MITEN olette toimineet kun ystävyys on muuttunut pelkäksi olkapäänä olemiseksi, ja kivat jutut tehdään muiden kuin sinun kanssasi?

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Itsellä vähän sama tilanne kun ystävä avautuu mulle tosi usein miesongelmistaan, eikä mulla oikein tässä elämäntilanteessa ole voimia puida toisten ihmissuhdeongelmia kun omakin täynnä yhden jos toisenkin sairastelua ja kuolemaa. Vastavuoroisuus on puuttunut jo pitkään jos sitä kunnolla koskaan olikaan.

Tuli mieleen, että jos "kutsuisit itsesi kylään" ystäväsi luo illanviettoon tai tekemään jotain kivaa yhdessä ja sanoisit että voi sitten siinä kertoa paremmin huolistaan? Koen itse todella raskaaksi tuon, että joku soittaa ja sitten pitäisi siinä hetkessä jättää kaikki omat tekemiset ja askareet kesken kun toinen haluaa avautua juuri puhelimessa.

Olen vähitellen hävinnyt näköpiiristä.

Hän ei ole oikea ystävä/kaveri, jos ei ole ehtinyt sinua koko kesänä nähdä, vaikka on muita tavannut. Se, että hän ei pitänyt sinua sen arvoisena, että ilmoittaa, että jättää tulematta sovittuun tapaamiseen, vahvistaa tämän. Hän vain käyttää sinua hyväkseen kuuntelijana.

Olisi aika alkaa etsiä uusia, oikeita kavereita.

Ymmärsin että ystävä käy läpi vaikeaa vaihetta ja kuuntelin. Parin vuoden kuluttua ystävyyssuhde normalisoitui jälleen, kun ystävä pääsi vaikeuksistaan yli, osittain minun ansiostani.

Ghostaa. Sitähän hän tekee sinullekin. Miksi ihmeessä käytää aikaa ihmiseen joka ei ole tulevaisuudessasi? Hän ei ole ystäväsi. Sinä olet pelkkä ilmainen terapeutti. Inhoan sanaa toksinen, mutta käytänpä tässä sitä nyt. Joskus ystävyys ja kaverisuhteissa havahtuu siihen, että ne on painolasti koska niiden liima on toksisuus, valittaminen, negatiivisuus, paikallaan polkeminen, samojen vahingollisten kuvioiden toistaminen jne. Kun kasvat kaikesta tästä yli niin se ei anna enää mitään, se vain syö ja kuluttaa. Huomaat olevasi siinä seurassa myös se myrkyllinen valittaja tai passiivinen myötäilijä/ vetäytyjä tms. Yhteydessä oleminen perustuu negatiivisten kokemusten jakoon. Mihin tällaista kokemusta tarvitaan? Kyse ei ole puolisostasi, lapsestasi tai lähisukulaisestasi vaan ihmisestä joka on täysin ilman sitoumuksia elämässäsi. Sinulla ei ole mitään velvoitteita jatkaa jos sinua ei kiinnosta tai voit huonosti sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama tilanne kun ystävä avautuu mulle tosi usein miesongelmistaan, eikä mulla oikein tässä elämäntilanteessa ole voimia puida toisten ihmissuhdeongelmia kun omakin täynnä yhden jos toisenkin sairastelua ja kuolemaa. Vastavuoroisuus on puuttunut jo pitkään jos sitä kunnolla koskaan olikaan.

Tuli mieleen, että jos "kutsuisit itsesi kylään" ystäväsi luo illanviettoon tai tekemään jotain kivaa yhdessä ja sanoisit että voi sitten siinä kertoa paremmin huolistaan? Koen itse todella raskaaksi tuon, että joku soittaa ja sitten pitäisi siinä hetkessä jättää kaikki omat tekemiset ja askareet kesken kun toinen haluaa avautua juuri puhelimessa.

