Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa, mikä meidän 2-vuotiaalla on?
24.09.2021 |
Olemme mieheni kanssa aina miettineet, että nyt 2-vuotias lapsemme on jotenkin erilainen, kuin muut tuntemamme lapset. Tämä näkyi hänessä jo vastasyntyneenä...Syntymän jälkeen, kun normaalisti vauvat nukkuvat väsymystään, niin meidän vauva oli aivan tarkkaavainen ja hereillä koko päivän. Hän ei ollut muutenkaan ns. normaali vauva, joka olisi istunut sitterissä jne., vaan "vaati" jatkuvaa viihdyttämistä. Sylissä halusi olla vain yhdessä asennossa, josta näki maailman parhaiten, eikä todellakaan suostunut vaunuihin/turvaistuimeen jne. Hänestä jotenkin aisti, ettei hän ihan "sopinut" tähän maailmaan, vaan prosessoi tätä kaikkea jotenkin eri tavoin.
Nyt 2-vuotiaana hän on muuten aivan normaalin oloinen, mutta hänellä on aivan ilmiömäinen muisti, joka ulottuu vähintään puolen vuoden päähän. Hän saattaa esim. kertoa (puhuu pitkiä lauseita), että "tuossa silloin mies käytti lumilinkoa" (ja tämä tapahtui viime talvena). Myös päiväkodin työntekijät ovat ihmeissään hänen muistista, eli ei ole vain meidän vanhempien havainto. Päiväkodissa häntä myös kutsutaan lempinimellä "välkky", sillä hän on meidänkin havaintojen perusteella erittäin hoksaavainen ja huomaa pienetkin yksityiskohdat. Lapsella on myös toisinaan aivan älytön maltti. Hän saattaa esim. seistä ikkunan edessä odottamassa roska-auton tulemista useamman tunnin ajan. Muuten kyllä myös tahtoikään kuuluvaa lyhytjänteisyyttä jne. näkyy käyttäytymisessä. Hän on myös aina ollut melko voimakastahtoinen ja saa tuon tahdon valjastettua melkoiseen sinnikkyyteen. Hänen leikkinsä tuntuvat myös olevan ikätasoistaan reippaasti pidemmällä, ja hän leikkii kaikenlaisia mielikuvitusleikkejä ja hyvin monimutkaisia leikkejä esim. erilaisilla työkoneilla. Laskemaan hän oppi 1,5 vuotiaana ja osaa siis oikeasti laskea, eikä vain "lorutella" numeroita.
Olemme pohtineet aspergerin ym. mahdollisuuksia, mutta mikään näistä perinteisistä neurologisista poikkeavuuksista ei tunnu täsmäävän häneen. Osaisiko kukaan kertoa, mistä hänen tapauksessaan voisi olla kyse? Hän todellakin tuntuu olevan jollain tasolla neurologisesti poikkeava, mutta emme oikein tiedä, että miten.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samanlainen kaveri, 2,5-vuotias. Nukkui kyllä ihan normaalisti, mutta muuten oli vauvana aika erikoinen. Vaati tosiaan ihan jatkuvaa viihdyttämistä, oppi puolivuotiaana värit, alkoi todella nopeasti puhumaan ja nyt juttelee hyvin monimutkaisia ikäisekseen, leikkii mielikuvitusleikkejä vuorosanoin, muistaa kaiken jne.
Isänsä suvussa on aika erikoista, älykästä väkeä, olen ajatellut tuon periytyvän sieltä. Oon ajatellut, että on vain nimenomaan "välkky", vaikka voihan tuossa olla jotain neurologista erilaisuuttakin. Mutta en oikein ymmärrä, miksi pitäisi ajatella erilaisuutta heti jonkin diagnoosin kautta, etenkin kun mitään ongelmaa ei ole, vaan pitemminkin päinvastoin? Joutaahan tuollaista miettimään myöhemmin, jos erilaisuus alkaa poikimaan ongelmia elämässä.
Asperger/autismi (nykyään asperger kuuluu autismin kirjoon, eikä ole erillinen diagnoosi) mullekin tuli ekana mieleen. Leikkiikö lapsi niitä mielikuvitusleikkejä yksin, vai muiden lasten kanssa esim päiväkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen kaveri, 2,5-vuotias. Nukkui kyllä ihan normaalisti, mutta muuten oli vauvana aika erikoinen. Vaati tosiaan ihan jatkuvaa viihdyttämistä, oppi puolivuotiaana värit, alkoi todella nopeasti puhumaan ja nyt juttelee hyvin monimutkaisia ikäisekseen, leikkii mielikuvitusleikkejä vuorosanoin, muistaa kaiken jne.
