Miksi osalle ihmisiä kaikki on niin vaikeaa?

Sas se.

Viha elämää ja toisia kohtaan. Siihen juuttuminen. 

En tiedä.

Itseni kohdalla syytän älylaitteiden rapauttamaa keskittymiskykyä, huonoa kuntoa ja yleistä leipiintymistä siihen, että vaikka kuinka puskisi töitä, eteenpäin ei pääse koskaan.

Osalla on se paska olo aina ja ne nakkelevat sitä paskaa toistenkin päälle. Miksi sitä pitää muille syöltää. Ei kait sitä itse edes huomaa, kun sitä aina ja vuodesta toiseen tekee. Mutta ei se haittaa, kun tajuaa millaisia ihmisiä voi olla. Kaikista vain ei ole elämään ilolla.

Asperger.

t. asperger

Jotkut vaan ylianalysoi ja yliajattelee kaiken, en tiedä miksi. Jos jokaisesta kommentista pitää lähteä pitkälle MITÄ TUOLLA TARKOITIT -ruotiminen pohjamutia myöten niin menee kaikki hankalaksi.

Itse olen sellainen vesi hanhen selästä -tyyppi että ei paljon jaksa pohtia nyansseja vaan ihmiset nyt möläyttelee mitä ihmiset möläyttelee. Mutta se on varmaan tää välttelevä kiintymyssuhdetyyppi että ylipäänsä suuntautudun ihmisistä pois.

Sitten taas takertuvat tyypit joiden täytyy koko ajan peilata itseään muihin, hakevat koko ajan niitä piilomerkityksiä kertomaan jotain itsestään. Nämä tyypit ovat rasittavia. Kaikki otetaan henkilökohtaisesti ja jokainen esim. viranomaisen päätös haiskahtaa salaliitolta. Relatkaa!

Persoonallisuushäiriö.

Joidenkin elämä on vaikeaa ihan ilman omaa päätöstä. Turha yleistää.

Käsittelemätön traumaattinen lapsuus plus joku neurologinen juttu adhd, erityisherkkyys tms

Jos on kovinkin erilainen kokemusmaailma kuin keskimääräisillä ihmisillä, niin olo voi olla epätodellinen ja vaikea täällä.

Itselleni ainakin oli nuorempana kaikki 'vaikeaa', koska olin niin epävarma enkä uskonut selviäväni. Taustalla koulukiusaamista ja vähättelyä. Vasta yli kolmekymppisenä alkoi helpottaa, kun oli selviytynyt yhdestä jos toisestakin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan ylianalysoi ja yliajattelee kaiken, en tiedä miksi. Jos jokaisesta kommentista pitää lähteä pitkälle MITÄ TUOLLA TARKOITIT -ruotiminen pohjamutia myöten niin menee kaikki hankalaksi.

Itse olen sellainen vesi hanhen selästä -tyyppi että ei paljon jaksa pohtia nyansseja vaan ihmiset nyt möläyttelee mitä ihmiset möläyttelee. Mutta se on varmaan tää välttelevä kiintymyssuhdetyyppi että ylipäänsä suuntautudun ihmisistä pois.

Sitten taas takertuvat tyypit joiden täytyy koko ajan peilata itseään muihin, hakevat koko ajan niitä piilomerkityksiä kertomaan jotain itsestään. Nämä tyypit ovat rasittavia. Kaikki otetaan henkilökohtaisesti ja jokainen esim. viranomaisen päätös haiskahtaa salaliitolta. Relatkaa!

Tämä! Ihmisillä, joilla on liikaa aikaa, monimutkaistavat joskus asioita aivan kohtuuttomasti. Turha jäädä kaikkea vatvomaan ja eikun eteenpäin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Viha elämää ja toisia kohtaan. Siihen juuttuminen. 

Yleensä alkaa itsevihasta. Se heijastetaan toisiin. Kateus keskeisenä elementtinä. Aina nimittäin löytyy joku-joitakuita jota kadehtia, jos sille tielle lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan ylianalysoi ja yliajattelee kaiken, en tiedä miksi. Jos jokaisesta kommentista pitää lähteä pitkälle MITÄ TUOLLA TARKOITIT -ruotiminen pohjamutia myöten niin menee kaikki hankalaksi.

Itse olen sellainen vesi hanhen selästä -tyyppi että ei paljon jaksa pohtia nyansseja vaan ihmiset nyt möläyttelee mitä ihmiset möläyttelee. Mutta se on varmaan tää välttelevä kiintymyssuhdetyyppi että ylipäänsä suuntautudun ihmisistä pois.

Sitten taas takertuvat tyypit joiden täytyy koko ajan peilata itseään muihin, hakevat koko ajan niitä piilomerkityksiä kertomaan jotain itsestään. Nämä tyypit ovat rasittavia. Kaikki otetaan henkilökohtaisesti ja jokainen esim. viranomaisen päätös haiskahtaa salaliitolta. Relatkaa!

Tämä! Ihmisillä, joilla on liikaa aikaa, monimutkaistavat joskus asioita aivan kohtuuttomasti. Turha jäädä kaikkea vatvomaan ja eikun eteenpäin vaan.

Neuroottisuus on juuri sitä, ettei pysty nauttimaan siitä mitä on. Hetkestä. Osalla se on aika harmitonta ”pitäisi”- ajattelua, toisilla se johtaa massiiviseen tyytymättömyyteen ja ylisuorittamiseen. Sitten syytetään ympäristöä paineista jotka on lopulta luonut itse itselleen. Mikään ei estä eikä kiellä ottamasta löysemmin. Ei tää niin vakavaa ole, elämälle saa ja oikeastaan pitää nauraa. Kaikki tyrivät ja se kuuluu ihmisenä olemiseen.

En tiedä, miksi toiset täällä kirjoittavat kokevansa elämänsä raskaaksi, mutta useimmat sellaiset, joihin olen vahingossa tutustunut, valittavat ihan turhaa, eivätkä oikeasti ole kokeneet mitään sellaista, mikä oikeuttaisi heidät jatkuvaan valitukseen. Ahdistuvat muka ja masentuvat muka ihan pikkujutuista. Lue tätä palstaa. Ihan paska-aloituksia. Itse otan välittömästi etäisyyttä kaikkiin joilla on näitä keksittyjä mielenhäiriöitä. Jos jollain on oikeasti ongelma, autan jos kykenen.

Luulosairaiden luusereiden Suomi?

Uusavuttomien hemmoteltujen Suomi?