Mistä syystä et enää haluaisi olla tekemisissä aikuisen lapsesi kanssa?

Jos hän loukkaisi minua syvästi. Huijaisi esimerkiksi jollain tavalla.

Myös väkivaltainen käyttäytyminen minua kohtaan olisi ehdoton välit poikki-tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Jos hän loukkaisi minua syvästi. Huijaisi esimerkiksi jollain tavalla.

Myös väkivaltainen käyttäytyminen minua kohtaan olisi ehdoton välit poikki-tilanne.

Mikä huijaus?

Aika vähän kiinnostai olla tekemisissä, jos hurahtaisi täysin rokotevastaiseksi tms ja alkaisi tuputtamaan huuhaata.

En jöttöisi lastani vaikka hännistuisi elinkautista. En mistään hinnasta. Faijaan pitää aina voida luottaa. En ole lapselleni koskaan lepsuillut mutta olen aina hänelle olemassa.

Vaikea näin sanoa tilanteesta, joka tuntuu mahdottomalta. Mutta luultavasti väkivalta tai hyväksikäyttö esim.taloudellisesti olisi sellaisia syitä.

Onhan syitä useitakin. Alkoholismi, pitkäaikaistyöttömyys, rikollisuus tulevat ekana mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan syitä useitakin. Alkoholismi, pitkäaikaistyöttömyys, rikollisuus tulevat ekana mieleen.

Niistäkö kärsit :(

Väkivalta tai väkivallalla uhkailu, mutta sellaista ei kyllä tule tapahtumaan eikä muutakaan ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta tai väkivallalla uhkailu, mutta sellaista ei kyllä tule tapahtumaan eikä muutakaan ikävää.

Mistä tiedät?

Luultavasti jos syyllistyisi murhaan tai seksuaalirikokseen.

Mun vanhempi hylkäs minut uuden puolisonsa toiveesta. Uusi puoliso ei pidä minusta. Vanhempi " ei halua keinuttaa venettä", ja hylkäsi minut. Ajatteli, että ymmärrän. Tavallaan ymmärränkin, mutta tekee se silti kipeää.

Mun lapsi  epävakaa persoona, välillä pakko katkaista välit on niin kauheaa hänen kanssaan. Mutta ei ole hyvä sittenkään olo olla välit poikki.

Olen todella pahoillani puolestasi, enkä mitenkään voi ymmärtää vanhempasi valintaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhempi hylkäs minut uuden puolisonsa toiveesta. Uusi puoliso ei pidä minusta. Vanhempi " ei halua keinuttaa venettä", ja hylkäsi minut. Ajatteli, että ymmärrän. Tavallaan ymmärränkin, mutta tekee se silti kipeää.

Olen joutunut pidentämään välimatkaa, sillä on vain niin järjettömän raskas ihminen. Esikoinen valitti veljestään jo lapsena, mutta tuolloin arvelin että kyse on vaan sisarusten nahistelusta. Esikoinen olikin oikeassa: veljensä on hirveän vaikea ihminen. Ei muuttunut ollenkaan kasvaessaan aikuiseksi.

Kokonaan en lastani hylkäisi ikinä, mutta kerran kuussa on maksimi mitä pystyn olemaan yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi  epävakaa persoona, välillä pakko katkaista välit on niin kauheaa hänen kanssaan. Mutta ei ole hyvä sittenkään olo olla välit poikki.

Näin joillain tosiaan on eivätkä nämä "en mistään syystä katkaisisi välejä" jeesustelijat ymmärrä sitä. Vaikka se on sun lapsi se voi olla jopa vaarallinen sulle tai tehdä ihan hirviömäisiä tekoja eikä sellainen ihminen ansaitse mitään hyvää elämäänsä.

Sellaista asiaa ei ole. Aina olen tukena ja auttamassa miten voin. Olen aina hänen äitinsä, vaikka kuinka typeriä tekisi. sitä asiaa ei voi mikään muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella pahoillani puolestasi, enkä mitenkään voi ymmärtää vanhempasi valintaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhempi hylkäs minut uuden puolisonsa toiveesta. Uusi puoliso ei pidä minusta. Vanhempi " ei halua keinuttaa venettä", ja hylkäsi minut. Ajatteli, että ymmärrän. Tavallaan ymmärränkin, mutta tekee se silti kipeää.

Kiitos ❤No, tuo puoliso on aika vaikea ihminen sille päälle sattuessaan. Itsekin vanhempana silti ihmettelen..en koskaan hylkäisi omaani jonkun toisen toiveesta. Mutta meitä on moneen junaan, minkäs teet.

En näe sellaista tilannetta mahdollisena, että pistäisin välit lasten kanssa poikki. Voisin ottaa etäisyyttä, jos lapsi käyttytyy uhkaavasti, on väkivaltainen tai tekee rikoksia, mutta en siltikään pistäisi välejä kokonaan poikki. Pitäisin silmällä ja koittaisin ohjata avun piiriin ja kaidalle tielle. Vanhemmuus muuttuu ajanmyötä, kun lapsista tulee aikuisia. Jos vanhemmalla on kaikki kotona, ei lapsi katkaise välejä, eikä vanhemmalla ole kaikki kohdillaan, jos pistää välit poikki lapseen tai ei ole mitenkään kiinnostunut lapsesta. 

Vierailija kirjoitti:

En näe sellaista tilannetta mahdollisena, että pistäisin välit lasten kanssa poikki. Voisin ottaa etäisyyttä, jos lapsi käyttytyy uhkaavasti, on väkivaltainen tai tekee rikoksia, mutta en siltikään pistäisi välejä kokonaan poikki. Pitäisin silmällä ja koittaisin ohjata avun piiriin ja kaidalle tielle. Vanhemmuus muuttuu ajanmyötä, kun lapsista tulee aikuisia. Jos vanhemmalla on kaikki kotona, ei lapsi katkaise välejä, eikä vanhemmalla ole kaikki kohdillaan, jos pistää välit poikki lapseen tai ei ole mitenkään kiinnostunut lapsesta. 

Jos esim kuulisin, että he odottavat, että kuolisin ja saisivat perintönsä. Myös jokintosi paha loukkaaminen voisijihtaa siihen, että ajattelisin, että ei sitten. Ei ole pakko olla tekemisissä minun kanssa. Yksi lapsista vähän koettelee, vähän samoin kuin itse olen koetellut vanhempieni kärsivällisyyttä.