Isänsä suvussa on aika erikoista, älykästä väkeä, olen ajatellut tuon periytyvän sieltä. Oon ajatellut, että on vain nimenomaan "välkky", vaikka voihan tuossa olla jotain neurologista erilaisuuttakin. Mutta en oikein ymmärrä, miksi pitäisi ajatella erilaisuutta heti jonkin diagnoosin kautta, etenkin kun mitään ongelmaa ei ole, vaan pitemminkin päinvastoin? Joutaahan tuollaista miettimään myöhemmin, jos erilaisuus alkaa poikimaan ongelmia elämässä.
No näin olemme mekin ajatelleet, mutta ihan mielenkiinnostakin pohtineet, että liittyykö tähän jotain muutakin. olemme mieheni kanssa älykkäitä, mutta vauvoina olimme ihan ns. normaaleja. Ap.
Meillä myös alkoi puhumaan heti yksivuotiaana monimutkaisia sanoja ja lauseita. Vaati vauvana paljon huomiota ja läheisyyttä. Ymmärsi kaiken kerrasta kun asian selitti. Koulut helppoa, kohta väittelee. Erinomaiset sosiaaliset taidot ja paljon ystäviä, seurustelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaan vaan hyvin älykäs lapsi. Meillä on kaksi samanlaista. Tulee pärjäämään aina hyvin kaikessa, kun muistaa ja osaa asiat ja on luonnostaan kiinnostunut uuden oppimisesta. Kannattaa miettiä, miten voi tarjota lapselle kiinnostavaa ja haastavaa tekemistä, esim. musiikkiharrastusten muodossa, lukea kirjoja, viedä museoihin jne. Osalle hyvin älykkäistä lapsista koulu on tylsää pakkopullaa, koska siellä jankataan samat asiat moneen kertaan normaalien tai jopa hitaimpien tahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vähän samanlainen kaveri, 2,5-vuotias. Nukkui kyllä ihan normaalisti, mutta muuten oli vauvana aika erikoinen. Vaati tosiaan ihan jatkuvaa viihdyttämistä, oppi puolivuotiaana värit, alkoi todella nopeasti puhumaan ja nyt juttelee hyvin monimutkaisia ikäisekseen, leikkii mielikuvitusleikkejä vuorosanoin, muistaa kaiken jne.
Isänsä suvussa on aika erikoista, älykästä väkeä, olen ajatellut tuon periytyvän sieltä. Oon ajatellut, että on vain nimenomaan "välkky", vaikka voihan tuossa olla jotain neurologista erilaisuuttakin. Mutta en oikein ymmärrä, miksi pitäisi ajatella erilaisuutta heti jonkin diagnoosin kautta, etenkin kun mitään ongelmaa ei ole, vaan pitemminkin päinvastoin? Joutaahan tuollaista miettimään myöhemmin, jos erilaisuus alkaa poikimaan ongelmia elämässä.
No näin olemme mekin ajatelleet, mutta ihan mielenkiinnostakin pohtineet, että liittyykö tähän jotain muutakin. olemme mieheni kanssa älykkäitä, mutta vauvoina olimme ihan ns. normaaleja. Ap.
Mistä sinä sen tiedät? Vanhempanne tuskin kyttäsivät teitä hysteerisinä.
Anna olla jos ei ole ongelmia. Kasvatat friikin kohdistamalla normaaliin hyvään muistiin erityishuomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisia mielikuvitusleikkejä lapsi siis leikkii? Ihan mielenkiinnosta kun pidin ihan normaalina että 1,5v lapseni leikkii mielikuvitusleikkejä.
Ehkä tälle ei sitten ole mitään omaa diagnoosiaan. Älykäs kyllä selvästi on, sillä tosiaan oppii uusia asioita älyttömällä kapasiteetilla. Nyt tasan 2-vuotiaana myös kyselee jatkuvasti haastavia kysymyksiä, kuten "miksi tuulee" ja "mistä sade tulee". Ollaan ihan hämmästyksissä välillä, että miten osaa ajatella jo tuollaisia asioita! Vähän pelottaa, että kuinka tulee selviämään koulussa, sillä tylsiä asioita ei niin jaksa tehdä. Mielenkiintoisia asioita sen sijaan jaksaa puuhata vaikka tunti tolkulla. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Savantismi? Esiintyy myös terveillä, joskin yleisemmin autismin kirjoon
Asperger, tulee paremmin ilmi kun ikää tulee lisää. Kannattaa panostaa tunnesäätelyyn mahdollisimman varhain mahdollisimman paljon, 10v raivoava assi ei ole enää helppo pideltävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sille PITÄISI olla diagnoosi, ap?
