Lue keskustelun säännöt.
MITEN olette toimineet kun ystävyys on muuttunut pelkäksi olkapäänä olemiseksi, ja kivat jutut tehdään muiden kuin sinun kanssasi?
22.09.2021 |
Koko kesänä ei ole kaveri kerennyt nähdä minua, ja pari, kolme kertaa on yhdessä sovitut jutut peruuntuneet kaverin toimesta. Yksi näistä kerroista on sellainen että hän ei edes ilmoittanut että perutaan illanvietto, vaan jätti vain tylysti tulematta. Sama homma oli viime kesänä. Kauheasti pyytelee kyllä ja "olis ihana jos joku lomavkl tulisit meille istumaan iltaa", mutta sitten on joka viikonlopulle tekemistä muiden kavereiden kanssa.
Myös tuo perumatta jätetty illanvietto oli vietetty "paremman" kaverin kanssa.
Nyt sitten on saapunut syksy, ja arki alkanut, niin jo alkaa puhelin soida, ja seura kelvata. Hänellä on huolia ja niistä haluaa jutella. Kaveruus on nyt lipsunut viime vuosina siihen että kelpaan enää olkapääksi, mutta kivoihin juttuihin on sitten muut kaverit, vaikka muuta on esittävinään.
Mikä siis neuvoksi, jos jollain on ollut samanlaista, niin miten olette toimineet?
Tiedän että hänellä on rankkaa läheisen ihmisen mt-ongelmien vuoksi, enkä missään nimessä halua hänelle yhtään lisää pahaa mieltä ja taakkaa, enkä halua alkaa valittamaan että kyllä olkapääksi kelpaan muuten muuten kaveriksi. Ymmärrän myös sen ettei hän voi näille "paremmille" kavereille kertoa näitä asioita, mitäs hauskaa siinä nyt olisi? En kuitenkaan halua myöskään olla se pelkkä olkapää, kun tiedän jo siitä että kun hän soittaa että nähtäisiinkö, että kaataa taas niskaani näitä ongelmiaan.
Toki kuuntelen, mutta en halua pelkkää kuuntelukaveruutta.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin ihmettelen nyt sinua ap kuin tuota ystävääsi. Minkälainen nynnerö olet, että hyväksyt kaiken? Toinen voi kettuilla sinulle ihan päin naamaa ja sinä vain hyväksyt asian mitään sanomatta.
Yritä nyt hyvä ihminen oppia arvostamaan hieman enemmän itseäsi ja blokkaa kaverisi kokonaan. Sillähän pääset siitäkin ja tuskinpa hänkään sinua kaipaa, kun asian huomaa, eli tasapeli. Jos et sitä tee, niin eipä auta enää valittaa asiasta.
Olen pahoillani kaverini puolesta, ja tiedän että hänellä ei nyt ole helppoa, eikä lähitulevaisuus näytä sen helpommalta. Tuntuisi todella pahalta hylätä hänet kokonaan, tai käydä sellainen keskustelu jossa väkisinkin tuntuu että olisi hänelle vain lisää kestettävää. Olen mielelläni nynnerö, jos tämä sitä tarkoittaa.
ap
Ap. Sinun kaverillasi on kavereita ja niistä yksikään et ole sinä. Sinä et ole se kenen kanssa tehdään muistoja ja koetaan asioita, ei sinua tule ikävä. Sinun tulee ikävä, mutta ei toisinpäin. Hän löytää kyllä uuden roskakorin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin suoraan kaikki asiat ja antaisin mahdollisuuden muokata käytöstään.
Minä en sanoisi. Tosi usein moni esittää täällä että sanoo aina kaikki asiat tuosta noin vain, mutta se on semmoista itsensä korostamista. Tosiasiassa ei välttämättä noin kirjoittavalla ole ystäviä ollenkaan.
Mä varmaan vain vähentäisin tapaamisia. Puhelimessa ottaa sellaisen että sopii itsensä kanssa että sanoo jo puhelun alkuun että mulla ei sitten ole aikaa kuin vartti tähän puheluun, sitten pitää olla jo menossa muualle. En enää käyttäisi aikaa järkkäilemällä kaverin kans juttuja, ja kieltäytyisin jos pyytäis iltoja istumaan jo ennen kuin hän kerkeää perumaan. On ihan ok suojata itseä, eikä sitä tarvitse tehdä kovaäänisesti, vaan hienovaraisuus on ihan ok toimintamalli.
