Kielteinen kuva itsestä. Ahdistaa, masentaa. Näiden välillä risteilyä. Tosi reaktiivinen ja ulkoapäin ohjautuva. Jokin pieni kiva juttu tekee räjähtävän onnelliseksi. Varsinkin jos saa myönteistä huomiota tai palautetta joltain ihailemaltaan ihmiseltä. Päinvastoin tekisi mieli hypätä parvekkeelta ja lopettaa koko kaikki jos tuntee, että tärkeä ihminen on etäinen tai kylmä (kokee hylkäämisenä) Yleensä tuo vaihtelu, että yhtäkkiä asiat ovat valtavan hyvin, on onnellinen, täynnä uskoa ja energiaa. Ja taas siinä samassa kaikki voi romahtaa ja kaikki on turhaa ja mielen valtaa ahdistus, masennus ja itsetuhoiset ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Välillä ollaan pohjamudissa ja kaikki masentaa eikä pysty tekemään mitään. Välillä taas mieliala nusee 110 prosenttia ja tuntuu että voi tehdä mitä vain. Ikävä kyllä silloin tekee todella huonoja ratkaisuja jotka vaikuttaa pitkälle aikavälille.

Juuri noin on minullakin. Tälläkin hetkellä. Nyt se, ettei pysty tekemään mitään ja tyhjä olo, sekä kaikki tuntuu turhalta. Välillä taas leijutaan pilvissä onnellisena ja täynnä energiaa.

Päivä on ihan mitäänsanomaton. Ulkona harmaa sää ja sumua. Ei mitään piristävää ja mielihyvää tuovaa syötävää, eikä juotavaa asunnossa, mistä voisi yrittää saada jotain oloja. V-tuttaa ja tyhjä olo sisäisesti. Lähes vihainen olo vain siitä, että päivä on tällainen. Taustalla leijuu pettymys erästä ihmistä kohtaan, joka taas kerran käyttäytyy tavalla, joka tuo minulle huonoa oloa ja pahaa mieltä. Ajatukset kiertää tuossa ihmisessä ja tilanteessa. Odotan häneltä edes pientä ystävällistä elettä. Tiedän, että kun saisin sen niin simpsalabim päivä valostuisi ja täyttyisin onnesta. Luultavasti saisin tuhat wattia energiaa ja juoksisin kauppaan ostamaan jotain hyvää millä maksimoida sitä onnea. Mutta voi olla, ettei se tunne kestäisi kovin pitkään. Seuraavaksi jo ikävöisin sitä ihmistä, tuntisin alakuloa ja surua, tyhjyyden tunne hipiisi jo takaisin. En jaksaisikaan enää tehdä mitään. Jäisin jumittamaan sängylle löhöilemään. Ehkä ottaisin vielä yhden rauhoittavan vain paikkaamaan sitä oloa. Siinä menisi loppupäivä jumittaessa. Tällaista siis epävakaan päivä voi olla.

V-tuttaa, että nämä epävakaa-ketjut ei koskaan ota tuulta alleen ja epävakaat ei kait jaksa kirjoittaa näihin.

Olisi kiva saada kunnon keskustelua ja vertaistukea.

Sellaisen diagnoosin saa jos menee itse psykiatrille yksityiset ja itkee miten puoliso teki rikoksia ja raiskaili muiden naisia lapsia . Se on psykiatrin näkemys asiasta että sinä joka hait apua olet epävakaa .