Siis mitä minun pitäisi tässä iässä olla saavuttanut?
Niin, ikää 24-vuotta ja tuntuu että en ole saavuttanut mitään. Masennus ja ahdistuneisuushäiriö riesana. Opinnot jäissä, työt onnistuvat vain harvakseltaan. Samaan aikaan ystävät ja sisarukset menevät vauhdilla eteenpäin elämässään. Koen itseni epäonnistuneeksi.
Kommentit (12)
Voi ei tartte vielä mitään! Hoidat ittesi kuntoon ja sitten teet sen mitä tykkäät ja mihin voimat riittää ❤️
Lasketko liikakansoittamiseen osallistumisen saavutukseksi?
ikää 24-vuotta ... Masennus ja ahdistuneisuushäiriö
Tuo riittää tuossa iässä ihan hyvin.
Mitään et ole menettänyt. Oravanpyörä on kauheinta, mitä tiedän. Siihen ei kannata mennä, huokaiset sitten vanhana katsellen mitä rahan perässä juoksu tuotti. Parisuhde ja perhe, en tiedä. Todennäköisesti pelaat varmimmin, kun pidät itsestäsi hyvää huolta ja ennen muuta luotat itseesi. Olet nuori vielä, tsemppiä kaikkeen mitä teet.
Itse olin tuossa iässä naimisissa ja lapsikin oli. Molemmat miehen kanssa oltiin valmistuttu kouluista ja yhteinen asunto oli hakusessa. Toki voit elää elämäsi tyytyen vähään. Omasta tahdosta se on kiinni. Nykypäivänä kaikki samattomuus perustellaan mielenterveyden ongelmilla. Lopulta kukaan ei sinua pelasta. Voit vain itse ottaa itseäsi niskasta kiinni.
Ei mitään. Olet nuori ja ehdit kyllä saavuttaa omat unelmasi. Keskity nyt kuntosi kohentamiseen ja elämäst kiinni pääsemiseen. Se on varmaan suurin saavutus, jonka voit tässä kohtaa itsesi hyväksi tehdä :-)!
Tyytyen vähään. Mikä typerä...Sä et tyydy vähään. Kun on perhe hahhah!
En tuossa iässä ollut vielä saavuttanut mitään. Haahuilin yliopistolla ja biletin ja join liikaa alkoholia. Mutta ei hätää, nyt 38-vuotiaana on tohtorintutkinto, uudelta alalta maisteri ja kolmas tulossa. Rakastan elämää ja opiskelua, ihanaa kun Suomessa on tähän mahdollisuus myös vanhemmiten. Niin ja työpaikka ja hyvät tulot löytyvät myös ja ihana mies. Eli sinulla on vielä aikaa!
Siis ei pahalla ap, mutta jos käytät syynä epäonnistumisillesi aina mielenterveyden ongelmiasi, jäät ikävään tilanteeseen. Et pääse sinne eteenpäin mihin läheisesi pääsevät. Yritä katsoa tulevaisuuteen. Helppoa se ei ole, mutta itsesääli ei auta.
Minä keskeytin lukion aikanaan, ja tein jotain perushommia mihin ilman koulutusta pääsi. Vasta 35- vuotiaana suoritin lukion loppuun ja samalla hain kauppakorkeaan ja pääsinkin! Eli ei se ajasta ole kiinni. Nuori olet vielä. Kaikkea ehdit tekemään.
Itse olen sinua yli 10 vuotta vanhempi ja olen suunnilleen samassa tilanteessa. Kesken jääneitä korkeakouluja, todella lyhyitä työpätkiä löytyy, valmista ei muuta kuin ammattikoulututkinto alalla, joka ei työllistänytkään enkä oikeastaan ole siitä edes kiinnostunut. No seurustelukumppani on, mut ei lapsia tai omistusasuntoa todellakaan. Sun iässä olin paremmassa tilanteessa kuin nyt, tai siis vielä ikäisekseni saavuttanut normaaleja asioita, mut sitten tapahtui mt-ongelmat ja yhteiskunnan kelkasta putoaminen. Olet TODELLA nuori, voit saavuttaa edelleen ihan mitä vain haluat.
Muista kuitenkin, että on turha miettiä sitä, mitä muut saavuttavat tai mitä muka pitäisi olla saavuttanut, ei mitään pidä saavuttaa. Mieti pelkästään, että mitä sinä itse haluat saavuttaa elämässäsi, itsesi vuoksi, ei muiden ihmisten odotusten vuoksi. Lähde sitten pienin askelin sitä kohti.
Mitään ei ole pakko saavuttaa. Ei kerrassaan yhtikäs mitään.
Tee sellaisia asioita mistä tykkäät ja sellaisia mitkä tuo sulle fyysistä ja henkistä hyvinvointia.