Miksi esittämäsi vaihtoehto on parempi kuin suoraan sanominen? Toiselle pitää antaa mahdollisuus korjata toimintaansa ilman typerien pelien pelaamista.
Sanoinpahan vain sen tosiasian että netissä monesti esitetään hienompaa ja parempaa ihmistä kuin mitä itse ollaankaan. Täydellisessä maailmassa ystävän kanssa puhuttaisiin asiat halki teekupposen äärellä, ja maailma hymyilisi, linnut laulaisi ja yksisarviset juoksentelisivat ympärillä.
Tosimaailmassa vain usein tahtoo olla niin, että se joka ei suoraan sano ystävälle tiettyä asiaa, ei sano sitä siksi että tietää millaisen vastaanoton se ystävältä saa. Tuota on mahdotonta selittää nettitrollille jonka mielestä kaikki sanotaan aina suoraan, ja asiat järjestyvät parhain päin eikä kellekään tule paha mieli, niin kuin he itse leikisti tekevät.
Mitä ihmettä nyt taas? Miten tämmöiset ihmiset voivat pärjätä esim. työelämässä? Ongelmia on hankala korjata, jos niitä ei nosteta esiin.
Millainen työyhteisö sulla mahtaa olla? Meidän pikkufirmassa ei ainakaan saa arvostella mitään mitä pomo tekee, tai välit viilenee heti. Kyllä työelämässä pitää olla nimenomaan kiltti p-nnuolija, eikä rohkeasti asioita esille ottava. -eri
Akateeminen ja avoin, fiksuista ihmisistä koostuva työyhteisö. Rohkeasti kokeillaan uusia asioita ja yhtä rohkeasti sanotaan, jos uudistukset ovat takapakkia.
Vierailija kirjoitti:
Hän ei ole oikea ystävä/kaveri, jos ei ole ehtinyt sinua koko kesänä nähdä, vaikka on muita tavannut. Se, että hän ei pitänyt sinua sen arvoisena, että ilmoittaa, että jättää tulematta sovittuun tapaamiseen, vahvistaa tämän. Hän vain käyttää sinua hyväkseen kuuntelijana.
Olisi aika alkaa etsiä uusia, oikeita kavereita.
Taivun ikävä kyllä samaan loppupäätelmään. Se taas ei mielestäni ap:n viesteisä välittynyt, että tämä kaveri olisi ap:n ainoa kaveri, vaan pikemminkin se että ap kyllä haluis tukea kaveriansa, mutta kaveruus on nyt muuttanut muotoaan ja ap:n rooli on kaventunut ainoastaan kuuntelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama tilanne kun ystävä avautuu mulle tosi usein miesongelmistaan, eikä mulla oikein tässä elämäntilanteessa ole voimia puida toisten ihmissuhdeongelmia kun omakin täynnä yhden jos toisenkin sairastelua ja kuolemaa. Vastavuoroisuus on puuttunut jo pitkään jos sitä kunnolla koskaan olikaan.
Tuli mieleen, että jos "kutsuisit itsesi kylään" ystäväsi luo illanviettoon tai tekemään jotain kivaa yhdessä ja sanoisit että voi sitten siinä kertoa paremmin huolistaan? Koen itse todella raskaaksi tuon, että joku soittaa ja sitten pitäisi siinä hetkessä jättää kaikki omat tekemiset ja askareet kesken kun toinen haluaa avautua juuri puhelimessa.
Itse asiassa nyt kun sanot, niin meidänkin suhdetta leimaa myös tuo vastavuorottomuus. En ole tajunnutkaan ennen kuin nyt. Jos puhun omista asioistani, niin hän joko sanoo joojoo, ja siirtää jutun taas itseensä, tai vaihtaa puheenaihetta. Mä jaksan kyllä kuunnella murheita, on sillä tavalla ihan hyvä tilanne itsellä, mutta en oikein itse saa sellaisesta suhteesta mitään missä olen ainoastaan kuuntelua varten. Ennen me tehtiin yhdessä paljon muutakin, mutta nykyään hänellä on ne kaverit joiden kanssa vietetään kivaa aikaa, ja sitten minä, kuuntelija :/
En voi kutsua itseäni illanviettoon, koska tämä ei onnistu, sillä kaverilla on aina muuta tekemistä muiden kanssa kun hänellä on vapaata, tai lomaa. Jos olisimmekin sopineet illanvietosta, niin hän ilmoittaa että ei onnistukaan, kun hän lähteekin pirkon ja maijan kanssa mirkun mökille. Ja jos totta puhutaan, niin mieluummin itse puhun puhelimessa, sillä siitä pääsee eroon nopeasti, eikä tarvitse koko iltaa kuunnella.