Lapset ovat erilaisia. Diagnoosi on tarpeen vain, jos lapsi tarvitsee tukea päiväkodissa ja koulussa, tai hyötyisi terapiasta.
Aspergerin syndrooma ei ole mikään kattokäsite hyvälle muistille ja älykkyydelle. Autismikirjon diagnoosin olennainen edellytys ovat ongelmat sosiaalisen vuorovaikutuksen puolella. Assit ovat keskimäärin ihan normiälyn rajoissa, joukossa on vähemmän fiksuja ja enemmän fiksuja.
Olennainen puoli on myös kykyprofiilin epätasaisuus, joissakin asioissa assit ovat ikäisiään jäljessä, varsinkin siis ikätoveriensa kanssa toimimisessa.
Älä siis liikaa mieti, seuraa vaan tilannetta ja lapsen pärjäämistä päiväkodissa ja koulussa. JOS ongelmia ilmaantuu, sitten toki neuvolan kautta tutkimuksiin.
T. Assin äiti
Jaaha. Minä luulin lapseni olevan ihan normaali 2-vuotias vaikka muistaakin yli puolen vuoden päähän ja huomaa todella pieniä yksityiskohtia ja leikkii roolileikkejä. Odottaakin kiltisti. Luulin myös olevan normaalia, että vauva tykkää paljon huomiosta eikä viihdy jossain sitterissä itsekseen.
Tartteeko tässä nyt tehdä jotain? Hakea jotain diagnoosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sille PITÄISI olla diagnoosi, ap?
Lapset ovat erilaisia. Diagnoosi on tarpeen vain, jos lapsi tarvitsee tukea päiväkodissa ja koulussa, tai hyötyisi terapiasta.
Aspergerin syndrooma ei ole mikään kattokäsite hyvälle muistille ja älykkyydelle. Autismikirjon diagnoosin olennainen edellytys ovat ongelmat sosiaalisen vuorovaikutuksen puolella. Assit ovat keskimäärin ihan normiälyn rajoissa, joukossa on vähemmän fiksuja ja enemmän fiksuja.
Olennainen puoli on myös kykyprofiilin epätasaisuus, joissakin asioissa assit ovat ikäisiään jäljessä, varsinkin siis ikätoveriensa kanssa toimimisessa.
Älä siis liikaa mieti, seuraa vaan tilannetta ja lapsen pärjäämistä päiväkodissa ja koulussa. JOS ongelmia ilmaantuu, sitten toki neuvolan kautta tutkimuksiin.
T. Assin äiti
Hei, kiitos! Tämä oli mielestäni tosi hyvä ja asiallinen kommentti. Olet oikeassa. Ap.
Lapset oppivat asioita eri tahtiin. Iän myötä erot tasoittuu.
Kuulostaa pikemminkin siltä että apn pitäis käydä tutkituttamassa päänsä.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Minä luulin lapseni olevan ihan normaali 2-vuotias vaikka muistaakin yli puolen vuoden päähän ja huomaa todella pieniä yksityiskohtia ja leikkii roolileikkejä. Odottaakin kiltisti. Luulin myös olevan normaalia, että vauva tykkää paljon huomiosta eikä viihdy jossain sitterissä itsekseen.
Tartteeko tässä nyt tehdä jotain? Hakea jotain diagnoosia?
Sinun olisi pitänyt nähdä hänet vauvana, jotta ymmärtäisit, kuinka erilainen hän oli varsinkin silloin...tuo esimerkki sitteristä on huono, sillä tietenkin vauva tarvitsee huomiota, mutta todellakin lapsemme on ollut selkeästi erilainen, kuin muut ikätoverinsa. Ap.
Diagnoosin tarvitsee vain, jos on jotain ongelmia, joihin tarvitsee hoitoa/kuntoutusta/lääkitystä/henkilökohtaista avustajaa tms.
Jos lapsella on vain positiivisia juttuja, niin ei tarvetta diagnoosiin. Toki kannattaa huomioida lapsen vahvuudet ja kannustaa kehittämään niitä edelleen. Mutta älkää vaatiko tällaiselle lapselle mitään erityiskohtelua, muuten hän kasvaa ajattelemaan itseään muita parempana ja on sitten myöhemmin vaikeuksissa ylemmyydentuntonsa kanssa sosiaalisissa suhteissaan.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaako tutulta tämmöinen kenellekään ja onko tehty jotain diagnoosia? Ap.