Itse asiassa nyt kun sanot, niin meidänkin suhdetta leimaa myös tuo vastavuorottomuus. En ole tajunnutkaan ennen kuin nyt. Jos puhun omista asioistani, niin hän joko sanoo joojoo, ja siirtää jutun taas itseensä, tai vaihtaa puheenaihetta. Mä jaksan kyllä kuunnella murheita, on sillä tavalla ihan hyvä tilanne itsellä, mutta en oikein itse saa sellaisesta suhteesta mitään missä olen ainoastaan kuuntelua varten. Ennen me tehtiin yhdessä paljon muutakin, mutta nykyään hänellä on ne kaverit joiden kanssa vietetään kivaa aikaa, ja sitten minä, kuuntelija :/ 

En voi kutsua itseäni illanviettoon, koska tämä ei onnistu, sillä kaverilla on aina muuta tekemistä muiden kanssa kun hänellä on vapaata, tai lomaa. Jos olisimmekin sopineet illanvietosta, niin hän ilmoittaa että ei onnistukaan, kun hän lähteekin pirkon ja maijan kanssa mirkun mökille.  Ja jos totta puhutaan, niin mieluummin itse puhun puhelimessa, sillä siitä pääsee eroon nopeasti, eikä tarvitse koko iltaa kuunnella.

ap

Enemmänkin ihmettelen nyt sinua ap kuin tuota ystävääsi. Minkälainen nynnerö olet, että hyväksyt kaiken? Toinen voi kettuilla sinulle ihan päin naamaa ja sinä vain hyväksyt asian mitään sanomatta.

Yritä nyt hyvä ihminen oppia arvostamaan hieman enemmän itseäsi ja blokkaa kaverisi kokonaan. Sillähän pääset siitäkin ja tuskinpa hänkään sinua kaipaa, kun asian huomaa, eli tasapeli. Jos et sitä tee, niin eipä auta enää valittaa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä vähän sama tilanne kun ystävä avautuu mulle tosi usein miesongelmistaan, eikä mulla oikein tässä elämäntilanteessa ole voimia puida toisten ihmissuhdeongelmia kun omakin täynnä yhden jos toisenkin sairastelua ja kuolemaa. Vastavuoroisuus on puuttunut jo pitkään jos sitä kunnolla koskaan olikaan.

Tuli mieleen, että jos "kutsuisit itsesi kylään" ystäväsi luo illanviettoon tai tekemään jotain kivaa yhdessä ja sanoisit että voi sitten siinä kertoa paremmin huolistaan? Koen itse todella raskaaksi tuon, että joku soittaa ja sitten pitäisi siinä hetkessä jättää kaikki omat tekemiset ja askareet kesken kun toinen haluaa avautua juuri puhelimessa.

Itse asiassa nyt kun sanot, niin meidänkin suhdetta leimaa myös tuo vastavuorottomuus. En ole tajunnutkaan ennen kuin nyt. Jos puhun omista asioistani, niin hän joko sanoo joojoo, ja siirtää jutun taas itseensä, tai vaihtaa puheenaihetta. Mä jaksan kyllä kuunnella murheita, on sillä tavalla ihan hyvä tilanne itsellä, mutta en oikein itse saa sellaisesta suhteesta mitään missä olen ainoastaan kuuntelua varten. Ennen me tehtiin yhdessä paljon muutakin, mutta nykyään hänellä on ne kaverit joiden kanssa vietetään kivaa aikaa, ja sitten minä, kuuntelija :/ 

En voi kutsua itseäni illanviettoon, koska tämä ei onnistu, sillä kaverilla on aina muuta tekemistä muiden kanssa kun hänellä on vapaata, tai lomaa. Jos olisimmekin sopineet illanvietosta, niin hän ilmoittaa että ei onnistukaan, kun hän lähteekin pirkon ja maijan kanssa mirkun mökille.  Ja jos totta puhutaan, niin mieluummin itse puhun puhelimessa, sillä siitä pääsee eroon nopeasti, eikä tarvitse koko iltaa kuunnella.

ap

Voi yrjöööö.... valivalivali voivoivoi valivalivali... yrjö lentää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.

