Syötkö sellaista ruokaa, mitä haluaisit ensisijassa syödä?
Vai onko niin että jostain syystä joudut mukautumaan toisen haluihin?
Minulla on ikävä tunne, etten saa syödä sitä mitä haluan. Syynä on esim. se että joku toinen tekee ruokaa ja oma laiskuus houkuttaa menemään tällä.
Kommentit (11)
Haluaisin syödä enemmän tuoretta kalaa ja salaattia monipuolisemmin ympäri vuoden, mutta se tulee liian kalliiksi.
Suurin piirtein syön.
Syömme arkisin sitä ruokaa, mitä meidän perheellä on varaa ostaa.
Ja se on aivan tavallista ruokaa. Mitä nyt perheissä syödään, perunoita, riisiä, laatikoita, keittoja, ja kausiruokia tehdään paljon. Kuten nyt on tehty juureksista.
Tehdään kotiruokaa itse, niin paljon kuin sitä ehtii tehdä.  Leivon myös itse jonkin verran.
Olen päivätyössä joten illat ja vkonloput ovat vapaat.
Juhlapyhinä syödään paremmin tietenkin.
Samoin silloin, kun isovanhemmat tulevat kylään kaukaa, syömme juhallisemmin.
Muuten joo, mutta haluaisin syödä marjoja monipuolisemmin ja enemmän kalaa.
Makuaisti muuttuu syömisten mukaan. Ihmettelen kyllä miehiä jotka vain syövät "mitä eteen tuodaan".
Vierailija kirjoitti:
Makuaisti muuttuu syömisten mukaan. Ihmettelen kyllä miehiä jotka vain syövät "mitä eteen tuodaan".
Et kuitenkaan naisia?
Syön. Mielellään valmistaisin vielä terveellisempää, mutta joka päivä ei jaksa tehdä kaikkea alusta alkaen. Minä kokkaan meillä, joten voin ihan vapaasti tehdä itselleni, mitä haluan. Puolisolleni teen, mitä hän haluaa ellei se ylitä osaamistani. Arkena en tietenkään ala vääntää mitään kaalikääryleitä tms eli kyllä ajankäyttö ja jaksaminenkin pitää ottaa huomioon. Mutta jos hän haluaa perjantaina karjalanpaistia niin hän saa perjantaina karjalanpaistia ja minä syön jotain, mitä itseni tekee mieli.
Aikalailla. Tosin jos olisi enemmän rahaa, söisin enemmän ravintoloissa ja tilaisin kotiin, jolloin laiskuuden iskiessä ei tulisi syötyä niin usein eineksiä. Toisten haluihin en koe joutuvani mukautumaan.
En syö usein mitä haluaisin. Syy monesti raha. Ostaisin kotiin eri ruokia ja kävisin ravintoloissa paljon enemmän.
Joskus ihan laiskuus laittaa syömään jotain nopeaa kaapista sen sijaan että tekisi jotain hyvää.
En, lasten lemppareita menee liikaa omaan makuun, makaronilaatikko tulee jo korvista mutta sen korvaa se että lapsille maistuu. Viikonloppuna välillä repäisen ja teen jotain omaa lempparia kuten munakoisopastaa ja lapset yleensä paastoaa sen safkan. Maistavat kyllä kaikkea mielellään mutta ei vaan uppoa. En jaksa taistella tai halua pakottaa, itsekin nirsoilin teini-ikään asti. Välillä on kausia (kuten nyt) että tekee jatkuvasti mieli roskaruokaa ja suklaata mutta haluan pitää kalorit kurissa niin en noudata noita mielihaluja. Jos syön suklaata niin ostan vain pienen säälittävän patukan, en levyä kuten ennen. Jos ostan karkkia niin mies ja lapset on usein ehtineet syödä ne jos ovat löytäneet, tämä ottaa oikeasti päähän. Ja mies todellakin syö lasten vanukkaat ja lutkuttaa mehut :(
Tietenkin. Teemme vain hyvää ruokaa. Ruokavalikoimamme on kyllä todella laaja
En syö aina. Perheessä on kuitenkin 6 henkeä, joten JOS tekisin itselleni ruokaa, joka on mieluista itselleni, niin muutkin sitten tekisivät samoin (heille mieluista) ja voin ihan sanoa, että siinä ei riitä astiat eikä hellat eikä etenkään mun rahani, jos kuutta eri herkkuruokaa tehtäisiin joka päivä.
Että teen ja syön lasagnea, vaikken sellaisesta tykkääkään, syön vain sen rapean päällisen, mikä ei kelpaa muille (se lasagne kyllä kelpaa kaikille muille, mutta minä en siitä tykkää). Teen makaronilaatikkoa, ja syön sitä mahdollisimman vähän. Toisaalta teen myös kaalilaatikkoa, josta pidän, ja hernekeittoa, josta yllättäen pitävät kaikki. Teen lettuja, joiden tekemisestä en tykkää, mutta joiden syömisestä pidän minä ja muut. Joskus teen ihan vain itselleni vaikka dahlia punaisista linsseistä ja kurpitsasta ja chilistä, ja silloin muut kokkaavat itselleen jotain tylsää juustomunakasta riisin kanssa syötäväksi.