ap
Ehkä kannattaa keskittää aikansa ja energiansa ensisijaisesti muihin ihmissuhteisiin, niihin joista saat jotain irtikin. Ghostaaminenkin voi olla hyväksi. Olet selvästi tuolle kaverillesi vain ns. B-luokan kaveri, etkä valitettavasti voi enää itse tehdä mitään päästäksesi A-luokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että ystävä käy läpi vaikeaa vaihetta ja kuuntelin. Parin vuoden kuluttua ystävyyssuhde normalisoitui jälleen, kun ystävä pääsi vaikeuksistaan yli, osittain minun ansiostani.
Minkä koet olleen syynä sille että tuona parin vuoden aikana ystäväsi kuitenkin vietti muiden ystäviensä kanssa aikaa normaalisti iltoja viettäen, ja käyden siellä sun täällä, mutta ei tätä tehnyt tuon parin vuoden aikana sinun kanssasi ollenkaan enää? Että mikähän siihen oli syynä, jos hän kuitenkin sitten vaikean vaiheen jälkeen halusi sinusta ilonpitoonkin seuraa taas?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ghostaa. Sitähän hän tekee sinullekin. Miksi ihmeessä käytää aikaa ihmiseen joka ei ole tulevaisuudessasi? Hän ei ole ystäväsi. Sinä olet pelkkä ilmainen terapeutti. Inhoan sanaa toksinen, mutta käytänpä tässä sitä nyt. Joskus ystävyys ja kaverisuhteissa havahtuu siihen, että ne on painolasti koska niiden liima on toksisuus, valittaminen, negatiivisuus, paikallaan polkeminen, samojen vahingollisten kuvioiden toistaminen jne. Kun kasvat kaikesta tästä yli niin se ei anna enää mitään, se vain syö ja kuluttaa. Huomaat olevasi siinä seurassa myös se myrkyllinen valittaja tai passiivinen myötäilijä/ vetäytyjä tms. Yhteydessä oleminen perustuu negatiivisten kokemusten jakoon. Mihin tällaista kokemusta tarvitaan? Kyse ei ole puolisostasi, lapsestasi tai lähisukulaisestasi vaan ihmisestä joka on täysin ilman sitoumuksia elämässäsi. Sinulla ei ole mitään velvoitteita jatkaa jos sinua ei kiinnosta tai voit huonosti sen takia.
Taidan jo vähän ollakin passiivinen myötäilijä ja vetäytyjä :/ Nimen omaan olen nyt vasta havahtunut tähän tämän kesän aikana, aiemmin en ole ajatetllut asiaa, koska se ei ole ollut näin näkyvä. Ei suhde perustu negatiivisten kokemusten jakoon meidän välillä, vaan siihen että hän tarvitsee kuuntelijaa. Minä en niinkään kuuntelijaa edes tarvitse, mutta kuuntelen ystävää mielelläni, tottakai, niinhän ystävät tekevät, ja odottaisin toki samaa ystäviltäni myös minua kohtaan, jos tilanne sitä joskus edellyttäisi.
Nyt tosiaan on kulunut kesä kyllä näyttänyt sen että olen tainnut olla itse tässä harhapoluilla kuvitellessani että olemme vastavuoroisia, ja että oikeasti tehtäsiin niitä kaverijuttujakin keskenämme, niin kuin ennen, eikä vain sitä että minä kuuntelen hänen huoliansa, ja sitten lähdetäänkin muiden kavereiden kanssa festareille, shoppailemaan tai rannalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin ihmettelen nyt sinua ap kuin tuota ystävääsi. Minkälainen nynnerö olet, että hyväksyt kaiken? Toinen voi kettuilla sinulle ihan päin naamaa ja sinä vain hyväksyt asian mitään sanomatta.
Yritä nyt hyvä ihminen oppia arvostamaan hieman enemmän itseäsi ja blokkaa kaverisi kokonaan. Sillähän pääset siitäkin ja tuskinpa hänkään sinua kaipaa, kun asian huomaa, eli tasapeli. Jos et sitä tee, niin eipä auta enää valittaa asiasta.