Sinä oikeasti luulet, että ihminen jonka toimintaa kritisoit sanoo, "Kiitos kun huomautit, korjaanpa nyt toimintatapojani. Toitpa tähän hyviä näkökulmia joita voin vielä itsekseni jalostaa omaan elämäntilanteeseeni ja persoonaani sopivaksi". Eiköhän yleisin reaktio ole hyökkäys ja ap on jo valmiiksi asemissa missä hänen persoonalleen ei ole mitään arvoa annettu. Näiden asioiden sanominen kuuluu henkilölle jota ap:n kaveri arvostaa, ei hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.

Sanoinpahan vain sen tosiasian että netissä monesti esitetään hienompaa ja parempaa ihmistä kuin mitä itse ollaankaan. Täydellisessä maailmassa ystävän kanssa puhuttaisiin asiat halki teekupposen äärellä, ja maailma hymyilisi, linnut laulaisi ja yksisarviset juoksentelisivat ympärillä.

Tosimaailmassa vain usein tahtoo olla niin, että se joka ei suoraan sano ystävälle tiettyä asiaa, ei sano sitä siksi että tietää millaisen vastaanoton se ystävältä saa. Tuota on mahdotonta selittää nettitrollille jonka mielestä kaikki sanotaan aina suoraan, ja asiat järjestyvät parhain päin eikä kellekään tule paha mieli, niin kuin he itse leikisti tekevät.

Käynyt muutaman kaverin kanssa noin.

Ei ole huvittanut "nostaa kissaa pöydälle", koska joskus kaipaa ryyppykaveria, ja siihen saattavat kuitenkin lähteä, vaikkei muuta interaktiota enää pahemmin olisi.

Kyllähän se eittämättä korpeaa, että on tuntenut 20 vuotta ja nykyisin häviää toisen ulkomaalaisille nettitutuille =) Mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.

Sinä oikeasti luulet, että ihminen jonka toimintaa kritisoit sanoo, "Kiitos kun huomautit, korjaanpa nyt toimintatapojani. Toitpa tähän hyviä näkökulmia joita voin vielä itsekseni jalostaa omaan elämäntilanteeseeni ja persoonaani sopivaksi". Eiköhän yleisin reaktio ole hyökkäys ja ap on jo valmiiksi asemissa missä hänen persoonalleen ei ole mitään arvoa annettu. Näiden asioiden sanominen kuuluu henkilölle jota ap:n kaveri arvostaa, ei hänelle.

Ainakin kaveri on sitten tietoinen tilanteesta ja voi korjata asian tai olla korjaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.

Sanoinpahan vain sen tosiasian että netissä monesti esitetään hienompaa ja parempaa ihmistä kuin mitä itse ollaankaan. Täydellisessä maailmassa ystävän kanssa puhuttaisiin asiat halki teekupposen äärellä, ja maailma hymyilisi, linnut laulaisi ja yksisarviset juoksentelisivat ympärillä.

Tosimaailmassa vain usein tahtoo olla niin, että se joka ei suoraan sano ystävälle tiettyä asiaa, ei sano sitä siksi että tietää millaisen vastaanoton se ystävältä saa. Tuota on mahdotonta selittää nettitrollille jonka mielestä kaikki sanotaan aina suoraan, ja asiat järjestyvät parhain päin eikä kellekään tule paha mieli, niin kuin he itse leikisti tekevät.

Mitä ihmettä nyt taas? Miten tämmöiset ihmiset voivat pärjätä esim. työelämässä? Ongelmia on hankala korjata, jos niitä ei nosteta esiin.

Vierailija kirjoitti:

Enemmänkin ihmettelen nyt sinua ap kuin tuota ystävääsi. Minkälainen nynnerö olet, että hyväksyt kaiken? Toinen voi kettuilla sinulle ihan päin naamaa ja sinä vain hyväksyt asian mitään sanomatta.

Yritä nyt hyvä ihminen oppia arvostamaan hieman enemmän itseäsi ja blokkaa kaverisi kokonaan. Sillähän pääset siitäkin ja tuskinpa hänkään sinua kaipaa, kun asian huomaa, eli tasapeli. Jos et sitä tee, niin eipä auta enää valittaa asiasta.

