Lue keskustelun säännöt.
MITEN olette toimineet kun ystävyys on muuttunut pelkäksi olkapäänä olemiseksi, ja kivat jutut tehdään muiden kuin sinun kanssasi?
22.09.2021 |
Koko kesänä ei ole kaveri kerennyt nähdä minua, ja pari, kolme kertaa on yhdessä sovitut jutut peruuntuneet kaverin toimesta. Yksi näistä kerroista on sellainen että hän ei edes ilmoittanut että perutaan illanvietto, vaan jätti vain tylysti tulematta. Sama homma oli viime kesänä. Kauheasti pyytelee kyllä ja "olis ihana jos joku lomavkl tulisit meille istumaan iltaa", mutta sitten on joka viikonlopulle tekemistä muiden kavereiden kanssa.
Myös tuo perumatta jätetty illanvietto oli vietetty "paremman" kaverin kanssa.
Nyt sitten on saapunut syksy, ja arki alkanut, niin jo alkaa puhelin soida, ja seura kelvata. Hänellä on huolia ja niistä haluaa jutella. Kaveruus on nyt lipsunut viime vuosina siihen että kelpaan enää olkapääksi, mutta kivoihin juttuihin on sitten muut kaverit, vaikka muuta on esittävinään.
Mikä siis neuvoksi, jos jollain on ollut samanlaista, niin miten olette toimineet?
Tiedän että hänellä on rankkaa läheisen ihmisen mt-ongelmien vuoksi, enkä missään nimessä halua hänelle yhtään lisää pahaa mieltä ja taakkaa, enkä halua alkaa valittamaan että kyllä olkapääksi kelpaan muuten muuten kaveriksi. Ymmärrän myös sen ettei hän voi näille "paremmille" kavereille kertoa näitä asioita, mitäs hauskaa siinä nyt olisi? En kuitenkaan halua myöskään olla se pelkkä olkapää, kun tiedän jo siitä että kun hän soittaa että nähtäisiinkö, että kaataa taas niskaani näitä ongelmiaan.
Toki kuuntelen, mutta en halua pelkkää kuuntelukaveruutta.
Kommentit (44)
Minä olen hyväksynyt asian. Olen olkapää, tarvittaessa. Yksikin ystävä soitti kriisiaikaan valehtelematta 5 krt/vko tunnin-kahden puheluita. Tämä jatkui ajoittain pari vuotta. Sen jälkeen taas radiohiljaisuus kuten ennen tuota vuosien ajan. Yritin joskus harvoin soitella ja ei edes soittanut takaisin. Meni käytännössä 5-7 vuotta, ettemme puhuneet lainkaan kriisin mentyä ohi. Sitten tuli taas jotain ongelmaa ja aktivoitui, kunnes taas vaikeni. Tuntuu vieläkin kurjalta. Olimme aikanaan hyviä ystäviä, minut on aina voinut kaivaa naftaliinista, kun menee huonosti. Muuten olen nobody.
Toinen on läheisempi ystävä ja välillä olemme yhteyksissä muutenkin. Tosin yhteydenpito on täysin yksipuolista. Eli minä soitan tai laitan viestiä, hän vain tarvitessaan sotkuihinsa tukea. Yleensä on itku kurkussa, kun on yhteydessä. Väliaikoina ei koskaan. Kiittelee, että olen olemassa ja hänen kanssaan toki on sitä yhteyttä väliaikoinakin. Tosin se täysin yksipuolisesti tai sanotaanko, että melkein yksipuolisesti. Jos en soita tai ole yhteydessä 6kk:een, niin saattaa laittaa jonkun viestin ilman kriisiäkin.
En välitä enää. En laske näiden ystävien varaan mitään. En kuormitu heidän murheistaan sinänsä. Kertokoon tänne. Mulla on aikaa kuunnella, kun lapsetkin on jo isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen kaveri. Ollaan tunnettu päiväkoti-ikäisista asti ja nyt ollaan +30v.
Kaveri kovasti valittaa miten on ikävä mua ja suunnittelee kaikkia tekemisiä yhdessä, mutta ei koskaan suostu sopimaan mitään. Ja ne sovitutkin jutut aina peruuntuvat "oikesti tärkeiden" menojen tieltä.
Oon vähän ymmälläni, että mitä hän meinaa. Oon sanonut hänelle monesti mutta tuloksena hän on alkanut itkemään ja väittämään että oon tärkeempi kun kukaan muu ja että en saa painostaa häntä pitämään kiinni sovituista asioista. :D
Hällä vaihtuu tiuhaan se sen hetkinen "bestis", johon panostetaan 110% ja jonka kanssa vietetään kaikki aika. Sitten jossain vaiheessa hän poistaa tyypin elämästään kokonaan ja taas uusi bestis kehiin ja hehkutusta someen. Ja kuten sanoin, ollaan yli 30, joten aika noloa touhua. :D
Mullon vähän samanlainen yksi kaveri, tai oli. Musta alkoi tuntumaan siltä että olin vain hänen yleisöään. Hän monesti suunnitteli vanhempiensa mökille meille kahdenkeskistä tyttöjenreissua. Huomasin että ei mennyt montaa päivää kun hän hehkutteli facessa tyttöjenreissua sille samaiselle mökille, ja miljoona kuvaa "parhaassa seurassa""rakkaimpien ihmisten kanssa". Kun olin itse kysellyt että mitäs teet viikonloppuna, niin "ei mitään, kotona ollaan vain". Ei olla enää ystäviä.
En suostu olemaan mikään varakaveri enää.
Minäkin voin lukea huolimattomasti. Asioilla on aina kaksi puolta :) Ystävyyssuhde poikkeaa siinä vaikkapa vanhempien ja lasten suhteesta, että se ei ole pyyteetön. Sinun ei tarvitse olla pyyteetön ystävyyssuhteen vuoksi. Se on olemassa, koska se antaa lisäarvoa elämääsi ja siltä on lupa silloin odottaa asioita. Jos se ei sitä tee, se on riski ja turha henkinen menoerä. Tämä suhde kuluttaa sinua joten ei ole väärin vain jättää sitä pois.