Olen pahoillani kaverini puolesta, ja tiedän että hänellä ei nyt ole helppoa, eikä lähitulevaisuus näytä sen helpommalta. Tuntuisi todella pahalta hylätä hänet kokonaan, tai käydä sellainen keskustelu jossa väkisinkin tuntuu että olisi hänelle vain lisää kestettävää. Olen mielelläni nynnerö, jos tämä sitä tarkoittaa.
ap
Täys nahjus sinä olet ja tämä tuttavasi (ei ole edes kaveri) käyttää sinua hyväkseen. Miksi sinä täällä vingut kerran tiedostat asian? Tälle tuttavalle ilmaantuu kohta uusi probleemi jonka hän vuodattaa sinulle ja kun ongelma on ohi hän viettää iloiset ajat oikeiden kaveriensa kanssa. Miksi alistut moiseen? Masokisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että ystävä käy läpi vaikeaa vaihetta ja kuuntelin. Parin vuoden kuluttua ystävyyssuhde normalisoitui jälleen, kun ystävä pääsi vaikeuksistaan yli, osittain minun ansiostani.
Minkä koet olleen syynä sille että tuona parin vuoden aikana ystäväsi kuitenkin vietti muiden ystäviensä kanssa aikaa normaalisti iltoja viettäen, ja käyden siellä sun täällä, mutta ei tätä tehnyt tuon parin vuoden aikana sinun kanssasi ollenkaan enää? Että mikähän siihen oli syynä, jos hän kuitenkin sitten vaikean vaiheen jälkeen halusi sinusta ilonpitoonkin seuraa taas?
ap
Mä jäin miettimään tätä, ja mulle tulee mieleen että ehkä ystävyytenne on hiljalleen vahingossa liuennut tuommoiseksi terapiasuhteeksi. Ystäväsikin ehkä alitajuisesti välttelee seuraasi (hauskan puitteissa) koska kokee että seurassasi on usein raskasta, VAIKKA syy onkin hänessä. Itse olen siis ainakin huomannut että joskus jotkut ihmissuhteet luisuvat "väärille urille" jolloin niistä täytyy tietoisesti pyristellä pois. Olin itse masentunut jonkin aikaa ja huomasin yhdessä vaiheessa että muutaman masentuneen ystäväni kanssa juttelimme enää ainoastaan sairauksista yms: tästä johtuen ystävyys kummankin osalta hieman hiipui.
Ehdotan että nostat asian hienotunteisesti pöydälle. "Olen huomannut että usein kun tavataan niin jutellaan niin raskaista asioista: eikö olisikin kiva välillä tavata ihan muissa merkeissä?". Luultavasti (tai ainakaan toivottavasti) ystäväsi ei ole tietoisesti asettanut sinua terapeutti-rooliin, vaan tilanne on vain luisunut siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vastaavassa tilanteessa yritin puhua suoraan. Epäsuorasti annettiin ymmärtää, että olen takertuja ja ongelma on vain itselläni. Että ymmärrän asiat väärin, tämä henkilö väitti minua parhaaksi ystäväkseen. Olen ollut monesti olkapäänä, auttanut monissa asioissa. Räikein tilanne oli, kun autoin pitkään eräässä elämäntilanteessa ja lopulta kun apua ei enää tarvittu loppui yhteydenpito kuin seinää. Lopulta annoin olla. Vastaan viesteihin ja jutut ovat nykyään sellaisia tutulle kerrottavia asioita. En ota itse yhteyttä ollenkaan, onnittelen sosiaalisessa mediassa jos muistan syntymäpäivänä. Näkemiseen ja voivotteluun, että on pitkä aika kun on puhuttu kunnolla lähinnä kuittaan jotain huumorilla. Nykyään välimatkaa on jo niin paljon, että ei viitsi edes matkustaa toteamaan että on tehty jälleen oharit.
Sama kokemus. Kaverini olisi ilmeisesti tahtonut feidata mut vähin äänin, mutta mun asian framille nosto pilas sen suunnitelmat :D Tää ois halunnu ite määritellä suhteen molempien puolesta, ja mä pilasin sen!
Olinkin sit takertuja joka ei ymmärrä että hänellä on muutakin elämää.
Olisi kannattanut olla ihan hiljaa ja feidautua nätisti sen elämästä pois, niinku hän oli suunnitellut. Nytt en tiiä enää pitäiskö moikata vai ei, jos jossain näen, ja ne tilanteet on tosi vaivaannuttavia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin ihmettelen nyt sinua ap kuin tuota ystävääsi. Minkälainen nynnerö olet, että hyväksyt kaiken? Toinen voi kettuilla sinulle ihan päin naamaa ja sinä vain hyväksyt asian mitään sanomatta.
