G: Perinnön suuruus, jonka saatte seuraavan 25 vuoden sisällä

Mee ny nukkumaan

koska ilman perintöäkin tulen loistavasti toimeen. Sen tiedän, että puhutaan usean miljoonan euron omaisuudesta.

Voi jessus. Ei sitten voi itse hankkia sellaista elämäntilannetta, että uskaltaisi vaikka ostaa asunnon? Kouluun ja töihin?

Tästä ketjusta taas huomaa, miten talous ja erityisesti perintö on hirveä tabu. Valitettavasti sen vuoksi monet menettää rahaa varmaan verottajallekin.



Koitan vastata nyt ihan asiallisesti:



Mun vanhemmilla on velkainen kerrostalokolmio pks. Mä olen ainut lapsi, joten sellaisen tulnen joskus perimään, varmaan 25 vuoden sisälläkin, valitettavasti.



Olen itse rikkaampi (enkä kyllä ole rikas) mieheni kanssa tässä vaiheessa jo kuin omat vanhempani, joten mitään suurta elämänmuutosta perinnöstä tuskin tulee tulemaan. Nytkin elellään ihan onnellisena vuokrakerrostalossa ;-)



Miehen vanhemmat ovat rikkaampia kuin minun vanhempani, mutta toisaalta miehelläni on sisaruksia, joten tulnee perimään suht saman verran kuin minä, mutta hänen vanhempansa nuorempia, joten voi olla, ettei tule vielä edes 25 v aikana. Ja aina on mahdollista, että me potkaistaan ennemmin tyhjää kuin vanhempamme.



Vanhemmilta saatavista perinnöistä en ole kiinnostunut ollenkaan, mutta omasta perinnöstäni olen sen verran kiinnostunut, että olen tehnyt testamentin ja samoin mieheni.

kuka tietää... mun mummi omistaa 2h+k ja 3h+keittiö kämpät turun keskustasta ja paimiosta vanhan huvilan tai jonku sellasen tosi vanhan monihuoneisen arvokkaan mökkelin. Joskus sillä oli myös oma saari mutta se on jo myyty. Jotain rahoja se on jonnekkin sijoittanut.. eli en todella tiedä paljon sillä on omaisuutta. 4 lapsenlasta meitä on jakamassa sitä. Mun faija on työtön alkkis ja sen kaksoisveli on holhouksen alainen...

pitkään ennen kuin sen aika on, mutta tulen sisareni kanssa perimään noin 2 milj. omaisuuden. Elleivät vanhempani laita koko omaisuuttaan haisemaan vanhoilla päivillään ;)

että tossa ajassa ehtii vielä omilta vanhemmilta tulla mitään, ainakaan isältä (isän suku on lähestulkoon törkeän pitkäikäistä väkeä).



Äidiltä tulossa (jos omistaa vielä silloin, mitä epäilen, koska on kerännyt omaisuutta 'vanhuuden turvaksi', tosin tulee saamaan sen verran hyvän eläkkeen, ettei välttämättä tule tarvetta realisoida omaisuuttaan) 1 kiinteistö (päärakennus, piharakennus saunoineen arvokkaalta alueelta (tämän varmaan myy ja ostaa sijoitusasunnon), 1 asunto-osake (1h, kkm). Lisäksi arvotaidetta jonkun verran (veikkaisin yht. arvo n.10 000€). Muusta omaisuudesta en tiedä. Velkaa ei ole.

Ja tämän jaa yhden sisaruksen kanssa.



Isä on jonkin verran jo jakanut (maata, maksaa opiskeleville lapsille säännöllistä ennakkoperintöä, muiden sisarusten kanssa muuta säätöä, kaikki paperilla). Lisäksi omistaa 1:n todella suuren kiinteistön (hillitön tontti, päärakennus 3krs).

En tiedä onko velaton, uskoisin että on. Jonkin verran arvotaidetta + antiikkihuonekaluja. Lisäksi luultavasti iso määrä käteisvaroja, koska sai äidiltään huomattavan perinnön muutama vuosi sitten. En tiedä onko isällä muuta omaisuutta.

Isän perinnön jaan kahden sisaruksen kanssa.



En myöskään tiedä onko kumpikaan vanhemmistani tehnyt testamenttia. Toivottavasti on, koska ihmisillä on tapana seota ja rikkoa välinsä jopa vuosiksi kun perintöä aletaan jakamaan, jos tavaroista ei ole ennakkoon määrätty (enkä itse ainakaan haluaisi, että tunnearvoltaan korkeita tavaroita jouduttaisiin myymään kokonaan pois, kun sopua ei synny).



Täytyy kyllä nostaa hattua molemmille vanhemmille; kummatkin lähteneet aikanaan nollasta ja saaneet ihan kivan omaisuuden kasaan :)

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot!