Olen pahoillani kaverini puolesta, ja tiedän että hänellä ei nyt ole helppoa, eikä lähitulevaisuus näytä sen helpommalta. Tuntuisi todella pahalta hylätä hänet kokonaan, tai käydä sellainen keskustelu jossa väkisinkin tuntuu että olisi hänelle vain lisää kestettävää. Olen mielelläni nynnerö, jos tämä sitä tarkoittaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.

Sinä oikeasti luulet, että ihminen jonka toimintaa kritisoit sanoo, "Kiitos kun huomautit, korjaanpa nyt toimintatapojani. Toitpa tähän hyviä näkökulmia joita voin vielä itsekseni jalostaa omaan elämäntilanteeseeni ja persoonaani sopivaksi". Eiköhän yleisin reaktio ole hyökkäys ja ap on jo valmiiksi asemissa missä hänen persoonalleen ei ole mitään arvoa annettu. Näiden asioiden sanominen kuuluu henkilölle jota ap:n kaveri arvostaa, ei hänelle.

Ainakin kaveri on sitten tietoinen tilanteesta ja voi korjata asian tai olla korjaamatta. 

Tämä on tietysti totta ja siinähän sen halukkuuden ystävyyteen näkee, että korjaako toinen käytöstään vai ei. Ap nyt ei vain kuulosta sille että hänellä on kovinkaan paljon voimavaroja ottaa riskiä kyseisen ihmisen käytöksen suhteen. Yleensä hyötyvänä osapuolena olevat puolustavat agressiivisesti omaa hyötyään ja tämä yleensä hoidetaan persoonaan menevin hyökkäyksin ja painostamalla taipumaan takaisin vanhaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.

Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.

Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.

Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.

Sanoinpahan vain sen tosiasian että netissä monesti esitetään hienompaa ja parempaa ihmistä kuin mitä itse ollaankaan. Täydellisessä maailmassa ystävän kanssa puhuttaisiin asiat halki teekupposen äärellä, ja maailma hymyilisi, linnut laulaisi ja yksisarviset juoksentelisivat ympärillä.

Tosimaailmassa vain usein tahtoo olla niin, että se joka ei suoraan sano ystävälle tiettyä asiaa, ei sano sitä siksi että tietää millaisen vastaanoton se ystävältä saa. Tuota on mahdotonta selittää nettitrollille jonka mielestä kaikki sanotaan aina suoraan, ja asiat järjestyvät parhain päin eikä kellekään tule paha mieli, niin kuin he itse leikisti tekevät.

Mitä ihmettä nyt taas? Miten tämmöiset ihmiset voivat pärjätä esim. työelämässä? Ongelmia on hankala korjata, jos niitä ei nosteta esiin.

Millainen työyhteisö sulla mahtaa olla? Meidän pikkufirmassa ei ainakaan saa arvostella mitään mitä pomo tekee, tai välit viilenee heti. Kyllä työelämässä pitää olla nimenomaan kiltti p-nnuolija, eikä rohkeasti asioita esille ottava. -eri 

Vastaavassa tilanteessa yritin puhua suoraan. Epäsuorasti annettiin ymmärtää, että olen takertuja ja ongelma on vain itselläni. Että ymmärrän asiat väärin, tämä henkilö väitti minua parhaaksi ystäväkseen. Olen ollut monesti olkapäänä, auttanut monissa asioissa. Räikein tilanne oli, kun autoin pitkään eräässä elämäntilanteessa ja lopulta kun apua ei enää tarvittu loppui yhteydenpito kuin seinää. Lopulta annoin olla. Vastaan viesteihin ja jutut ovat nykyään sellaisia tutulle kerrottavia asioita. En ota itse yhteyttä ollenkaan, onnittelen sosiaalisessa mediassa jos muistan syntymäpäivänä. Näkemiseen ja voivotteluun, että on pitkä aika kun on puhuttu kunnolla lähinnä kuittaan jotain huumorilla. Nykyään välimatkaa on jo niin paljon, että ei viitsi edes matkustaa toteamaan että on tehty jälleen oharit.