Yritä nyt hyvä ihminen oppia arvostamaan hieman enemmän itseäsi ja blokkaa kaverisi kokonaan. Sillähän pääset siitäkin ja tuskinpa hänkään sinua kaipaa, kun asian huomaa, eli tasapeli. Jos et sitä tee, niin eipä auta enää valittaa asiasta.
Olen pahoillani kaverini puolesta, ja tiedän että hänellä ei nyt ole helppoa, eikä lähitulevaisuus näytä sen helpommalta. Tuntuisi todella pahalta hylätä hänet kokonaan, tai käydä sellainen keskustelu jossa väkisinkin tuntuu että olisi hänelle vain lisää kestettävää. Olen mielelläni nynnerö, jos tämä sitä tarkoittaa.
ap
Ap. Sinun kaverillasi on kavereita ja niistä yksikään et ole sinä. Sinä et ole se kenen kanssa tehdään muistoja ja koetaan asioita, ei sinua tule ikävä. Sinun tulee ikävä, mutta ei toisinpäin. Hän löytää kyllä uuden roskakorin.
Me ollaan tunnettu yli 20v, joten on aika paljon muistoja jo kertynyt. Musta vähän tuntuu että kesällä hänestä ei kuulunut siksi mitään, kun kesä ja lomat helpotti elämäntilannettaan, mutta nyt kun syksy saapui, niin samat ongelmat ne siellä taas kolkuttelee, ja onkin aika taas alkaa pitämään minuun yhteyttä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama tilanne kun ystävä avautuu mulle tosi usein miesongelmistaan, eikä mulla oikein tässä elämäntilanteessa ole voimia puida toisten ihmissuhdeongelmia kun omakin täynnä yhden jos toisenkin sairastelua ja kuolemaa. Vastavuoroisuus on puuttunut jo pitkään jos sitä kunnolla koskaan olikaan.
Tuli mieleen, että jos "kutsuisit itsesi kylään" ystäväsi luo illanviettoon tai tekemään jotain kivaa yhdessä ja sanoisit että voi sitten siinä kertoa paremmin huolistaan? Koen itse todella raskaaksi tuon, että joku soittaa ja sitten pitäisi siinä hetkessä jättää kaikki omat tekemiset ja askareet kesken kun toinen haluaa avautua juuri puhelimessa.
Itse asiassa nyt kun sanot, niin meidänkin suhdetta leimaa myös tuo vastavuorottomuus. En ole tajunnutkaan ennen kuin nyt. Jos puhun omista asioistani, niin hän joko sanoo joojoo, ja siirtää jutun taas itseensä, tai vaihtaa puheenaihetta. Mä jaksan kyllä kuunnella murheita, on sillä tavalla ihan hyvä tilanne itsellä, mutta en oikein itse saa sellaisesta suhteesta mitään missä olen ainoastaan kuuntelua varten. Ennen me tehtiin yhdessä paljon muutakin, mutta nykyään hänellä on ne kaverit joiden kanssa vietetään kivaa aikaa, ja sitten minä, kuuntelija :/
En voi kutsua itseäni illanviettoon, koska tämä ei onnistu, sillä kaverilla on aina muuta tekemistä muiden kanssa kun hänellä on vapaata, tai lomaa. Jos olisimmekin sopineet illanvietosta, niin hän ilmoittaa että ei onnistukaan, kun hän lähteekin pirkon ja maijan kanssa mirkun mökille. Ja jos totta puhutaan, niin mieluummin itse puhun puhelimessa, sillä siitä pääsee eroon nopeasti, eikä tarvitse koko iltaa kuunnella.
ap
Ehkä kannattaa keskittää aikansa ja energiansa ensisijaisesti muihin ihmissuhteisiin, niihin joista saat jotain irtikin. Ghostaaminenkin voi olla hyväksi. Olet selvästi tuolle kaverillesi vain ns. B-luokan kaveri, etkä valitettavasti voi enää itse tehdä mitään päästäksesi A-luokkaan.
No Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmänkin ihmettelen nyt sinua ap kuin tuota ystävääsi. Minkälainen nynnerö olet, että hyväksyt kaiken? Toinen voi kettuilla sinulle ihan päin naamaa ja sinä vain hyväksyt asian mitään sanomatta.