Mieheni sai juuri 1/4 osakehuoneistosta johon anoppi jäi appiukon kuoleman jälkeen asumaan. Eli käytännössä hän sai perinöveron maksettavaksi. Eli ei ole rahaa tulossa vaan menossa.

voipi olla, että lähivuosina vanhustenhoidon maksut tulevat kasvamaan niin, että saadakseen itselleen hoitoa, joutuu myymään omaisuuttaan ja käyttämään siitä saadut tulot hoitomaksuihin. Nyt on ensimmäisiä isoja sukupolvia, joilla on mahdollisuus saada perintöä, mutta ei se välttämättä jatku. Älä sen varaan laske.

mutta aviomieheni on ainoa perijä ja sieltä kun lähtee tulee, ni onpi useat asunnot ja ihan mukavia rahasummia... ;)

2 kesämökkipalstaa huonokuntoisine pienine mökkeneen ja kerrostalokaksion. Mutta who knows onko mitään jäljellä kun kuolevat?

Ja kaikki tulee jaettavaksi veljeni kanssa. Miehen puolelta ei tule mitään.

enkä sen varaan kyllä laskekaan mitään.



Omilta vanhemmilta olisi ehkä tulossa 100-200 tuhatta euroa, miehen vanhemmilta ehkä kymmenen kertaa enemmän miehelle.



Mutta verojen takia varmaan pitää ottaa jossain vaiheessa puheeksi testamentti lasten hyväksi, kun meillä ei ole tarvetta kaikelle tuolle rahalle, ja haluaisimme kuitenkin lasten hyötyvän ennen meidän kuolemaamme.

Miehen vanhemmilla ei ole juurikaan omaisuutta, tai on, mutta velkaa on huomattavasti enemmän.



Omilla vanhemmillani on omaisuutta huomattavia summia; arvokiinteistöjä, rahaa, metsää jne. Heillä on testamentti, jonka sisältöä en tiedä eikä se todellakaan minulle kuulu. Minusta olisi oksettavaa varata oma elämä TOISTEN ihmisten hankkiman omaisuuden varaan.



Ja kyllä, olen hyvin läheinen äitini ja isäni kanssa.

minulle on kyllä erittäin vieras ajatus se, että tekisin hankintapäätöksiä sen toivolla, että vanhemmistani pian aika jättäisi.... Kamala ajatuskin.



Vanhemmillani on menestyvä yritys, ei lainkaan velkaa ja löytyy omakotitaloa, kallista tonttia ja mökkiä meren rannalla. On paljon perittävää siis kyllä. Elän silti ihan omillani ja omia varojani ajatellen, nyt ja tulevaisuudessa. Kun vanhempani joskus kuolevat, ajattelen asiaa uudelleen, mutta toivottavasti eivät kuole vielä piiiiitkään aikaan.

Vanhempani ovat vasta vähän yli 50-vuotiaita, ja soisin kyllä heidän elävän vielä pidempään kuin 25 vuotta.



Jonkin verran perintöä sitten joskus on kyllä tulossa, mutta en halua omaa talouttani laskelmoida sen varaan. :/

Mutta verojen takia varmaan pitää ottaa jossain vaiheessa puheeksi testamentti lasten hyväksi, kun meillä ei ole tarvetta kaikelle tuolle rahalle, ja haluaisimme kuitenkin lasten hyötyvän ennen meidän kuolemaamme.

Jos itselle olisi perintöä tulossa, voi luopua perinnöstä, jolloin oma osuus meneekin lapsille. Perinnöstä täytyy silloin kyllä luopua kokonaan, eli ei voi pitää osaa ja antaa lapsille osaa (osittainen luopuminen katsotaan lahjaksi -> joutuu maksamaan sekä perintöveron että lahjaveron)

että minä n. 300 000 e ja mieheni n. 250 000 e

Mun vanhemmat on niin velkaisia, että sinne menee asunnot velkojen maksuun. Sain vuosi sitten jo yllättävän perinnön kummitädiltäni, mutta siitäkään ei käytännössä jäänyt kuin verot verottajalle... Käyttööni saan sen hänen 5-kymppisen puolisonsa kuoltua, li siten kun sillä mökillä en itsekään tee mitään kun lapsetkin on jo isoja. Rahastorahat meni myös taivaan tuuliin kun maksun aika tuli. Että se siitä ja verottaja kiittää...

Toivon, että vanhempani elävät yli 90-vuotiaiksi. Ja appivanhemmatkin.

vanhojalumppuja,rikkinäisiä kalusteita ja varmaan kunnon maksut hautajaisista jaan veljen kanssa.



ainoat mitkä on arvoikkaita eli korut, olen jo ottanut (etteivät vie kaniin..).