Yritä nyt hyvä ihminen oppia arvostamaan hieman enemmän itseäsi ja blokkaa kaverisi kokonaan. Sillähän pääset siitäkin ja tuskinpa hänkään sinua kaipaa, kun asian huomaa, eli tasapeli. Jos et sitä tee, niin eipä auta enää valittaa asiasta.
Olen pahoillani kaverini puolesta, ja tiedän että hänellä ei nyt ole helppoa, eikä lähitulevaisuus näytä sen helpommalta. Tuntuisi todella pahalta hylätä hänet kokonaan, tai käydä sellainen keskustelu jossa väkisinkin tuntuu että olisi hänelle vain lisää kestettävää. Olen mielelläni nynnerö, jos tämä sitä tarkoittaa.
ap
Täys nahjus sinä olet ja tämä tuttavasi (ei ole edes kaveri) käyttää sinua hyväkseen. Miksi sinä täällä vingut kerran tiedostat asian? Tälle tuttavalle ilmaantuu kohta uusi probleemi jonka hän vuodattaa sinulle ja kun ongelma on ohi hän viettää iloiset ajat oikeiden kaveriensa kanssa. Miksi alistut moiseen? Masokisti?
Miten aapee on tähän niinku alistunu, jos hän nyt vasta on huomannut asian? JA kantaa sen lisäksi kaverista huolta.
En lukenut kuin otsikon, koska tiedän vastauksen heti. Näitä ”ottopuolen” ihmisiä riittää. Ottavat, mutta eivät anna. Olen lopettanut kaikki tällaiset ystävyyssuhteet. En ole missään tekemisissä.
Nämä ns. ystävät ovat yrittäneet palata elämääni takaisin ja syyhän on se, että kokivat saaneensa minulta jotain. En ole ottanut takaisin. Olen kauniista vain toivottanut hyvää elämää heille ja tarkoittanut myös sitä. En ole vihainen enkä katkera, sillä myös minulla on ollut vastuuni siitä, että olen tällaiseen hyväksikäyttöön suostunut. Enää en suostu. En ole katunut hetkeäkään näitä päätöksiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaa. Sitähän hän tekee sinullekin. Miksi ihmeessä käytää aikaa ihmiseen joka ei ole tulevaisuudessasi? Hän ei ole ystäväsi. Sinä olet pelkkä ilmainen terapeutti. Inhoan sanaa toksinen, mutta käytänpä tässä sitä nyt. Joskus ystävyys ja kaverisuhteissa havahtuu siihen, että ne on painolasti koska niiden liima on toksisuus, valittaminen, negatiivisuus, paikallaan polkeminen, samojen vahingollisten kuvioiden toistaminen jne. Kun kasvat kaikesta tästä yli niin se ei anna enää mitään, se vain syö ja kuluttaa. Huomaat olevasi siinä seurassa myös se myrkyllinen valittaja tai passiivinen myötäilijä/ vetäytyjä tms. Yhteydessä oleminen perustuu negatiivisten kokemusten jakoon. Mihin tällaista kokemusta tarvitaan? Kyse ei ole puolisostasi, lapsestasi tai lähisukulaisestasi vaan ihmisestä joka on täysin ilman sitoumuksia elämässäsi. Sinulla ei ole mitään velvoitteita jatkaa jos sinua ei kiinnosta tai voit huonosti sen takia.
Taidan jo vähän ollakin passiivinen myötäilijä ja vetäytyjä :/ Nimen omaan olen nyt vasta havahtunut tähän tämän kesän aikana, aiemmin en ole ajatetllut asiaa, koska se ei ole ollut näin näkyvä. Ei suhde perustu negatiivisten kokemusten jakoon meidän välillä, vaan siihen että hän tarvitsee kuuntelijaa. Minä en niinkään kuuntelijaa edes tarvitse, mutta kuuntelen ystävää mielelläni, tottakai, niinhän ystävät tekevät, ja odottaisin toki samaa ystäviltäni myös minua kohtaan, jos tilanne sitä joskus edellyttäisi.
Nyt tosiaan on kulunut kesä kyllä näyttänyt sen että olen tainnut olla itse tässä harhapoluilla kuvitellessani että olemme vastavuoroisia, ja että oikeasti tehtäsiin niitä kaverijuttujakin keskenämme, niin kuin ennen, eikä vain sitä että minä kuuntelen hänen huoliansa, ja sitten lähdetäänkin muiden kavereiden kanssa festareille, shoppailemaan tai rannalle.
Aiemmasta kommentistasi päätellen et jaa asioitasi koska vastaanotto on "joojoo" ja sitten aihe kääntyy pois sinusta. Et siis kuuntele mielelläsi, vaikka niin selität itsellesi. Olet vain hyväksynyt, että sinun roolisi on elää murusilla mitä toiselta tippuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin että ystävä käy läpi vaikeaa vaihetta ja kuuntelin. Parin vuoden kuluttua ystävyyssuhde normalisoitui jälleen, kun ystävä pääsi vaikeuksistaan yli, osittain minun ansiostani.
Minkä koet olleen syynä sille että tuona parin vuoden aikana ystäväsi kuitenkin vietti muiden ystäviensä kanssa aikaa normaalisti iltoja viettäen, ja käyden siellä sun täällä, mutta ei tätä tehnyt tuon parin vuoden aikana sinun kanssasi ollenkaan enää? Että mikähän siihen oli syynä, jos hän kuitenkin sitten vaikean vaiheen jälkeen halusi sinusta ilonpitoonkin seuraa taas?
ap
Mä jäin miettimään tätä, ja mulle tulee mieleen että ehkä ystävyytenne on hiljalleen vahingossa liuennut tuommoiseksi terapiasuhteeksi. Ystäväsikin ehkä alitajuisesti välttelee seuraasi (hauskan puitteissa) koska kokee että seurassasi on usein raskasta, VAIKKA syy onkin hänessä. Itse olen siis ainakin huomannut että joskus jotkut ihmissuhteet luisuvat "väärille urille" jolloin niistä täytyy tietoisesti pyristellä pois. Olin itse masentunut jonkin aikaa ja huomasin yhdessä vaiheessa että muutaman masentuneen ystäväni kanssa juttelimme enää ainoastaan sairauksista yms: tästä johtuen ystävyys kummankin osalta hieman hiipui.
Ehdotan että nostat asian hienotunteisesti pöydälle. "Olen huomannut että usein kun tavataan niin jutellaan niin raskaista asioista: eikö olisikin kiva välillä tavata ihan muissa merkeissä?". Luultavasti (tai ainakaan toivottavasti) ystäväsi ei ole tietoisesti asettanut sinua terapeutti-rooliin, vaan tilanne on vain luisunut siihen.
Kiitos tästä viestistä. En ole osannut ajatella noin, mutta kieltämättä tuossa on perää. Muistan kun minulla oli aikoinaan raskas elämäntilanne, niin pyrin ihan tietoisesti olemaan kertomatta niistä asioista ystäville, ja jos kerroinkin, eli pidin heitä tietysti ns. ajan tasalla, niin pidin huolen että viimeinen asia puhelussa/tapaamisessa ei ollut minä ja minun ongelmani. En kylläkään tiedä miten onnistuin, voin uskoa että minäkin olen saattanut olla välillä raskasta seuraa. Illanviettoja en koskaan ole tuhlannut valittamiseen, ja olen viettänyt aikaa ihan samalla tavalla näiden ystävien kanssa joille olen huolistani kertonut, ja se on ollutkin mukavaa.
ap
Jos sinusta tuntuu hankalalta kuunnella tuon kaverisi ongelmia, niin rajoita sitä kuunteluaikaa. Onko hän tottunut siihen, että saa puhua vaikka kuinka kauan ja sinä jaksat kuunnella?
Sano jossain vaiheessa puhelua, että anteeksi, mutta minulla on sovittu meno, enkä ehdi enää puhumaan.
Tällä tavalla voit laittaa rajat terapeuttina olemiselle ja ilmaista, että ihan mikä vaan ja milloin vaan ei sinullekaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ghostaa. Sitähän hän tekee sinullekin. Miksi ihmeessä käytää aikaa ihmiseen joka ei ole tulevaisuudessasi? Hän ei ole ystäväsi. Sinä olet pelkkä ilmainen terapeutti. Inhoan sanaa toksinen, mutta käytänpä tässä sitä nyt. Joskus ystävyys ja kaverisuhteissa havahtuu siihen, että ne on painolasti koska niiden liima on toksisuus, valittaminen, negatiivisuus, paikallaan polkeminen, samojen vahingollisten kuvioiden toistaminen jne. Kun kasvat kaikesta tästä yli niin se ei anna enää mitään, se vain syö ja kuluttaa. Huomaat olevasi siinä seurassa myös se myrkyllinen valittaja tai passiivinen myötäilijä/ vetäytyjä tms. Yhteydessä oleminen perustuu negatiivisten kokemusten jakoon. Mihin tällaista kokemusta tarvitaan? Kyse ei ole puolisostasi, lapsestasi tai lähisukulaisestasi vaan ihmisestä joka on täysin ilman sitoumuksia elämässäsi. Sinulla ei ole mitään velvoitteita jatkaa jos sinua ei kiinnosta tai voit huonosti sen takia.
Taidan jo vähän ollakin passiivinen myötäilijä ja vetäytyjä :/ Nimen omaan olen nyt vasta havahtunut tähän tämän kesän aikana, aiemmin en ole ajatetllut asiaa, koska se ei ole ollut näin näkyvä. Ei suhde perustu negatiivisten kokemusten jakoon meidän välillä, vaan siihen että hän tarvitsee kuuntelijaa. Minä en niinkään kuuntelijaa edes tarvitse, mutta kuuntelen ystävää mielelläni, tottakai, niinhän ystävät tekevät, ja odottaisin toki samaa ystäviltäni myös minua kohtaan, jos tilanne sitä joskus edellyttäisi.
Nyt tosiaan on kulunut kesä kyllä näyttänyt sen että olen tainnut olla itse tässä harhapoluilla kuvitellessani että olemme vastavuoroisia, ja että oikeasti tehtäsiin niitä kaverijuttujakin keskenämme, niin kuin ennen, eikä vain sitä että minä kuuntelen hänen huoliansa, ja sitten lähdetäänkin muiden kavereiden kanssa festareille, shoppailemaan tai rannalle.
Aiemmasta kommentistasi päätellen et jaa asioitasi koska vastaanotto on "joojoo" ja sitten aihe kääntyy pois sinusta. Et siis kuuntele mielelläsi, vaikka niin selität itsellesi. Olet vain hyväksynyt, että sinun roolisi on elää murusilla mitä toiselta tippuu.
Tarkoitin siis että kuuntelen ystävää mielelläni, noin yleisesti, koska sehän liittyy ystävyyteen olennaisesti. Kirjoitin varmaan vähän epäselvästi. Tätä kaveria en oikein mielelläni enää kuuntele, koska suhteesta tuntuu puuttuvan se kaikki hyvä, ja jäljellä on enää vain tämä että minä kuuntelen häntä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos sinusta tuntuu hankalalta kuunnella tuon kaverisi ongelmia, niin rajoita sitä kuunteluaikaa. Onko hän tottunut siihen, että saa puhua vaikka kuinka kauan ja sinä jaksat kuunnella?
Sano jossain vaiheessa puhelua, että anteeksi, mutta minulla on sovittu meno, enkä ehdi enää puhumaan.
Tällä tavalla voit laittaa rajat terapeuttina olemiselle ja ilmaista, että ihan mikä vaan ja milloin vaan ei sinullekaan käy.
Näin olen nyt toiminutkin.
ap
Mulla on samanlainen kaveri. Ollaan tunnettu päiväkoti-ikäisista asti ja nyt ollaan +30v.
Kaveri kovasti valittaa miten on ikävä mua ja suunnittelee kaikkia tekemisiä yhdessä, mutta ei koskaan suostu sopimaan mitään. Ja ne sovitutkin jutut aina peruuntuvat "oikesti tärkeiden" menojen tieltä.
Oon vähän ymmälläni, että mitä hän meinaa. Oon sanonut hänelle monesti mutta tuloksena hän on alkanut itkemään ja väittämään että oon tärkeempi kun kukaan muu ja että en saa painostaa häntä pitämään kiinni sovituista asioista. :D
Hällä vaihtuu tiuhaan se sen hetkinen "bestis", johon panostetaan 110% ja jonka kanssa vietetään kaikki aika. Sitten jossain vaiheessa hän poistaa tyypin elämästään kokonaan ja taas uusi bestis kehiin ja hehkutusta someen. Ja kuten sanoin, ollaan yli 30, joten aika noloa touhua. :D
Jos kaverini tilanne olisi muuten helpompi tällä hetkellä, niin voisin sanoakin, tai vain blokata huonoon käytökseen vedoten, ja varmasti siinä säilyisi jonkinlainen "nähdään kahdesti vuodessa"-suhde, mikä olisi minullekin ihan ok, koska en nyt oikein muuta saa tälläkään hetkellä. Eli suhde kuihtuisi siihen että molemmilla olisi vain niitä muita kavereita. Nyt kuitenkin hänen tilanteensa on todella ikävä, enkä haluaisi sitä kuormittaa lisää.
ap